28.5.2014

Satoa ja kukintaa

Parvekepuutarhamme tilanne on kohentunut huimasti sitten viime päivityksen. Lisää ruukkuja, multaa ja muita tykötarpeita saatiin landelta, ja vihannespunkkimyrkytykset onnistuivat (tai siltä ainakin näyttää nyt), minkä lisäksi olen myös tehnyt paljon pinnallista adjustointia.

Vielä hetki sitten parvekkeen nurkka näytti talvisine lyhtyineen, viime syksynä kerättyine järviruokoineen, sekalaisine esikasvatusastioineen ja hyllykköön varastoituine kukkaruukkuineen tältä:

Ennen...

Nyt, mamin lahjoittaman kukka-amppelin ja Krotin tänne majoittaman amppelimansikan asetuttua roikkumaan lasin eteen, talvikoristeiden siirryttyä muualle ja parvekelaatikoiden valloitettua kaiken pöytätilan, sama nurkka on näin vihreä:

Jälkeen!

Ensimmäinen satsi basilikaa alkoi hiljattain jo saavuttaa kukintavaihetta, joten korjasimme sadon ja kylvimme uudet siemenet multaan. Tämä basilika on jotakin erityisen suurilehtistä lajiketta Nelson Gardenilta. Yhteen lehteen pystyi käärimään kokonaisen tomaatin! Suuresta koostaan huolimatta lehdet maistuivat kuitenkin ihan hyviltä, eivät lainkaan puisevilta.

Basilikasato valmiina tulemaan syödyksi.

Muidenkin kasvien kukinta alkaa käynnistyä. Isoin kurkku on jo hyvässä vauhdissa. Sain tämän kurkuntaimen kaveriltani, joka oli esikasvattanut useampia ja halusi lahjoittaa ylimääräiset eteenpäin. Siinä vaiheessa kevättä, kun tämä saapui meille reippaana vaaksan mittaisena, olivat itse kylvämäni yksilöt vasta sirkkalehdillä. Niinpä ei ihmekään, että kukintakin alkoi ennen muita.

Kurkun kukkia.

Kurkku kiipii ylös lyhdyn ketjua.

Myös maustepaprikoille kuuluu hyvää. Nuppuvarsia alkaa jo pikkuhiljaa tulla. Tilanpuutteesta nämä ehkä hiukan kärsivät, mutta eivätköhän kuitenkin pärjäile riittävän hyvin.

Kukoistavat maustepaprikat iltahämärässä. Taustalla taloyhtiön pihaa.

Hellejaksojen aikana parvekepuutarhan kasteleminen on välillä hiukan työlästä. Kurkut tarvitsevat lisää vettä usein jopa kahdesti päivässä, sillä etelälounaanpuoleiselle parvekkeellemme paistaa aurinko armottomasti ja lämpötila nousee tuuletuksesta huolimatta yli kolmenkymmenen. Myös lannoitetta saa ajaa melkolailla reippaalla kädellä. Työ on kuitenkin mielekästä, sillä hyvin hoidettu hyötypuutarha palkitsee myöhemmin sadollaan.

19.5.2014

Unelmien parvekepuutarha

Päätin jo varhain keväällä kämppikseni, toveri Pöllen kanssa, että perustamme täksi kesäksi todella hyödyllisen parvekepuutarhan. Visio oli mahtipontinen: kymmenen taimea tomaattia, viisi kasvihuonekurkkua, neljä maustepaprikaa, kaksi parvekelaatikollista basilikaa, yksi laatikollinen rukolaa ja jonnekin sinne sekaan vielä valkosipulia, härkäpapua, köynnöspinaattia, öljyhamppua ja ainakin kahta lajiketta unikkoa.

Kurkkujen, tomaattien ja chilien idättäminen ikkunalaudoilla alkoi määrätietoisesti jo maalis-huhtikuun kuluessa. Basilika ja rukola seurasivat pian perässä, ja Maatiaisen siemenvälityksen kautta hankitut valkosipulit istutin suoraan ulos heti, kun lämpötila partsilla alkoi pysyä öisinkin nollan yläpuolella. (Lasitetulla parvekkeella tämä tapahtui melko varhain keväällä, kun maassa oli vielä vähän luntakin.) Hamppu oli valitettavasti loppunut Maatiaisen varastoista jo siinä vaiheessa, kun laitoin tilauksen menemään.

Yksi kurkku plus paprikat ikkunalaudalla maaliskuun lopun auringossa.

Huhti-toukokuun vaihteesta lähtien vihannestaimet ovat muuttaneet ikkunalaudoilta parvekkeelle tasaista "nää kaverit lähtee heti ulos, ku vaa isompii kasvatusruukkui tulee lisää" -tahtia. Pinaattikylvös hengaa vielä kesäkuun alkuun asti jääkaapin vihanneslokerossa kokemassa kaipaamaansa kylmäkäsittelyä (ei aivan oikeaoppista, mutta toivottavasti riittävän paljon sinne päin). Papuja en ole vielä saanut kylvettyä mihinkään, enkä myöskään unikkoja, sillä tila ja kasvatusastiat loppuvat yksinkertaisesti kesken. Myös multa loppuilee kesken, vaikka sitä tuleekin roudattua tänne säkkitolkulla.

Ystäväni Krotti hankki puutarhamessuilta kaiken lisäksi vielä siemenperunoita, jotka jostakin syystä ilmeisesti myös haluavat asettua asumaan ja elämään meidän parvekkeellemme, eivätkä suinkaan hänen omiin nurkkiinsa. (Niin, ja tämähän ei sitten ole millään muotoa rikollinen salahanke tai mitään sen suuntaista.)

Tilanne parvekkeella alkaa olla jo muutenkin hiukan kaoottinen, koska kurkut eivät ole vieläkään saaneet niiden kaipaamia pidempiä tukikeppejä (viime syksynä parvekekoristeeksi keräämäni järviruo'ot loppuivat jo kesken, mutta jonkinlaista naruviritelmää on kyllä harkittu ongelman ratkaisemiseksi), vihannespunkit jäytävät kaikkea (nyt tarvitaan avuksi myrkkyjä tahi petopunkkeja) ja kaikki vain yleisesti ottaen pursuaa yli äyräiden.

Kaikki kasvaa niin nopeasti!

Kasvavasta kaaoksesta huolimatta olen kuitenkin vielä toiveikas lopputuloksen suhteen. Olen hankkinut Ekotorilta valtaisan muovisen muuttolaatikon, johon on tilaa kylvää "vaiks kuinks monta" perunaa.

Myös multaa ja uusia kasvatusruukkuja (tuollaisia isoja mustia, joita näkyy kuvassa) on tulossa pian lisää (meidän mamillamme kun on niitä varastossa vielä lukuisia, mutta ne eivät tietenkään kävele itse landelta tänne kaupunkiin). Kurkuille tehdään kiipeilynarut, ja vihannespunkit selätetään ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tämä tästä.

Odottelen sadonkorjuujuhlia jo suurella innolla! (Siitäkin huolimatta, että olen allerginen kaikenlaisille paprikoille, tomaatille ja ilmeisesti pikkuhiljaa myös härkäpavuille. Voin sitten bileiden koittaessa istua nurkassa sopiva pullo kaverinani ja pureskella kurkkua, kun muut mättävät muita herkkuja.)

Kyllä se siitä!

15.5.2014

Ensimmäiset viisitoista minuuttia

Katsokaa, perustin blogin! Katsokaa, ilman päätä!

Blogit ovat ihan ihmeellisen suosittuja. (En edes oikeastaan ymmärrä miksi. Kuka tuhlaa aikaansa epämääräisiin, toimittamattomiin, lähdeviitteettömiin kirjoitelmanmöhkäleisiin ja niiden kylkeen lätkäistyihin yhtä epämääräisiin kuviin, kun voisi olla vaikka ulkona kiipeämässä puuhun hakemaan köyttä, jonka joku on sitonut sinne ja sittemmin hylännyt? No, aina välillä muun muassa minä, mutta seuraan kyllä pääasiasa tuttujeni blogeja, koska haluan tietää, mitä heille kuuluu silloinkin, kun en kauhealta ympäriinsä viikaroimiseltani ehdi udella tietoja henkilökohtaisesti.)

No, koska minäkin olen suosittu, havaitsin tässä olevan aivan selkeän virheen ja päätin korjata sen. (Samankaltaiset asiat vetävät usein toisiaan puoleensa, joten väistämättä minunkin oli lopulta ajauduttava henkilökohtaiseen käsikähmään ainakin yhden blogin kanssa. Tumblr-blogiani ei lasketa. Sitä ei virallisesti ole olemassa.)

Olen kuitenkin myös aivan kohtuuttoman kiireinen yksilö (sellainen joka haluaa olla suunnilleen kaikkea ja kaikkialla samanaikaisesti), eikä minulla oikeastaan pitäisi edes olla resursseja tähän, joten tein hienon lupauksen itselleni ja läheisilleni: vaikka ehkä päivitänkin blogiani jopa viikoittain, en käytä yhden päivityksen tekemiseen enempää kuin viisitoista minuuttia kerrallaan.

Todennäköisesti teen useimmat päivitykseni myös
a) aamuyöllä (en pitkään valvottuani, vaan juuri herättyäni)
b) sängyssä, kännykällä
d) sopivan muusan läsnäollessa (lue: orjahaamukirjoittajaa hyväksikäyttäen)
c) muulla tavalla epämääräisesti, miten: [insertoi tähän haluamasi epämääräisyys]

Guuglasin muuten juuri, mitä viikari tarkoittaa, ja sain tietää, ettei se ole ainoastaan sukunimi tai "semmonen sana" vaan ilmeisesti myös synonyymi jonkinlaiselle pikkupojalle. Pikkupojalle! No, oli miten oli, kummitätini on suuressa viisaudessaan nimittänyt minua sellaiseksi tai vauhti-sellaiseksi suunnilleen aina, ja ehkä siksi koen sen jotenkin kuvaavan minua.

Mutta nyt on kulunut jo 14 minuuttia, ja tämä teksti haluaa tulla julkaistuksi. Palaan asiaan. (En kyllä varmaankaan kummitätini suhteen. Hänestä tuskin kuulette tässä blogissa enää toistamiseen, vaikka hän onkin aika hyvä henkilö. Tämä on kuitenkin lifestyle-blogi, eikä hän kuulu asiaan minun osaltani erityisen keskeisesti. Saa nähdä, mitä kaikkea siihen sitten kuuluu.)

Tämä kaikki kuulostaa nyt jotenkin tosi hirveältä, mutta oikeasti tästä tulee kyllä oikein hyvä blogi. Kannattaa ihan ehdottomasti - kaiken uhallakin - jäädä seuraamaan!