28.5.2014

Satoa ja kukintaa

Parvekepuutarhamme tilanne on kohentunut huimasti sitten viime päivityksen. Lisää ruukkuja, multaa ja muita tykötarpeita saatiin landelta, ja vihannespunkkimyrkytykset onnistuivat (tai siltä ainakin näyttää nyt), minkä lisäksi olen myös tehnyt paljon pinnallista adjustointia.

Vielä hetki sitten parvekkeen nurkka näytti talvisine lyhtyineen, viime syksynä kerättyine järviruokoineen, sekalaisine esikasvatusastioineen ja hyllykköön varastoituine kukkaruukkuineen tältä:

Ennen...

Nyt, mamin lahjoittaman kukka-amppelin ja Krotin tänne majoittaman amppelimansikan asetuttua roikkumaan lasin eteen, talvikoristeiden siirryttyä muualle ja parvekelaatikoiden valloitettua kaiken pöytätilan, sama nurkka on näin vihreä:

Jälkeen!

Ensimmäinen satsi basilikaa alkoi hiljattain jo saavuttaa kukintavaihetta, joten korjasimme sadon ja kylvimme uudet siemenet multaan. Tämä basilika on jotakin erityisen suurilehtistä lajiketta Nelson Gardenilta. Yhteen lehteen pystyi käärimään kokonaisen tomaatin! Suuresta koostaan huolimatta lehdet maistuivat kuitenkin ihan hyviltä, eivät lainkaan puisevilta.

Basilikasato valmiina tulemaan syödyksi.

Muidenkin kasvien kukinta alkaa käynnistyä. Isoin kurkku on jo hyvässä vauhdissa. Sain tämän kurkuntaimen kaveriltani, joka oli esikasvattanut useampia ja halusi lahjoittaa ylimääräiset eteenpäin. Siinä vaiheessa kevättä, kun tämä saapui meille reippaana vaaksan mittaisena, olivat itse kylvämäni yksilöt vasta sirkkalehdillä. Niinpä ei ihmekään, että kukintakin alkoi ennen muita.

Kurkun kukkia.

Kurkku kiipii ylös lyhdyn ketjua.

Myös maustepaprikoille kuuluu hyvää. Nuppuvarsia alkaa jo pikkuhiljaa tulla. Tilanpuutteesta nämä ehkä hiukan kärsivät, mutta eivätköhän kuitenkin pärjäile riittävän hyvin.

Kukoistavat maustepaprikat iltahämärässä. Taustalla taloyhtiön pihaa.

Hellejaksojen aikana parvekepuutarhan kasteleminen on välillä hiukan työlästä. Kurkut tarvitsevat lisää vettä usein jopa kahdesti päivässä, sillä etelälounaanpuoleiselle parvekkeellemme paistaa aurinko armottomasti ja lämpötila nousee tuuletuksesta huolimatta yli kolmenkymmenen. Myös lannoitetta saa ajaa melkolailla reippaalla kädellä. Työ on kuitenkin mielekästä, sillä hyvin hoidettu hyötypuutarha palkitsee myöhemmin sadollaan.

23.5.2014

Kummitädin paluu! (Lahjoituksia ja boolia)

Väitin aiemmin, etten puhuisi tässä blogissa enää kummitädistäni, mutta kuinka ollakaan, hän lahjoitti meille paljon vanhoja astioitaan, ja nyt minun on pakko saada postata niistä, joten sanani syön ja mörökölli minut vieköön!

Mutta katsokaa, miten nättejä!


Valitsin kuvaan suosikkini: kaksikerroksisen keksiastian sekä esimerkkiyksilöt boolilasisarjasta, näteistä pyöreistä juomalaseista ja kivasti maalatuista pikku lautasista. Paljon muutakin saatiin, eikä kaikki meinannut ensin edes mahtua keittiön kaappeihin. Onneksi uudelleenjärjestelyoperaatio auttoi asiaan.

Lisäksi kummitäti lahjoitti kuvassa näkyvän kukkasen (Kalanchoe blossfeldiana), joka asuu vaaleanpunaisessa peltiämpärissä. (En kauheasti pidä vaaleanpunaisesta, mutta pidän paljon kukkasista ja peltiämpäreistä, ja onhan tämä aika veikeä kaveri. Melko flamboijantti, kuten eräs ystäväni kuvaili.)

(Kuvassa näkyy myös pahamaineinen pyöreä pöytämme. Se on aivan muinainen, vanhempiemme nuoruuden ajoilta jostain kultaiselta 80-luvulta säilynyt, ja siten aika magea. Valitettavasti se on myös kiikkerä, liian pieni ja mielestäni karsealla tavalla raa'asti männyn värinen. Se on meillä vain, koska saimme sen ilmaiseksi, eikä Ekotori ole vielä tarjonnut parempaa.)

Uusien astioiden, uuden huonekasvin ja tietysti myös alkavan kesän kunniaksi sekoitin helteiseen päivään sopivaa kylmää (kuulemma ylimakeaa) mansikkaboolia ja nautiskelimme pari lasillista parvekkeella kavereitten kanssa asiaankuuluvin, karnevalistista tunnelmaa nostattavin naamioin varustautuneina. Vanha suosikkiboolireseptini, jota nytkin käytin, on suunnilleen seuraavanlainen:


Mansikkabooli
fiiliksen mukaan
mansikkamehutiivistettä (jotain ällöä ylimakeaa)
mehutiivisteen ohjeen mukaan kylmää vettä
fiiliksen mukaan mansikan puolikkaita pakasteesta
fiiliksen mukaan Etax A:ta (myös muu kirkas käy)
Sekoita kaikki fiiliksen mukaan sopivan kokoiseen nättiin kulhoon. (Nyt käytettiin kummitädin lahjoittamaan, ilmeisesti ennemminkin salaattikulhoksi tarkoitettua, mutta tähänkin tarkoitukseen eri hyvin soveltuvaa, parin litran vetoista lasikulhoa.)
Kauho lasiin fiiliksen mukaan sopiva annos ja juo jossain hyvässä paikassa, kuten parvekkeella tai omassa sängyssä. Muista hoitaa koko prosessi juhlavalla ja hyväntuulisella fiiliksellä.

Suosittelen. Nostattaa kesäfiilistä! Hellesää osaa olla kamala asia, mutta koitetaan kuitenkin nauttia nyt, kun sitä saadaan täällä kuitenkin suhteellisen harvoin.

PS. Boolikuvassa näkyy ystäväni herra Metsätähden tekemä hieno harakkanaamio, jonka sain häneltä syntymäpäivälahjaksi. Tsekkaa täältä, mitä muuta jännittävää hän on tehnyt, ja hanki vaikka itsellesikin jotakin veikeätä: avaruus.deviantart.com

19.5.2014

Unelmien parvekepuutarha

Päätin jo varhain keväällä kämppikseni Pöllen kanssa, että perustamme täksi kesäksi todella hyödyllisen parvekepuutarhan. Visio oli mahtipontinen: kymmenen taimea tomaattia, viisi kasvihuonekurkkua, neljä maustepaprikaa, kaksi parvekelaatikollista basilikaa, yksi laatikollinen rukolaa ja jonnekin sinne sekaan vielä valkosipulia, härkäpapua, köynnöspinaattia, öljyhamppua ja ainakin kahta lajiketta unikkoa.

Kurkkujen, tomaattien ja chilien idättäminen ikkunalaudoilla alkoi määrätietoisesti jo maalis-huhtikuun kuluessa. Basilika ja rukola seurasivat pian perässä, ja Maatiaisen siemenvälityksen kautta hankitut valkosipulit istutin suoraan ulos heti, kun lämpötila partsilla alkoi pysyä öisinkin nollan yläpuolella. (Lasitetulla parvekkeella tämä tapahtui melko varhain keväällä, kun maassa oli vielä vähän luntakin.) Hamppu oli valitettavasti loppunut Maatiaisen varastoista jo siinä vaiheessa, kun laitoin tilauksen menemään.

Yksi kurkku plus paprikat ikkunalaudalla maaliskuun lopun auringossa.

Huhti-toukokuun vaihteesta lähtien vihannestaimet ovat muuttaneet ikkunalaudoilta parvekkeelle tasaista "nää kaverit lähtee heti ulos, ku vaa isompii kasvatusruukkui tulee lisää" -tahtia. Pinaattikylvös hengaa vielä kesäkuun alkuun asti jääkaapin vihanneslokerossa kokemassa kaipaamaansa kylmäkäsittelyä (ei aivan oikeaoppista, mutta toivottavasti riittävän paljon sinne päin). Papuja en ole vielä saanut kylvettyä mihinkään, enkä myöskään unikkoja, sillä tila ja kasvatusastiat loppuvat yksinkertaisesti kesken. Myös multa loppuilee kesken, vaikka sitä tuleekin roudattua tänne säkkitolkulla.

Ystäväni Krotti hankki puutarhamessuilta kaiken lisäksi vielä siemenperunoita, jotka jostakin syystä ilmeisesti myös haluavat asettua asumaan ja elämään meidän parvekkeellemme, eivätkä suinkaan hänen omiin nurkkiinsa. (Niin, ja tämähän ei sitten ole millään muotoa rikollinen salahanke tai mitään sen suuntaista.)

Tilanne parvekkeella alkaa olla jo muutenkin hiukan kaoottinen, koska kurkut eivät ole vieläkään saaneet niiden kaipaamia pidempiä tukikeppejä (viime syksynä parvekekoristeeksi keräämäni järviruo'ot loppuivat jo kesken, mutta jonkinlaista naruviritelmää on kyllä harkittu ongelman ratkaisemiseksi), vihannespunkit jäytävät kaikkea (nyt tarvitaan avuksi myrkkyjä tahi petopunkkeja) ja kaikki vain yleisesti ottaen pursuaa yli äyräiden.

Kaikki kasvaa niin nopeasti!

Kasvavasta kaaoksesta huolimatta olen kuitenkin vielä toiveikas lopputuloksen suhteen. Olen hankkinut Ekotorilta valtaisan muovisen muuttolaatikon, johon on tilaa kylvää "vaiks kuinks monta" perunaa.

Myös multaa ja uusia kasvatusruukkuja (tuollaisia isoja mustia, joita näkyy kuvassa) on tulossa pian lisää (meidän mamillamme kun on niitä varastossa vielä lukuisia, mutta ne eivät tietenkään kävele itse landelta tänne kaupunkiin). Kurkuille tehdään kiipeilynarut, ja vihannespunkit selätetään ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tämä tästä.

Odottelen sadonkorjuujuhlia jo suurella innolla! Siitäkin huolimatta, että olen allerginen kaikenlaisille paprikoille, tomaatille ja ilmeisesti pikkuhiljaa myös härkäpavuille. Voin sitten bileiden koittaessa istua nurkassa sopiva pullo kaverinani ja pureskella kurkkua, kun muut mättävät muita herkkuja.

Kyllä se siitä.

15.5.2014

Tämä blogi ei ole angstiblogi

Eräs ystäväni pitää angstiblogia. Minä en. Blogini ulkoasu oli kuitenkin vielä hetki sitten melko tummasävyinen (koska musta on asiallinen väri ja harmaa myös), mutta vaihdoin ilmeen tällaiseen ällöttävän raikkaaseen vihreään, sillä mainittu ystävä erehtyi luulemaan tätäkin blogia angstiblogiksi.

Mainittu ystävä väittää myös, ettei hän kirjoita angstiblogiinsa enää nykyään paljokaan angstijuttuja. Hän väittää kirjoittavansa sinne Strömsö-henkisistä askarteluistaan ja postaavansa kissakuvia. Kissakuvia! Hänen bloginsa on kuitenkin salainen (hyvin salainen) ja lukittu, enkä pääse lukemaan sitä, joten voin leikkiä, että hän angstaa siellä, kunnes toisin todistetaan.

Minä en angstaa. Välillä tosin kuolen, mutta se ei ole angstaamista. Kuoleminen on eri asia.

Ensimmäiset viisitoista minuuttia

Katsokaa, perustin blogin! Katsokaa, ilman päätä!

Blogit ovat nykyään ihan ihmeellisen suosittuja, enkä oikeastaan ymmärrä edes miksi. (Kuka tuhlaa aikaansa epämääräisiin, toimittamattomiin, lähdeviitteettömiin kirjoitelmanmöhkäleisiin ja niiden kylkeen lätkäistyihin yhtä epämääräisiin kuviin, kun voisi olla vaikka ulkona kiipeämässä puuhun hakemaan köyttä, jonka joku on sitonut sinne ja sittemmin hylännyt? No, aina välillä muun muassa minä, mutta puolustan itseäni sillä, että seuraan vain ystävieni tai vähintäänkin tuttujeni blogeja, ja teen sitäkin vain, koska haluan tietää, mitä heille kuuluu silloinkin, kun en kauhealta ympäriinsä viikaroimiseltani ehdi udella tietoja heiltä henkilökohtaisesti.)

No, koska minäkin olen suosittu, havaitsin tässä olevan aivan selkeän virheen ja päätin korjata sen. (Kyllä samankaltaiset asiat vetävät usein toisiaan puoleensa, joten väistämättä minunkin oli lopulta ajauduttava henkilökohtaiseen käsikähmään ainakin yhden blogin kanssa. Tumblr-blogiani ei lasketa. Sitä ei virallisesti ole olemassa.)

Olen kuitenkin myös aivan kohtuuttoman kiireinen yksilö (sellainen joka haluaa olla suunnilleen kaikkea ja kaikkialla samanaikaisesti), eikä minulla oikeastaan pitäisi edes olla resursseja tähän, joten tein hienon lupauksen itselleni ja läheisilleni: vaikka ehkä päivitänkin blogiani jopa viikoittain, en käytä yhden päivityksen tekemiseen enempää kuin viisitoista minuuttia kerrallaan.

Todennäköisesti teen useimmat päivitykseni myös
a) aamuyöllä (en pitkään valvottuani, vaan juuri herättyäni)
b) sängyssä, kännykällä
d) sopivan muusan läsnäollessa (lue: orjahaamukirjoittajaa hyväksikäyttäen)
c) muulla tavalla epämääräisesti, miten: [insertoi tähän haluamasi epämääräisyys]

Guuglasin muuten juuri, mitä viikari tarkoittaa, ja sain tietää, ettei se ole ainoastaan sukunimi tai "semmonen sana" vaan ilmeisesti myös synonyymi jonkinlaiselle pikkupojalle. Pojalle! No, oli miten oli, kummitätini on suuressa viisaudessaan nimittänyt minua sellaiseksi tai vauhti-sellaiseksi suunnilleen aina.

Mutta nyt on kulunut 14 minuuttia, ja tämä teksti haluaa tulla julkaistuksi. Palaan asiaan. (En kyllä varmaankaan kummitätini suhteen ainakaan ihan heti. Hänestä tuskin kuulette tässä blogissa enää toistamiseen, vaikka hän onkin aika hyvä henkilö. Tämä on kuitenkin lifestyle-blogi, sillä ne ovat kaikkein suosituimpia, eikä hän kuulu asiaan minun osaltani erityisen keskeisesti.)

PS. En myöskään palaa korjaamaan typojani tai muita virheitä kirjoituksistani, koska muuten koko varttijuttu olisi pelkkää huijausta. Tämän PS:n (joka muuten ei ole perussuomalainen vaan post scriptum) tosin palasin juuri tekemään. Tällainen ei kuitenkaan toistu tai saan ehkä turpiini.