15.5.2014

Ensimmäiset viisitoista minuuttia

Katsokaa, perustin blogin! Katsokaa, ilman päätä!

Blogit ovat nykyään ihan ihmeellisen suosittuja, enkä oikeastaan ymmärrä edes miksi. (Kuka tuhlaa aikaansa epämääräisiin, toimittamattomiin, lähdeviitteettömiin kirjoitelmanmöhkäleisiin ja niiden kylkeen lätkäistyihin yhtä epämääräisiin kuviin, kun voisi olla vaikka ulkona kiipeämässä puuhun hakemaan köyttä, jonka joku on sitonut sinne ja sittemmin hylännyt? No, aina välillä muun muassa minä, mutta puolustan itseäni sillä, että seuraan vain ystävieni tai vähintäänkin tuttujeni blogeja, ja teen sitäkin vain, koska haluan tietää, mitä heille kuuluu silloinkin, kun en kauhealta ympäriinsä viikaroimiseltani ehdi udella tietoja heiltä henkilökohtaisesti.)

No, koska minäkin olen suosittu, havaitsin tässä olevan aivan selkeän virheen ja päätin korjata sen. (Kyllä samankaltaiset asiat vetävät usein toisiaan puoleensa, joten väistämättä minunkin oli lopulta ajauduttava henkilökohtaiseen käsikähmään ainakin yhden blogin kanssa. Tumblr-blogiani ei lasketa. Sitä ei virallisesti ole olemassa.)

Olen kuitenkin myös aivan kohtuuttoman kiireinen yksilö (sellainen joka haluaa olla suunnilleen kaikkea ja kaikkialla samanaikaisesti), eikä minulla oikeastaan pitäisi edes olla resursseja tähän, joten tein hienon lupauksen itselleni ja läheisilleni: vaikka ehkä päivitänkin blogiani jopa viikoittain, en käytä yhden päivityksen tekemiseen enempää kuin viisitoista minuuttia kerrallaan.

Todennäköisesti teen useimmat päivitykseni myös
a) aamuyöllä (en pitkään valvottuani, vaan juuri herättyäni)
b) sängyssä, kännykällä
d) sopivan muusan läsnäollessa (lue: orjahaamukirjoittajaa hyväksikäyttäen)
c) muulla tavalla epämääräisesti, miten: [insertoi tähän haluamasi epämääräisyys]

Guuglasin muuten juuri, mitä viikari tarkoittaa, ja sain tietää, ettei se ole ainoastaan sukunimi tai "semmonen sana" vaan ilmeisesti myös synonyymi jonkinlaiselle pikkupojalle. Pojalle! No, oli miten oli, kummitätini on suuressa viisaudessaan nimittänyt minua sellaiseksi tai vauhti-sellaiseksi suunnilleen aina.

Mutta nyt on kulunut 14 minuuttia, ja tämä teksti haluaa tulla julkaistuksi. Palaan asiaan. (En kyllä varmaankaan kummitätini suhteen ainakaan ihan heti. Hänestä tuskin kuulette tässä blogissa enää toistamiseen, vaikka hän onkin aika hyvä henkilö. Tämä on kuitenkin lifestyle-blogi, sillä ne ovat kaikkein suosituimpia, eikä hän kuulu asiaan minun osaltani erityisen keskeisesti.)

PS. En myöskään palaa korjaamaan typojani tai muita virheitä kirjoituksistani, koska muuten koko varttijuttu olisi pelkkää huijausta. Tämän PS:n (joka muuten ei ole perussuomalainen vaan post scriptum) tosin palasin juuri tekemään. Tällainen ei kuitenkaan toistu tai saan ehkä turpiini.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti