15.7.2018

Tiet etäisyyksiin vie

Blogini hiljenee nyt reilun viikon ajaksi. Olen lähdössä roadtripille seikkailemaan pitkin rannikkoa, enkä usko, että pistäydyn blogin ääreen, vaikka koitakin tsekata sähköpostini ainakin pari kertaa matkan aikana. En ole vielä aivan varma, milloin tulen kotiin, mutta viimeistään ensi viikon sunnuntaina pitää olla taas Turussa. Olen odottanut jännityksellä ja riemulla tätä reissua, joten toivottavasti siitä tulee menestys!


Tässä viime päivien aikana olen jo hyväksynyt sen seikan, ettei leppoisasta reissusäästä kannata edes haaveilla, sillä sääennuste väläyttelee jopa kolmenkymmenen asteen helteitä tulevalle viikolle, ja ukkoskuurojakin saattaa ilmetä - ne tosin olisivat näissä olosuhteissa peräti tervetulleita. Onneksi lähden reissuun autolla, jossa on ilmastointi, ja kun matka kerran etenee rannikkoa myöten, myös vilvoittavaan veteen pääseminen tulee olemaan helppoa, sikäli kun sinilevätilanne sallii. Eiköhän helteenkin kanssa siis pärjäillä, ja hyvä puoli on tietysti se, että lämpimien öiden myötä ei tarvitse pakata mukaan kummempia majoitusvarusteita.

Kodin kasveista erossa oleminen ei isommin kaiherra, sillä tiedän, että niistä kyllä pidetään huolta. On enimmäkseen vain hauskaa tulla viikon päästä kotiin ja nähdä, miten parvekepuutarha jakselee - ovatko kasvit venyneet taas hurjasti kokoa ja onko uusia kukkia avautunut. Viljelylaatikoilla puolestaan on jakseltu nyt ihan hyvin jo muutenkin vähän vaihtelevalla hoidolla. Heti, kun kasvillisuus peitti koko multapinta-alan, kosteuden haihtuminen päivän paisteessa väheni siinä määrin, ettei kastelemassa tarvitse käydä välttämättä edes joka toinen päivä. Myös ajoittaiset kuurosateet ovat auttaneet. Niinpä kastelurytmi onkin päässyt vähän epämääräistymään, kun ei ole enää ihan pakko olla täsmällinen.


Hoidin reissun valmistelut pitkälti jo aiemmin tällä viikolla, sillä nyt viikonloppuna Turussa oli Finncon, josta pyrin ottamaan kaiken irti parhaani mukaan. Tietysti ajatukseni ovat olleet isolta osin jo tulevassa matkassa, mutta olen kovasti yrittänyt heittäytyä hetkeen ja jättää reissujuttujen pyörittelyn tuonnemmaksi. Olen kyllä tosi iloinen siitä, että Finncon saatiin taas pitkästä aikaa Turkuun, ja tämä viikonloppu on ollut kaikin puolin oikein mainio. Tästä riehakkuuden kuplasta onkin hyvä ampaista kohti tulevan viikon seikkailuja.

Ohessa pari kuvaa parvekepuutarhasta. Mansikoita on tullut mukavasti.

11.7.2018

Veikeät untuvikot

Keskikesä on untuvikkojen aikaa. Maasto suorastaan vilisee lintujen poikasia. Lintuharrastaja saa kivaa lisähaastetta keskenkasvuisten siivekkäiden määrittämisestä, ja poikasten mekastus täyttää äänimaisemassa sen tyhjyyden, joka syntyy aina laululintujen kevätkesän aktiivisen laulukauden päätyttyä. Tosin juuri nyt meillä päin muutama mustarastas ja edellisen yön lähimetsäretkeni perusteella myös ainakin yksi laulurastas on alkanut laulaa uudestaan, joten enää ei muutenkaan ole niin hiljaista - rastaat ilmeisesti virittelevät seuraavaa pesintää.

Kesäkuun lopulla, kun seikkailimme Lohjalla toveri Naakkulin tupaantuliaisten myötä, kävimme Porlan kalankasvatusaltailla katsomassa vesilintuja. Hauskimpia olivat tietysti nokikanat, joiden poikaset ovat kauhean rumia ja emolinnut puolestaan ärhäkkäitä ja äänekkäitä kuin mitkä. Söpöin poikue oli varmasti haapanan - pienellä nätillä sorsaäidillä oli liki kymmenen pikkuista palleroista poikasta. Altailla asusteli myös muutama mustakurkku-uikku, enkä oikeastaan muista koskaan ennen nähneeni niitä poikasten kanssa. Tietysti sinisorsia, telkkiä ja tukkasotkiakin näkyi.

Nokikanan untuvikot pyörivät ja kieppuivat ympäriinsä ihan hupsusti ottaessaan ravintoa emon nokasta.

Nokikanojen erikoiset "puoliräpyläjalat" pystyi näkemään kivasti vedenpinnan läpi!

Nokikanan poikanen on hirveän näköinen ja ehkä juuri siksi jotenkin tosi söpö.

Haapanan untuvikot ruokailivat rehevässä vesikasvustossa.

Nokikana tuli liian lähelle haapanaperhettä. Emo hyökkäsi puolustamaan poikasiaan, jotka säntäsivät pakoon vedenpintaa pitkin juosten. Kuvaan tallentui vain liikettä ja roisketta ja veden välkettä.

Tappelun jälkeen haapanaemo johdatti poikasensa rauhallisemmille vesille viereiseen altaaseen.

Mustakurkku-uikkuja näytti olevan ensin vain yksi. Pian niitä kuitenkin nousi lisää esiin sukelluksista. Yksilömäärää olikin vaikea arvioida, kun suuri osa mukuruista oli jatkuvasti pinnan alla.

Uikkuvauvojakaan ei aluksi näkynyt yhtään, mutta sitten tämä pullahti pintaan. Hupsu raidallinen asu! Kuvaaminen oli kyllä liki mahdotonta minun kalustollani, sillä poikanen sukelteli tiuhaan ja pysytteli kaukana altaan keskellä.

Porlan altaat sijaitsevat ihan Lohjanjärven rannan tuntumassa, joten kuljeskellessamme saimme ihailla järvimaisemia. Päivä oli juuri niin paahteisen aurinkoinen kuin näyttääkin.

Oletteko päässeet havainnoimaan linnunpoikasia?

#untuvikkobongaus

8.7.2018

Parvekepuutarhan kukoistusta ja biologista tuholaistorjuntaa

Heinäkuun alkupuoli on ehkä kauneinta aikaa parvekepuutarhassa. Kaikkina parvekeviljelykesinäni kesä-heinäkuun taitteessa on saavutettu se vaihe, jolloin kasvillisuus täyttää miltei koko partsin. Parvekelaatikot, sekalaiset ämpärit ja ruukut katoavat nyt lehvästön kätköihin. Ilma tuoksuu tomaatin ja mustaherukan lehdiltä. Raparperi, mansikka ja yrtit tuottavat satoa. Kesäkukat kukoistavat, ja myös hyötykasvien kukinta on loisteliasta.

Näkymä partsin ovelta takanurkkaan päin on nyt aika viidakkoinen.

Pöydällä ikkunan edessä kasvavat tomaatit venyvät pituutta.

Kasvituholaiset eivät ole vielä ehtineet aiheuttaa mitään laajamittaisia vaurioita, joten kasvuston yleisilme on yhä täyteläisen vehreä. Tänä kesänä tuholaisia tuntuu olevan parvekkeellamme jotenkin vähemmän kuin parina viime vuonna. En tiedä, johtuuko se siitä, että emme viljele kurkkua - nimittäin menneinä kesinä kurkku on vaikuttanut olleen se kaikkein pahin tuholaismagneetti. Kirvoja on kyllä jonkin verran, samoin vihannespunkkeja, mutta toistaiseksi ne eivät ole saaneet suurta tuhoa aikaan ja niitä myös näyttää esiintyvän aika rajatusti vain tietyissä kasveissa.

Paprikan lehdistä näkee, ettei kasvi voi hyvin, mutta hedelmiä on onneksi kuitenkin tulossa.

Tilasimme jälleen torjuntaeliöitä Biotukselta siinä toivossa, että ne menestyisivät ja onnistuisivat pitämään vihulaiset kurissa. Viime kesänähän torjuntaeliöillemme kävi köpelösti, kun yölämpötilat kävivät liian alhaalla, mutta nyt on ainakin ollut lämmin. Olemme myös pyrkineet ylläpitämään ansaripetopunkeille mieluista ilmankosteutta ja lämpötilaa. Tilasimme nyt vain petopunkkeja, sillä selkeästi suurin riesa puutarhassamme ovat vihannespunkit, ja niiden torjunta muin keinoin on ollut menneinä kesinä aika epätoivoista puuhaa. Kirvat voisi periaatteessa pestä tai peräti nyppiä käsin pois, eikä muita ötököitä olekaan vielä pahemmin näkynyt.

Ihana heleän keltainen marketta kukkii nätisti kirvoista huolimatta.

Vesimeloni näyttää yllättäen menestyvän ihan hyvin.

On muuten hauska juttu, että ansaripetopunkeille optimaalinen ilmankosteus ja lämpötila ovat päinvastaiset kuin vihannespunkeille. Ansaripetopunkki viihtyy alle 30 asteen lämpötilassa ja yli 60 prosentin kosteudesssa, kun taas kuumuus ja kuivuus edistävät tuholaisen lisääntymistä. Niinpä jo se, että ylläpitää riittävää ilmankosteutta ja tuulettaa parveketta päivisin, auttaa vihannespunkin torjunnassa. Liian kuumissa ja kuivissa olosuhteissa ansaripetopunkit siirtyvät suojaan kasvien alaosiin, eivätkä saalista latvustossa ruokailevia vihannespunkkeja.

Tietysti parhaan torjuntatuloksen saisi, jos hankkisi lisäksi kalifornianpetopunkkeja, jotka saalistavat tehokkaasti myös kuumassa ja kuivassa. Näin biologinen tuholaistorjunta toimisi paahteisinakin päivinä tai laiskan puutarhurin laiminlyötyä sumuttelurutiinia. Viime kesänä tilasimmekin myös kalifornialaisia, mutta torjuntaeliöiden korkeiden hintojen takia päätimme tällä kertaa satsata vain yhteen sorttiin. Päädyimme ansaripetopunkkiin, koska tilaushetkellä yöt olivat aika viileitä, eikä päivisinkään ollut kovin paahteista - emmekä halunneet joutua kokemaan samaa menetystä kuin viime kesänä.

Yritin ottaa yleiskuvaa partsilta, mutta kasvuston tiheyden vuoksi se on vaikeaa.

Toivoisin kovasti, että saisimme biologisen tuholaistorjunnan toimimaan parvekepuutarhassamme. Ympäristölle haitallisia torjunta-aineita ei tee todellakaan mieli käyttää. On myös mukavaa, kun voi vain kerätä vihanneksia suoraan puutarhasta syötäväksi ilman, että niitä täytyy ensin pestä, olkoonkin että meillä "torjunta-aine" onkin yleensä ollut vain mäntysuopaliuosta.

Kirvojen poistoon paprikoista olen tosin jo päätynyt epätoivoissani kokeilemaan mäntysuopaa, vaikkei se välttämättä edes tehoa. Tänään ajattelin roudata koko parvekelaatikon suihkuun ja yrittää pestä kirvoja pois. Paprika on kyllä heti kasvihuonekurkun jälkeen tuholaismagneeteista pahin. Jos luopuisimme myös sen viljelystä, kirvoja saattaisi olla huomattavasti vähemmän.

Parvekkeen peräseinällä kukoistavat amppelitomaatti ja -mansikka, krassi, pavut ja yrtit.

Onneksi tuholaisia esiintyy ainakin toistaiseksi tosiaan vain muutamissa kasveissa. Toivottavasti saamme tilanteen pysymään hallinnassa, etteivät ne leviä laajemmalle. Parvekepuutarhassa on juuri nyt niin kaunista, että jaksan pysyä optimistisena.

5.7.2018

Ruokakulttuuririentoja Turun kesässä

Turun kesä on täynnä mielenkiintoisia ruokakulttuuritapahtumia. Kesäkuussa järjestettävä Neitsytperunafestivaali on ehdoton helmi. Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna, ja siitä jäi erittäin positiivinen mielikuva. Niinpä tänä kesänä oli pakko päästä taas mukaan. Nämä ruokafestarit järjestetään uusien perunoiden kunniaksi, joten kaikessa tarjolla olevassa ruuassa peruna on pääroolissa. Tapahtuma järjestetään Panimoravintola Koulun pihalla, ja niinpä tarjolla on myös Koulun mainio juomavalikoima. Iltaisin ohjelmassa on livemusiikkia, mikä on omiaan luomaan juhlavaa tunnelmaa.


Aiemmin kuvittelin tapahtuman olevan jotenkin aivan överihintainen, mutta tosiasiassa yksi ruokalippu, jolla voi lunastaa yhden annoksen, maksaa kuusi euroa, ja viidellätoista eurolla saa kolme. Annokset ovat myös ihan mukavan kokoisia. Pidän viidentoista euron hintaa suhteellisen fiinistä "kolmen ruokalajin illallisesta" sangen kohtuullisena. Vallinnan vaikeus saattaa kyllä iskeä, sillä tapahtumassa on tosi laaja valikoima turkulaisia ravintoloita tarjoamassa herkkujaan. Onneksi, kun menee yhdessä kaverin kanssa, voi kivasti ottaa useamman erilaisen annoksen ja jakaa ne puoliksi, niin pääsee maistelemaan enemmän.

Erityisruokavalioasioiden osalta perunafestareilla meni jälleen ihan mukavasti. Enimmäkseen ravintolat osasivat antaa hyvät tiedot annosten sisältämistä allergeeneista, ja useimmiten pystyin syömään edes jonkin osan joka annoksesta. Runsaan tarjonnan johdosta oli myös suhteellisen helppo löytää kokonaan allergiayhteensopivia vaihtoehtoja. Kasvisruuastakaan ei ollut pulaa, ja erilaisia vegetaristisia vaihtoehtoja oli peräti useampi. Tapahtuman ajankohta kesäkuussa mahdollistaa myös ulkona syömisen ilman, että täytyy juurikaan väistellä ampiaisia, sillä niin varhain kesällä niitä on yleensä vielä aika vähän - tänä vuonna tuntuu olleen aivan poikkeuksellisen vähän.



Toinen suosikkini Turun kesän ruokakulttuuritapahtumista on Vegånia, vegaaninen katuruokafestivaali. Tapahtuma järjestettiin viime kesänä ensimmäistä kertaa, ja tänä vuonna se palaa entistä isompana. Festarit pidetään Vanhalla Suurtorilla 3.-4.8. Ennen itse tapahtumaa on luvassa myös Vegånian Ravintolaviikko, joka toteutetaan paikallisisssa ravintoloissa festariviikonlopun alla. Vegånia järjestetään yhteistyössä Turun Panimofestivaalin kanssa. Lisäksi tapahtumassa päästään tällä kertaa nauttimaan myös livemusiikista.

Olin aivan innoissani, kun sain kutsun Vegånian ohjelmanjulkistusjuhliin. Maljojenkilistelytilaisuus pidettiin maineikkaan ravintola Pinellan baarissa. Ohjelmanjulkistuksen ohessa saatiin herkutella Pinellan tarjoamaa vegeruokaa ja maistella Kuninkaantien panimon oluita. Ruoka oli tietysti todella herkullista. Annosten viimeistelyssä oli hyödynnetty mukavasti villiyrttejä. Tykkäsin myös maisteltavina olleista oluista, etenkin Tuorlan Tähdestä, joka oli mukavan tasapainoinen ja raikas. En pahemmin juo oluita nykyään, sillä mahani ei yksinkertaisesti kestä niitä, mutta tykkään kyllä maistella silloin tällöin.




Fiilikset viime kesän Vegåniasta tulikin jaettua Sekavegaanit-blogissa, ja myös tulevasta on tarkoitus postata sinne juttua. Suosittelen tapahtumaa tietysti ihan kympillä kaikille, joita tällainen katuruokafestari nyt ylipäätään saattaa kiinnostaa. Vegaanisuudestaan huolimatta se ei ole mikään kummallinen hippijuttu vaan ihan koko kansan tapahtuma.

3.7.2018

Kuukausikollaasi 6/2018

Tyypillisesti kesäkuun kääntyessä kohti loppuaan koen syvää haikeutta - vuoden valoisin aika jää taakse, linnut hiljenevät ja alkavat lähteä muutolle, ja siitä kaikesta pitäisi taas osata vain luopua. Kuitenkaan tänä kesänä en ole juurikaan potenut sitä samaa haikeutta, sillä luonnon värit, äänet ja tuoksut ovat jo viikkokausia olleet ennemminkin kuin loppukesältä ja se on hämännyt minua. Keskikesän taitteen haikeuden vaihe pikakelattiin ohi kuin varkain, enkä jotenkaan tajunnut pysähtyä siihen. Yhtäkkiä havahduin huomaamaan, että ollaankin jo heinäkuussa. Sellainen tämä kesä on ollut, erikoinen ja täynnä yllätyksiä. Kollaasin tekeminen menneeltä kesäkuulta oli vaikeaa, koska kaikkea on tapahtunut niin paljon, mutta yritin poimia mahdollisimman monipuolisesti kuvia matkan varrelta.


Neitsytperunafestivaalit | Päiväretki Vajosuolle | Vegånian ohjelmanjulkistusjuhlat Pinellassa | Kierros Kakolassa | Juhannus | Vesilintujen tarkkailua Porlan altailla | Laatikkoviljelyä | Yöretki Rauvolaan | Parvekepuutarhurointia

#kuukausikollaasi #kollaasihaaste

27.6.2018

Kaupunkiviljelypuuhia

Parvekepuutarhan lisäksi meillä on tänäkin kesänä pieni kasvimaa viljelylaatikoissa eräällä kotilähiömme kalliolla. Kerrostaloasujina meillä ei ole ollenkaan omaa pihaa, mutta onneksi Turun laatikkoviljelyhanke mahdollistaa kenelle tahansa oman kasvimaan perustamisen kaupungin maille. Kaupunki toimittaa laatikot ja mullat viljelijöiden kanssa sovitulle paikalle. Kaiken muun viljelijät hankkivat itse ja huolehtivat viljelylaatikoista yhteisten pelisääntöjen mukaan. Viime kesänä laatikkoviljelymme sujui siinä määrin mukavasti, että kun hanke kerran jatkui ja uusia laatikoitakin tuli jakoon, me tietysti päätimme jatkaa viljelyä ja pyytää vielä yhden lisälaatikonkin.

Miten onnistuu latva-artisokan ja munakoison laatikkoviljely?

Viime vuonna viljelyporukkamme oli kolmihenkinen, kun minun ja Krotin lisäksi naapurustossa asunut kaverimme oli mukana, mutta hänen muutettuaan pois - ja minun oltuani turhan saamaton värväämään uusia tyyppejä mukaan - meitä on nyt enää kaksi. Meillä on siitä huolimatta käytössämme peräti kuusi lavakaulusta, jotka olemme järjestelleet neljäksi viljelylaatikoksi, kahdeksi matalaksi ja kahdeksi korkeaksi. Matalat ovat käteviä salaattien ja yrttien ja sen sellaisten viljelyyn. Syvissä voi sitten viljellä vähän enemmän multatilaa vaativia vihanneksia.

Maissia, härkäpapua, auringonkukkaa, porkkanaa ja kurkkuyrttiä, näitä meillä oli viime kesänäkin.

Tämän kesän suuri kylvö- ja istutuspäivä saatiin pidettyä toukokuun viimeisellä viikolla. Olimme odotelleet vähän viileämpiä ja sateisempia säitä, jotta itäminen lähtisi paremmin käyntiin, eivätkä itse esikasvattamamme melko hentoiset taimet nuupahtaisi heti alkuunsa armottomassa auringonpaisteessa, mutta menneen toukokuun säiden kanssa ei ollut voittamista. Edessä oli siis hurja vedenkantourakka, kun pintamultaa oli yritettävä pitää edes jotenkuten kosteana. Kannoimme vettä tavallisesti iltasella, jotta aurinko ei heti haihduttaisi kaikkea pois, ja joskus vein myös jonkun ämpärillisen aamulla.

Meidän pitää kiikuttaa kaikki kasteluvesi kotoa. Kesän ensimmäiset vedenkantoreissut olivat - kuten viime kesänäkin - aivan hirveää rääkkiä, mutta aika nopeasti siihen tottuu. On hassua huomata, miten heikossa kunnossa sitä onkaan, vaikka luulee koko talven treenailleensa ja käyneensä jumppatunneilla ihan mukavan säännöllisesti. Jotenkin sellainen jumppailu, jota minä tulen harrastaneeksi, ei oikein valmista vesiämpäreiden - saati multasäkkien - kantamiseen ollenkaan. Ehkä pitäisi kokeilla jotain erilaista treeniä. Toimisiko kahvakuula? Vai pitäisikö talvellakin vaivautua ihan vain harrastuksen vuoksi lastaamaan painavia asioita ämpäreihin ja säkkeihin ja kanniskella niitä ympäriinsä?

Sade on ihana asia!

Esikasvatimme laatikkoviljelyä varten latva-artisokkaa, spagettikurpitsaa, palmukaalia, auringonkukkaa, munakoisoa ja lamopinaattia. Lisäksi ostimme torilta maissintamia. Suorakylvimme hernettä, härkäpapua, porkkanaa, mustajuurta, punajuurta, lehtisalaatteja, samettikukkaa, kehäkukkaa, unikkoja, kurkkuyrttiä sekä ruiskaunokkia. Laitoimme myös Uudenkaupungin kukkamessuilta ostamamme parsanjuurakon ja pari jääkaapissa itämään lähtenyttä sipulia multaan.

Kaikki kylvämämme kasvit ovat itäneet, paikoin vähän aukkoisemmin, paikoin tiheämmin, mutta kuitenkin. Mustajuurista, härkäpavuista ja herneistä suuri osa päätyi kyllä lintujen suihin - versot oli nypitty siististi yksitellen ylös mullasta heti, kun ne olivat alkaneet itää. Kukkasia näyttää olevan tulossa aikamoinen pöheikkö. Jokin eläin on käynyt vähän maistelemassa salaatteja ja ruiskaunokkeja, mutta toistaiseksi sen kummempia tuhoja ei ole sattunut kohdalle.

Kukkapöheikköä ja palmukaaleja, taustalla salaatteja ja muita.

Myös istutetut taimet näyttävät menestyvän. Maisseilla menee huomattavasti paremmin kuin viime vuonna. Nytkin pari taimea taipui tuulessa miltei poikki, mutta tukikeppien ansiosta ne näyttävät yhä pärjäävän. Esikasvattamamme auringonkukat ovat myös tällä kertaa tosi vantteria ja sisukkaita. Toukokuisen Gotlannin reissumme aikana kylvös oli päässyt aika pahasti kuivahtamaan, mikä hidasti taimien kasvua ja karsi joukosta heikoimmat yksilöt niin, että ne, jotka lopulta selvisivät tästä koettelemuksesta, menestyvätkin nyt oikein hyvin tuolla ulkona.

Maissinurkkauksen meininkiä.

Hauskasti viime kesän kurkkuyrtit olivatkin kylväytyneet itsekseen niin, että kun saavuimme aloittelemaan istutus- ja kylvöhommia, huomasimme mullasta pilkistävän jo hyvään kasvuun lähteneitä kurkkuyrttejä. Matalammissa laatikoissa rehottivat suolaheinät, mutta rikkaruohon statuksestaan huolimatta nekin ovat aivan mainioita hyötykasveja siinä missä salaatit ja yrtit, joita olimme aikeissa kylvää, joten mikäs siinä, vaikka ensin pitikin suorittaa pieni suolaheinän kevätsadonkorjuu ennen kuin pääsi kylvämään muita kasveja.

Kurkkuyrtin nuppuja. Tänään ne olivatkin jo avautuneet.

Juhannuksen aikaan oli leppoisaa, kun satoi siinä määrin, ettei pariin päivään tarvinut kantaa vettä. Saattoi vain maleksia ottamaan viljelyksistä kuvia. Yleensä vedenkanto-operaation yhteydessä en tule kuljettaneeksi kameraa mukana. Nämä kuvat ovat viime viikolta. Sittemmin kasvua on ehtinyt tapahtua jo aivan älyttömästi, joten lienee paikallaan postata pian uusia kuvia.