blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Mikromutakakku - kun pelkkä kaakaojuoma ei enää riitä

16.12.2015

Suklaanhimo mainittu. Se on vakava asia se. Mitä tehdä, kun kupillinen kuumaa kaakaojuomaa ei enää tepsi? Silloin voidaan tehdä kupillinen kuumaa suklaakakkua!* Tällä ohjeella kakun valmistamiseen menee pari minuuttia, eikä tiskiä synny enempää kuin yksi kahvikuppi ja pari lusikkaa. Täydellistä, eikö? Alkuperäinen resepti on lainattu Punaiselta Pihlajalta.


Mausteinen mutakakku mikrossa
yksi kupillinen

4 rkl jauhoja**
3 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl maitoa
1 rkl voita
1 kananmuna
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
ripaus jauhettua kanelia
ripaus jauhettua chiliä
ripaus vaniljasokeria

mikronkestävä kuppi

Mittaa voi kuppiin ja sulata mikrossa. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi. Kypsennä mikrossa täydellä teholla noin minuutti. (Meillä täysi teho on 750 W. Minuutissa kakusta tulee ihan sopiva, hiukan enemmän kypsä kuin mutainen.) Valmiin kakun voi koristella vielä esimerkiksi vaniljajäätelöllä tai marjoilla.

*) Vaihtoehtoisesti voi ensin kokeilla ottaa magnesiumia ja kromia pillereinä ja katsoa, auttaisiko se ongelmaan. Tietysti voisi myös pysyä lujana ja lähteä vaikkapa lenkille, mutta ei sitä jaksa Erkkikään joka päivä, ei edes Aki.

**) En vielä tiedä, mitkä kaikki jauhot sopivat tähän, mutta ainakin puolikarkeat vehnäjauhot toimivat hyvin ja kuulemma myös gluteenittomat.

Kaakaota kaamospäivän piristykseksi

12.12.2015

On ollut niin pitkään niin pimeää, että minuakin alkaa jo vähän harmittaa tämä, vaikka oikeastaan tykkäänkin hämäristä talvipäivistä. Nyt on kuitenkin menty jo yliannostuksen puolelle, ja pitkistä pimeistä öistä en kyllä pidä ollenkaan. Kynttilöitä palaa ja lämpimiä juomia kuluu ennätysvauhtia.

Vaikka glögi onkin se talven ykkösjuoma, oma suosikkini tällä erää on kuitenkin kaakao, sillä minuun on iskenyt hiljattain aivan jäätävä suklaanhimo. Usein kaakaojuoma tehdään valmiista kaakaojuomajauheesta, mutta mielestäni paljon parempaa siitä tulee tummasta makeuttamattomasta kaakaojauheesta, vaikka valmistus viekin hiukan enemmän aikaa, sillä hienoa jauhetta on vaikea saada sekoittumaan maitoon ilman vispilää. Tykkään myös maustaa juoman hunajalla ja lämpöisillä mausteilla.


Mausteinen kaakaojuoma
kaksi isoa mukillista

6 dl maitoa (mikä tahansa käy)
2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 rkl puolijuoksevaa hunajaa
ripaus jauhettua kanelia
ripaus jauhettua chiliä
ripaus jauhettua inkivääriä

Kaada maito pieneen kattilaan ja lisää muut aineet. Kuumenna hellalla. Sekoita rauhallisesti vispilällä koko kuumennuksen ajan. Juoma on valmista, kun hunaja on liuennut. Kaada kuppeihin ja juo saman tien. (Maidon pinnalle muodostuu pian kalvo, joten valmista juomaa täytyy sekoitella, jos sitä ei heti juo. Tomusokerin ripotteleminen pinnalle saattaa myös auttaa.)

Syksyn satoa säilömässä

29.11.2015

Viime syksynä pihlajanmarjasato oli ihan mieletön. Keräsimme marjoja Krotin ja Naakkulin kanssa tosi paljon ja valmistimme hilloa, chutneya* ja sorbuslikööriä sekä värikkäitä talviherkkuja pikkulinnuille. Siitä oli tarkoitus tulla jonkinlainen syysperinne, mutta tyhjästä on paha nyhjästä.

Viimeisimpien havaintojemme valossa väitän, ettei yksikään pihlaja Turun seudulla ole saanut tänä vuonna oikeastaan mitään aikaiseksi. Käy sääliksi tilhiä, kun ne saapuvat tänne saakka, jos ylipäätään saapuvat. Miltäköhän pihlajanmarjasato muualla maassa mahtaa näyttää?

No, jotain säilykkeitä oli kuitenkin tarpeen saada tehtyä, joten pihlajanmarjojen sijaan tänä syksynä säilöttiin kurpitsaa. Valmistimme kesäkurpitsa-omenahilloa ja myskikurpitsachutneya. Postaan nyt chutneyn reseptin. Katsotaan, sanonko myöhemmin jotain siitä hillosta. Voisin ehkä julkaista jossain vaiheessa myös viimesyksyiset reseptit.

Valmiit chutney-purnukkamme. (Kesäkurpitsa ei varsinaisesti kuulu asiaan, sillä tässä chutneyssa käytettiin myskikurpitsaa, mutta katsokaa nyt, miten iso ja hieno se on!)

Kurpitsachutney
6 pientä purkillista

1 pieni kurpitsa, esim. myskikurpitsa (butternut)
500 g kuivattuja aprikooseja
6 tuoretta mietoa chiliä, esim. jalapeno
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2-5 cm inkivääriä
2 rkl sinapinsiemeniä
rouhittua mustapippuria
3 dl vettä

2 dl omenaviinietikkaa
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

6 kpl säilöntäkelpoisia 3-4 dl:n lasipurkkeja kansineen

Pilko pikku kuutioiksi kaikki minkä pilkkoa voi. Kasaa kuutiot isoon kattilaan ja lisää mausteet. Keitä vesitilkassa, kunnes kurpitsa alkaa pehmetä. Lisää etikka ja sokeri. Keitä noin 10-15 minuuttia. Purkita. Anna jäähtyä. Siirrä viileään säilytykseen. Maku on parhaimmillaan vasta muutaman kuukauden kuluttua säilönnästä.

Chutney-ainekset kattilassa ennen keittämistä. Niin ihanat värit!

Lopuksi vielä yksi valtaisa kesäkurpitsa, joka ei myöskään varsinaisesti kuulu asiaan, mutta jonka haluan myös postata, koska se on iso ja hieno. (Käteni on yhä kiinni kehossa, vaikka se näyttääkin tässä vähän irti leikatulta. En taas tiedä, miksi tästä tuli tällainen.) Kuvat ovat muuten Krotin ottamia jälleen.


*) No miten sä taivuttaisit sen?

Kuusiston komennus

21.11.2015

Pilvinen taivas, ilman lämpötila yhden asteen plussalla, tuulta 5-7 m/s pohjoisesta, vesitihkua, ajoittaista lumisadetta - täydellinen retkisää! Ei siis muuta kuin kamat reppuun ja liikkeelle. Kohteeksi valikoitui Kaarinan Kuusisto jännittävine linnanraunioineen ja luontopolkuineen.


Tarkoitus oli syödä lounasta nuotiolla ja hillua tovi metsässä. Koska retki on aina paras aloittaa evästauosta, parkkeerasimme itsemme ensi töiksemme linnanraunioiden rannassa sijaitsevalle nuotiopaikalle ja teimme tulet. Hiilloksen valmistumista odotellessamme seikkailimme sekoilimme raunioilla ja muualla lähimaastossa.




Emme tosin jaksaneet odottaa kunnon hiilloksen syntymistä, joten laitoimme safkat tulille nerokkaasti foliossa - mikä tosin ei estänyt rasvaa syttymästä tuleen joka tapauksessa. Päivän erikoisherkkuna meillä oli yön yli yrttiliemessä maustunutta peurankylkeä.


Ruoka oli tosi hyvää, mutta sää riepotteli kyllä ankarasti koko herkkuhetken ajan. Tuuli kävi taktisesti suoraan mereltä nuotiopaikalle, ja kevyt tihkusade vaihtui räntä-lumi-raetuiskuun. Kyhjötimme kuitenkin urhoollisesti loppuun asti hiilloksen äärellä nauttimassa viimeisestä lämmöstä ja kuumasta glögistä.


Olisin halunnut lisätä tähän perään yhden valokuvan viime juhannukselta samaiselta nuotiopaikalta, mutta se on tietysti toisen koneen kovalevyllä, enkä jaksa lähteä kaivamaan sitä sieltä esiin. Se olisi sopinut tähän. Sääolot ja tunnelma ovat siinä aika samankaltaiset.


Pitkän kaavan kautta hoidetun nuotiosafkatuokion jälkeen suuntasimme metsäseikkailulle Kappelinmäen maastoon. Poluilla oli vähän mutaista, joten liukastumisvaara oli vahvasti läsnä. Maisemista kuitenkin kelpasi nauttia, kunnes alkoi hämärtää ja koitti aika lähteä kotiin. Eniten tykkään vanhojen lehtipuiden vänkyräisistä profiileista harmaata taivasta vasten. En varmaan koskaan väsy katselemaan niitä.


Kuvat napsi jälleen pääasiassa Krotti, paitsi niiltä osin kun ne otin minä itse. Mukana seikkailussa oli myös ystävämme Naakkuli, joka alkoi juuri heilua, kun huomasi olevansa joutumassa taas blogiini.

Blogini tarina

8.11.2015

Viiruvarpaat-blogin Milla kutsui minut mukaan #blogisitarina-haasteeseen. Päätin ottaa haasteen vastaan. Ideana on vastata kolmeen kysymykseen ja lähettää sitten haaste eteenpäin neljälle muulle blogille. Ei siis muuta kuin kysymyksiin.

Miten blogi sai alkunsa?

Viime vuoden toukokuussa sain yhtäkkiä jonkinlaisen päähänpiston. Vaikka olen usein aika kiireinen, päätin ryhtyä kaiken muun lisäksi pitämään blogia. Minulla oli jossain vaiheessa ajatuksena jakaa täällä jotain oikeasti hyödyllistä, kuten reseptejä, joista joku kaltaiseni allergikko voisi ehkä joskus hyötyä, sekä kokemuksia parvekeviljelystä ja retkikertomuksia suosittelemisen arvoisista kohteista, mutta nähtävästi postaan vähän mitä milloinkin - tunnelmia ja fiiliksiä ja sekalaisia juttuja matkan varrelta.

Miten blogi on kehittynyt ajan saatossa? 

Totta puhuen eipä tässä mitään suurempaa kehitystä ole tapahtunut. Syy siihen lienee se, ettei aikaa ole ehtinyt kulua kuin puolisentoista vuotta. Okei, nykyään en julkaise enää viikoittain. En ole myöskään enää vähään aikaan jakanut juttuja parvekeviljelystä, koska tänä vuonna se homma jäi vähän vähemmälle huomiolle. Viime aikoina olen lähinnä kirjoittanut kakuista. En sitten tiedä, mistä se kertoo.

Minkälainen on blogin tulevaisuus?

Uskoisin, että tulevaisuus on pitkälti samanlainen kuin menneisyys ja nykyisyyskin - vaihteleva, epämääräinen ja ainakin bloggaajan itsensä mielestä viihdyttävä. En usko, että ihan heti lopetan blogin pitämistä, kun kerran olen aloittanutkin, mutta tuskin tästä tämän isompaa juttua on tulossa. Samoilla linjoilla jatketaan (kuva 1). 

Kuva 1. Mistä tässä oikeastaan on kyse?

Tässä kohtaa on varmaankin kaikki olennainen sanottu, joten lopetan syvällisen pohdiskeluni ja langetan haasteen eteenpäin neljälle muulle, jotka ovat Pin The Fuck Ups, Made By Mili, Kettukollektiivi ja Lähiluonnon huvituksia.

Haasteen säännöt: 
  1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
  3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
  5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti Kototeko-blogi.

Kaarlejoen puoti ja Pimee vintti - luomuherkkuja ja jännittäviä aarteita

7.11.2015

Tänään oli taas mainio seikkailupäivä. Kävimme Paattisten suunnalla tsekkaamassa, mitä kaikkea kivaa Kaarlejoen luomutilan puodissa on tarjolla ja minkälainen paikka onkaan salaperäinen vintage-liike Pimee vintti. Oli hämärä ja sateentihkuinen sää, juuri sellainen ihana synkkä marraskuun tunnelma, kun matkasimme maalaismaisemien poikki kohti määränpäätä.

Ensimmäisenä vuorossa oli Kaarlejoki. Sinne oli tosi helppo löytää, sillä kohde sijaitsee suoraan Säkyläntien varressa. Bussipysäkki on myös ihan risteyksen vieressä. Luomukauppa oli yllättävän iso ja valikoima laaja. Paikka oli sympaattinen ja mukava. Hinnat olivat tietysti korkeita mutta kuitenkin suhteellisen kohtuullisia.

Kaikkea tuoretta ja hyvää vihannesosastolla.

Mukavia tiskirättejä ja keittiöpyyhkeitä!

Suklaahylly! Valitsin maistettavaksi tämän levyn tummaa suklaata.

Myös Pimee Vintti oli helppo löytää. Selkeät opasteet ohjasivat aivan lähellä saman tien varressa sijaitsevaan pihaan, joka pursusi vanhaa tavaraa. Myynnissä olevia menneiden vuosikymmenien aarteita oli esillä useammassa eri rakennuksessa pihapiirissä ja niitä oli aseteltu kivoiksi kokonaisuuksiksi huoneisiin.

Myyntitavaralla sisustetuissa huoneissa oli jännää ja tunnelmallista.

Tässä pienessä huoneessa oli ihan vaaleanpunainen valaistus.

Niin kiehtova pihapiiri!

Loputtomasti kaikkea jännää!

Lopuksi vielä kuvat herkuista, jotka Kaarlejoelta tuli hankittua kotiin. Lisäksi mukaan tarttui yksi purkki Jymy-jäätelöä, mutta se syötiin välipalaksi jo aiemmin seikkailulla, joten se ei tullut koskaan kotiin asti.

Suklaata, valkosipulia, purjo ja Biosaurus-naksuja. Mukana myös käyntikortti ja tuollainen söpö tarra.

Biosaurukset marssivat ulos pussista. (Ne ovat oikeasti sauruksen muotoisia!)

Valtaosan kuvista napsi Krotti.

Helppo ja maukas pataleipä

26.10.2015

Löysimme taannoin todella mainion leipäreseptin, jota tuunasimme hiukan ja otimme oitis säännölliseen käyttöön. Nykyään, kun syön taas kauran lisäksi myös vehnää, on ruuanlaitto helpompaa, mutta saadaksemme leipiin enemmän kuitua ja muutenkin ravintosisältöä, pitää reseptejä yleensä vähän täydentää hiutaleilla ja siemenillä.

Reseptissä erityisen huomionarvoista on pitkä valmistusaika, josta suurin osa muodostuu kuitenkin taikinan itsenäisestä tekeytymisestä. Taikinan sekoittaa hetkessä, mutta tekeytyminen vie 12 tuntia. Kohotus ennen paistamista kestää puolisen tuntia ja itse paistaminen puolestaan 45 minuuttia.

Tästä syystä leivän valmistaminen on erityisen kätevää aloittaa illalla niin, että paistovaihe päästään aloittamaan reilua tuntia ennen haluttua aamiaisaikaa. Näin uunituore leipä on valmista tarjoiltavaksi aaimaisella - mikäs sen ihanampaa!

Pataleipä
2 dl kaurahiutaleita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl hienokiteistä merisuolaa
1 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä (42 astetta lämmintä)
fiiliksen mukaan esim. kurpitsansiemeniä

Sekoita hiutaleet, jauhot, suola ja hiiva isossa kulhossa. Lisää lämmitetty vesi ja sekoita nopeasti. Kääntele siemenet sekaan, mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho esimerkiksi foliolla ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään 12 tunnin ajaksi.

Kumoa valmis taikina jauhotetulle alustalle. Taita palloksi välttäen edelleen taikinan vaivaamista. Anna kohota puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Laita kannellinen uuninkestävä pata tyhjänä uuniin kuumenemaan siksi aikaa, kun taikina kohoaa.

Ota pata uunista. Nosta kohonnut taikina kuumaan pataan. Kypsennä uunissa ensin puoli tuntia kannen alla, sitten vielä vartti ilman kantta. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Mutakakku ja syksyinen seikkailu

8.10.2015

Leivoimme tupaantuliaiskahvitteluja varten mutakakkua. Kruunasimme sen vadelmilla - niiden raikkaus sopii suklaan kanssa parhaiten. Kun kakkua jäi yli, otimme loput mukaan syksyiselle seikkailulle Tuorlaan, missä vietimme hauskan illan kaveriporukan kanssa retkeilyn, herkkujen ja yleisen fiilistelyn merkeissä.

Suuntasimme seikkailuun sieniämpärein varustautuneina, mutta palasimme kotiin ilman ainuttakaan sientä. Metsästä mukaan tarttui vain pari vähän kuivettunutta haperoa ja yksi voitatti, jotka maisteltiin menemään jo retken aikana laavulla, kevyesti nuotiolla kärvennettyinä. Sienittä jääminen ei sinänsä haitannut. Ilta oli joka tapauksessa mukava, tunnelmallinen ja hauska.

Mutakakku hienosti kahvipöydässä ja vähemmän hienosti laavun lattialla vanhasta jätskipurkista tarjoiltuna.

Aurinkoinen syysilta Tuorlan maalaisidyllissä.

Puolukkakakku Kinuskikissaa mukaillen

1.10.2015

Krotin sisko Ainokka oli käymässä ja halusi leipoa jotain. Niinpä teimme tätä kinuskikuorrutteista puolukkakakkua, jonka alkuperäinen resepti on Kinuskikissan kirjasta (Kinuskikissan helpot suosikit). Muokkasimme sitä hiukan vähentämällä taikinasta sokeria ja lisäämällä kaurahiutaleita.

Teimme kakkua puolikkaan annoksen alkuperäisestä reseptistä, mutta kinuskia koko annoksen, joten sitä tuli tosi reilusti, myös kakun ympärille lautasen reunoille. (Yli virrannut kinuski ei näytä kovin edustavalta, mutta oli hyvin olennainen osa koko juttua.)


Kinuskikuorrutteinen puolukkakakku

50 g voita
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl maitu... eikunsiis maitoa
200 g puolukoita

2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

puolukoita

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen kuivien aineiden seosta, voisulaa ja maitoa nuolijalla käännellen. Sekoita puolukat taikinaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (halkaisijaltaan noin 20 cm). Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa 40-50 minuuttia. Varmista kypsyys puutikulla. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

Mittaa kattilaan fariinisokeri ja kerma. Kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja jatka keittämistä noin 15 minuuttia. (Mistä tietää, että kinuski on valmista: tiputa pisara kinuskia lasilliseen kylmää vettä - jos se jää ehjäksi nokareeksi lasin pohjalle, kun veden kaataa pois, se on valmista.) Kaada kinuski kuumana kakun päälle. Siirrä viileään jäähtymään. Koristele lopuksi puolukoilla.

Muuttamisen riemuja

6.9.2015

Olen muuttanut uuteen asuntoon. Parveke viljelyksineen jäi taakse, mutta onneksi asun edelleen samassa kaupungissa, eikä vanhalla kämpällä vihannesvarkaissa käyminen ole muutenkaan vaikeaa - vanha kämppikseni jäi yhä asumaan edelliseen asuntoon. 

 

Uudessa kodissanikin on mukavan kokoinen lasitettu parveke, joten voin jatkaa parvekepuutarhurointia siellä. Muutin yhteen toveri Krotin kanssa, joka on tietysti myös kasviharrastaja, joten eiköhän tästä tule vielä jotain kaunista. Huonekasvikokoelmiemme yhdistymisen myötä kotimme on jo melkoinen viidakko.

Muutto oli pitkäkestoinen ja työläs prosessi, kuten niillä nyt yleensä on tapana - etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa muuttokuormaan sisältyy noin tuhat kappaletta kirjoja, ja kaikki täytyy imuroida yksitellen ennen pakkaamista, jotta aiemmin kuvioissa mukana olleen kissan jättämää eläinpölyä päätyisi mahdollisimman vähän uuteen asuntoon, joka jaetaan minun kaltaiseni allergikon kanssa. Homma näyttää hoituneen hyvin, sillä en ole juurikaan oireillut.

Ah, muuttolaatikoita! Näiden purkamiseen menee hetki.

Etsi kuvasta vasara, Ikean kassi, Jellyfish-lamppu, pala jesaria, Caterpillarin pahvilaatikko, traakkipuu, pingviinivauvapehmolelu (etkö muka löydä, vaikka pipo näkyy miltei kokonaan?) ja allekirjoittanut.

Vanha Rauma on parhautta

27.8.2015

Elokuun lopulla tuli käytyä peräti kahdesti Raumalla ja molemmat keikat kuluivat pääasiassa Vanhan Rauman kiertelyn merkeissä. Se ei turhaan ole UNESCO:n maailmanperintökohde. Sitä ei turhaan kehuta ja mainosteta. Se on yksinkertaisesti todella upea paikka.

Pieniä nupukivikatuja, kauniita puutaloja, kivoja puoteja ja ihastuttavia kahviloita. Paljon värejä ja sieviä istutuksia. Myymälöissä riittää löydettävää: on herkkuja, vaatteita, käsitöitä, taidetta, sisustustavaraa, leivontavälineitä ja astioita, kaikkea kivaa, pientä ja paikallista. On salaperäinen vanha raatihuone, joka nykyään toimii museona, sekä vaikuttavat kirkonrauniot.

Tunnelma on jännittävä, aivan ainutlaatuinen.




Kuvat napsi jälleen Krotti. En tiedä, mitä tuossa viimeisessä tapahtuu, mutta se on jotenkin hurjan kuvaava.

Herkulliset hyvästit Nummelalle - luonnonnähtävyyksiä ja juhlaruokaa

26.7.2015

Heinäkuu Nummelassa alkaa pian olla takana. Viimeistä viikonloppua vietettiin asiaankuuluvasti erilaisten seikkailujen ja festiviteettien merkeissä. Turussa asuva ystävämme Naakkuli tuli perjantaina vierailulle. Kävimme jännittävällä seikkailulla Lohjalla Torholan luolassa ja Talvian hiidenkirnuilla. Pieni maakuntamatkailu ja luonnonnähtävyyksiin tutustuminen on aina tervetullutta.

Poseerausta hiidenkirnun reunalla.

Torholan luola on aika pitkä ja koostuu useammasta erillisestä huoneesta. Minä jokseenkin pelkään pimeitä, korkeita ja ahtaita paikkoja, joten en uskaltautunut etenemään luolassa "eteistä" pidemmälle. Odottelin siis siellä - päivänvalon ulottuvissa - sillä välin, kun Krotti ja Naakkuli ryömivät syvemmällä luolassa. Paikka oli kyllä todella hieno.

Talvian hiidenkirnut tekivät myös vaikutuksen. En tiedä, olinko odottanut näkeväni vain ihan pieniä reikiä kalliossa, kun häkellyin niin paljon siitä, miten isoja kuopat olivat. Isoin oli sen verran syvä, että sinne putoaminen saattaisi olla aika epämiellyttävä kokemus. Ylös ei välttämättä ihan heti pääsisi.

Seikkailupäivän päätteeksi grillasimme herkullisia persikka-halloumi-kesäkurpitsa-herkkusieni-vartaita ja istuskelimme iltaa kämppämme patiolla kuunnellen kosteikkopuiston rantasipien huutelua ja nauttien illan leppoisan pehmeästä lämmöstä. Siinä oli kesäfiilistä.

Kurkistus ulos Torholan luolan suulta.

Lauantaina tehtiin jälleen retki Lohjalle. Tällä kertaa kohteena oli Karnaistenkorpi, johon rakastuin heti. Metsä oli vanhaa ja hämyistä, kaakkurit huutelivat järvellä, ja kanttarelleja löytyi vaikka millä mitalla ihan polun varresta. Oli myös hauskaa saada tietää, minkä takia aikanaan moottoritietä rakennettasessa päädyttiin tekemään yli kahden kilometrin mittainen Karnaisten tunneli - se louhittiin kulkemaan tämän arvokkaan luontokohteen alta.

Sunnuntaina oli vuorossa hiukan toisenlainen grilliherkkutuokio, kun teimme purilaiset, joihin tuli naudan sisäfileepihvit. (Kyllä ainakin kerran elämässä sopii leikkiä rikasta amerikkalaista, tai jotain.) Aiemmin samana päivänä lounaaksi syötiin juhlavaa salaattia, joka sekin oli suhteellisen syntistä.

Syntinen purilainen (leipiä myöten itse tehty).

Syntinen juhlasalaatti.

Molemmissa viimeisen Nummela-päivän juhlaherkuissa käytettiin punasipulisäilykettä, jota Krotti valmisti yllätykseksi. Haluan jakaa säilykkeen reseptin, sillä pehmeä, makea sipuli on todella herkullista ja käyttökelpoista monenlaisissa ruuissa.

Punasipulisäilyke
pieni purkillinen (3 dl)

1 ½ punasipulia (yllätys!)
2 dl valko- tai omenaviinietikkaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
mausteita fiiliksen mukaan

Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna etikka, lisää siihen sokeri ja odota kunnes liukenee. Lado sipuliviipaleet säilömiskelpoiseen purkkiin ja laita sekaan fiiliksen mukaan mausteita, esimerkiksi rosmariinia, timjamia ja mustapippuria. Kaada päälle lientä purkin pintaan asti. Sulje kansi. Säilyke on valmista nautittavaksi jo heti jäähdyttyään, mutta maku paranee ajan kuluessa. Säilyy viileässä noin vuoden.

PS. Kaikki kuvat tässä julkaisussa ovat tietääkseni Krotin ottamia, paitsi tuo luolan suulta napattu. Sen nyt tunnistaa jo ihan kuvan laadusta kenenkä muunkan kuin allekirjoittaneen legendaarisella kännykällään nappaamaksi.

Nummelan tunnelmissa

5.7.2015

Nummelassa on mukava asustella, kun ei ole aikeissa tehdä mitään sen erikoisempaa, tavata oikeastaan ketään tai saada muutenkaan mitään aikaiseksi. Rivitalonpätkä vasta hiljattain keskelle peltoa putkahtaneessa lähiössä on viihtyisä asua, ja kävelylenkillä on mukava katsella seudun uusia, hauskan värisiä ja muotoisia taloja, mutta tietynlainen amerikkalaisen unelman tunnelma on kyllä häiritsevän vahvasti läsnä.

No, aivan vieressämme avautuva, vasta rakenteilla oleva, mutta jo nyt hyvin kiehtovalta vaikuttava kosteikkopuisto antaa kuitenkin myös oman leimansa alueen tunnelmaan, minkä lisäksi aiemmin rakennettu ja jo hyvin "luonnontilaisen" näköiseksi asettunut Nummelanportin kosteikko lintutorneineen on kävelymatkan päässä.

En voi väittää, etteikö täällä olisi jotenkin häiritsevän kotoisaa. Tulee mieleen ihan lapsuuden kotiseutu (mutta siitä nyt ei tarvitse puhua sen enempää). Täällä on oikein hyvä käydä päivittäin iltakävelyllä vetreyttämässä murtuman jäljiltä jäykäksi ja kipuilevaiseksi jäänyttä nilkkaa. Illat ovat olleet kauniita, pehmeitä ja valoisia. On myös näkynyt aivan hurmaavia auringonlaskuja.




Nämä kuvat ovat Krotin kännykältä. Omani vähän takkuaa.

Vapaus ja kesä - kaunis yöretki ja parvekepuutarhan kuulumiset

17.6.2015

Eilen kävin viimeisellä kontrollikäynnillä lääkärillä murtuneen nilkkani kanssa ja pääsin viimein taas vapaasti viilettämään yli viiden viikon tauon jälkeen. Mikä uskomaton tunne! Olen aina rakastanut kävelemistä, mutta pieni tauko sai sen tuntumaan vielä moninkertaisesti ihanammalta. Kun otin ensimmäisen askeleen kotona paljain jaloin ilman keppejä, itkin pari ilon kyyneltä.

Suuntasimme heti illan tultua yöretkelle Paraisille Lenholmin lehtoon ja Mattholmsfladanin lintutornille kuuntelemaan, josko vielä näin juhannuksen alla olisi yölaulajalintuja äänessä. Muutama ruokokerttunen, satakieli ja kaulushaikara havaittiinkin. Oli ihanaa päästä fiilistelemään pitkästä aikaa öisen metsän salaperäistä tunnelmaa ja kesäyön valoa, mutta parasta tässä retkessä oli kuitenkin käveleminen.

Vaikka lehdon kivikkoisilla poluilla ja lehmäaitojen portailla taiteilu teki ajoittain kipeää tukevista saappaista huolimatta, olin aivan ylitsevuotavan kiitollinen kävelemisestä. En enää koskaan uudestaan halua kokea luunmurtumia. Lopetan varrettomien paksupohjaisten kenkien käytön, vaikka ne ovatkin olleet vuosikausia rakkaimmat kenkäni.

Lenholm (Lenholma, Lenholmen) on aivan loistava kohde pienelle retkelle mihin tahansa aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Pääasiassa se koostuu komeasta tammilehdosta, joka on vanhalle hakametsälle tyypillisesti avointa ja valoisaa. Mattholmsfladan on rehevä ja lajistoltaan runsas lintuvesi. Tähän mainioon luontokohteeseen kannattaa tutustua. Luontopolun kiertää tarvittaessa sen verran nopeasti, että käynti Lenholmissa asettuisi varmasti hyvin osaksi vaikkapa pidempää reissua Saariston rengastiellä.

Mattholmsfladanilla viime yönä.

Entäpä mitä kuuluu parvekepuutarhallemme? Liikuntarajoitteisuuteni ja toveri Pöllen kiireisyydeen vuoksi parvekeviljelyt ovat joutuneet jäämään tänä kesänä vähän sivurooliin. No, tomaattia ja paria eri sorttia paprikaa meillä on tulossa ihan mukavasti, mutta eipä sitten oikeastaan muuta. Kesäkurpitsat kuolivat jo esikasvatusvaiheessa. Kuoleman syy on edelleen mysteeri.

Meillä oli myös basilikaa tulossa, mutta myös sille viljelmälle tapahtui jotain kummallista. Ensin kasvamaan lähti monien kymmenien kylvettyjen siemenien joukosta vain yksi (1) vaatimaton taimi. Sitten kun kylvimme uudet siemenet, oli itävyys parempi, mutta jostain syystä jälkeenpäin kylvetyt eivät kuitenkaan lähteet kunnolla kasvuun, vaan ovat toistaiseksi jääneet kituuttamaan parin sentin mittaisina nysinä, kun taas ensinnä itänyt kyllä kasvaa normaalia vauhtia.

Juhannuksen jälkeen siirryn majailemaan Nummelaan reiluksi kuukaudeksi lomailun ja hauskanpidon merkeissä, joten parvekeviljelyhommat jäävät jatkossakin pääasiassa rakkaalle kämppikselleni. Ai, miksikö Nummelaan? No, toveri Krotti asettuu sinne kesätöiden perässä, ja minä sain tilaisuuden seurata mukana, joten miksikä ei.

Yksi toinen kaunis yö. Tämä ei kyllä liity taas mitenkään mihinkään.

Mutta nyt oikein hauskaa juhannusta kaikille! Katsotaan, kirjoittelenko jotain Nummelasta - riippuu varmaan siitä, onko kämpässämme laajakaistaa saatavilla.

Talviunien aika on ohi

10.6.2015

Mitäköhän olen tehnyt koko talven ja kevään? En ainakaan kirjoittanut blogia. Ehkä nukuin talviunta ja sitten vain unohdin. Voin vain kuvitella, miten paljon minua on kaivattu poissaollessani. Siispä pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta!

Kesäkuun alku tarkoittaa tietenkin myös uuden parvekepuutarhan alkuloiston hetkiä. Tänä vuonna meininki on vähemmän mahtipontinen ja näemmä jo heti alkuunsa enemmän katastrofaalinen. Olemme nimittäin kylväneet paljon vähemmän, ja vihulaiset ovat ehtineet tuhota suhteessa paljon enemmän.


Viime syksynä parvekkeen nurkkaan kasvatuslaatikkoon talvehtimaan laitettu amppelimansikka lähti huhti-toukokuun vaihteessa hienosti itämään uusia lehtiä, mutta ei aikaakaan, kun vihannespunkit valloittivat sen ja kasvi kuoli. Se oli vähän sääli. Pitänee hankkia uusi taimi ja olla sitten ensi keväänä tarkkaavaisempi, ettei sama pääse toistumaan.

Huhtikuussa laitoin kesäkurpitsaa, maustepaprikaa ja pensastomaattia itämään. Maustepaprikan ja tomaatin taimien alkutaival on sujunut hyvin ja ne on siirretty jo ikkunalaudalta parvekkeelle. Toisin kävi kurpitsoille. Taimet tekevät kuolemaa jonkin toistaiseksi määrittämättömän nakertajan invaasion vuoksi. Saa nyt nähdä, jääkö niistä yksikään henkiin sinnikkäistä torjuntayrityksistä huolimatta.

Myöhemmin istutettu basilika on onneksi lähtenyt hyvään kasvuun, eikä sitä vielä toistaiseksi vaivaa mikään. Lisäksi olisi tarkoitus kylvää vielä rukolaa ja hamppuakin, mutta en ole sitten toukokuun puolenvälin päässyt kunnolla hommiin, sillä epäonnisesti murtunut nilkkani vaikeuttaa elämää, eikä Pöllellä ole ollut aikaa, joten kylvöhommat ovat vähän jääneet. Onneksi ainakin yrttejä ehtii vielä kylvää lisää koko kesän.


Saan jalkani vapaaksi paketista juhannuksen alla ja voin toivottavasti taas kävellä normaalisti. Kevätkesän viettäminen kävelykyvyttömänä on ollut enimmäkseen aika masentavaa. Suunniteltu Norjan-matkakin piti jättää väliin. Onneksi olen päässyt käymään muutamalla pienellä retkellä sen jälkeen, kun sain pyörätuolin lainaan kaupunginsairaalan apuvälinelainaamosta, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Ystävät jaksoivat ottaa minut työntääkseen jopa Seilin kivikkoisille hiekkateille! 

Nämä kuvat eivät liity mitenkään mihinkään paitsi kevääseen. Minulla ei ollut juuri kelvollisia esikasvatuskuvia, joten näillä mennään.