19.5.2014

Unelmien parvekepuutarha

Päätin jo varhain keväällä kämppikseni Pöllen kanssa, että perustamme täksi kesäksi todella hyödyllisen parvekepuutarhan. Visio oli mahtipontinen: kymmenen taimea tomaattia, viisi kasvihuonekurkkua, neljä maustepaprikaa, kaksi parvekelaatikollista basilikaa, yksi laatikollinen rukolaa ja jonnekin sinne sekaan vielä valkosipulia, härkäpapua, köynnöspinaattia, öljyhamppua ja ainakin kahta lajiketta unikkoa.

Kurkkujen, tomaattien ja chilien idättäminen ikkunalaudoilla alkoi määrätietoisesti jo maalis-huhtikuun kuluessa. Basilika ja rukola seurasivat pian perässä, ja Maatiaisen siemenvälityksen kautta hankitut valkosipulit istutin suoraan ulos heti, kun lämpötila partsilla alkoi pysyä öisinkin nollan yläpuolella. (Lasitetulla parvekkeella tämä tapahtui melko varhain keväällä, kun maassa oli vielä vähän luntakin.) Hamppu oli valitettavasti loppunut Maatiaisen varastoista jo siinä vaiheessa, kun laitoin tilauksen menemään.

Yksi kurkku plus paprikat ikkunalaudalla maaliskuun lopun auringossa.

Huhti-toukokuun vaihteesta lähtien vihannestaimet ovat muuttaneet ikkunalaudoilta parvekkeelle tasaista "nää kaverit lähtee heti ulos, ku vaa isompii kasvatusruukkui tulee lisää" -tahtia. Pinaattikylvös hengaa vielä kesäkuun alkuun asti jääkaapin vihanneslokerossa kokemassa kaipaamaansa kylmäkäsittelyä (ei aivan oikeaoppista, mutta toivottavasti riittävän paljon sinne päin). Papuja en ole vielä saanut kylvettyä mihinkään, enkä myöskään unikkoja, sillä tila ja kasvatusastiat loppuvat yksinkertaisesti kesken. Myös multa loppuilee kesken, vaikka sitä tuleekin roudattua tänne säkkitolkulla.

Ystäväni Krotti hankki puutarhamessuilta kaiken lisäksi vielä siemenperunoita, jotka jostakin syystä ilmeisesti myös haluavat asettua asumaan ja elämään meidän parvekkeellemme, eivätkä suinkaan hänen omiin nurkkiinsa. (Niin, ja tämähän ei sitten ole millään muotoa rikollinen salahanke tai mitään sen suuntaista.)

Tilanne parvekkeella alkaa olla jo muutenkin hiukan kaoottinen, koska kurkut eivät ole vieläkään saaneet niiden kaipaamia pidempiä tukikeppejä (viime syksynä parvekekoristeeksi keräämäni järviruo'ot loppuivat jo kesken, mutta jonkinlaista naruviritelmää on kyllä harkittu ongelman ratkaisemiseksi), vihannespunkit jäytävät kaikkea (nyt tarvitaan avuksi myrkkyjä tahi petopunkkeja) ja kaikki vain yleisesti ottaen pursuaa yli äyräiden.

Kaikki kasvaa niin nopeasti!

Kasvavasta kaaoksesta huolimatta olen kuitenkin vielä toiveikas lopputuloksen suhteen. Olen hankkinut Ekotorilta valtaisan muovisen muuttolaatikon, johon on tilaa kylvää "vaiks kuinks monta" perunaa.

Myös multaa ja uusia kasvatusruukkuja (tuollaisia isoja mustia, joita näkyy kuvassa) on tulossa pian lisää (meidän mamillamme kun on niitä varastossa vielä lukuisia, mutta ne eivät tietenkään kävele itse landelta tänne kaupunkiin). Kurkuille tehdään kiipeilynarut, ja vihannespunkit selätetään ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tämä tästä.

Odottelen sadonkorjuujuhlia jo suurella innolla! Siitäkin huolimatta, että olen allerginen kaikenlaisille paprikoille, tomaatille ja ilmeisesti pikkuhiljaa myös härkäpavuille. Voin sitten bileiden koittaessa istua nurkassa sopiva pullo kaverinani ja pureskella kurkkua, kun muut mättävät muita herkkuja.

Kyllä se siitä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti