17.6.2015

Vapaus ja kesä

Eilen kävin viimeisellä kontrollikäynnillä lääkärillä murtuneen nilkkani kanssa ja pääsin viimein taas vapaasti viilettämään yli viiden viikon tauon jälkeen. Mikä uskomaton tunne! Olen aina rakastanut kävelemistä, mutta pieni tauko sai sen tuntumaan vielä moninkertaisesti ihanammalta.

Suuntasimme heti illan tultua yöretkelle Paraisille Lenholmin lehtoon ja Mattholmsfladanin lintutornille kuuntelemaan, josko vielä näin juhannuksen alla olisi yölaulajia äänessä. Muutama ruokokerttunen, satakieli ja kaulushaikara havaittiinkin, mutta parasta oli käveleminen. En enää koskaan uudestaan halua kokea luunmurtumia!

Lenholmin lehto (Lenholma, Lenholmen) on aivan loistava kohde pienelle retkelle, mihin tahansa aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Pääasiassa se koostuu komeasta tammilehdosta, joka on vanhalle hakametsälle tyypillisesti avointa ja valoisaa.

Vuodenajasta riippuen metsä on täynnä kukkasia, linnunlaulua, puiden katveessa laiduntavia lehmiä, lehmänläjiä, hyönteisten surinaa, vihreyttä, ruskaa, harmautta, huurretta, lunta, jäätä, jääkukkia... Suunnilleen aina tosi kiehtovaa ja enimmäkseen myös kaunista! Mattholmsfladan on myös ihan asiallinen lintupaikka. Tornilla kannattaa pistäytyä.

Mattholmsfladanilla viime yönä.

Entä mitä kuuluu parvekepuutarhallemme?

Liikuntarajoitteisuuteni ja Pöllen kiireisyydeen vuoksi parvekeviljelyt ovat joutuneet jäämään tänä kesänä vähän sivurooliin. No, tomaattia ja paria eri sorttia paprikaa meillä on tulossa ihan mukavasti, mutta eipä sitten oikeastaan muuta. Kesäkurpitsat kuolivat jo esikasvatusvaiheessa. Kuoleman syy on edelleen mysteeri.

Meillä oli myös basilikaa tulossa, mutta myös sille viljelmälle tapahtui jotakin kummallista. Ensin kasvamaan lähti monien kymmenien kylvettyjen siemenien joukosta vain yksi (1) vaatimaton taimi. Sitten kun kylvimme uudet siemenet, oli itävyys parempi, mutta jostain syystä jälkeenpäin kylvetyt eivät kuitenkaan lähteet kunnolla kasvuun, vaan ovat toistaiseksi jääneet kituuttamaan parin sentin mittaisina nysinä, kun taas ensinnä itänyt kyllä kasvaa normaalia vauhtia.

Juhannuksen jälkeen siirryn majailemaan Nummelaan reiluksi kuukaudeksi lomailun ja hauskanpidon merkeissä, joten parvekeviljelyhommat jäävät jatkossakin pääasiassa rakkaalle kämppikselleni. Ai, miksikö Nummelaan? No, Krotti asettuu sinne kesätöiden perässä, ja minä sain tilaisuuden seurata mukana, joten miksikä ei.

Hauskaa juhannusta kaikille!

10.6.2015

Talviunien aika on ohi

Tänään koitti tiedostamisen hetki: minullahan on blogi! Mitäköhän olen tehnyt koko talven ja kevään? En ainakaan kirjoittanut blogia. Ehkä nukuin talviunta ja sitten vain unohdin. Voin vain kuvitella, miten paljon minua on kaivattu poissaollessani... Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta!

Kesäkuun alku tarkoittaa tietenkin myös uuden parvekepuutarhan alkuloiston hetkiä. Tänä vuonna meininki on vähemmän mahtipontinen ja näemmä jo heti alkuunsa enemmän katastrofaalinen. Olen nimittäin kylvänyt paljon vähemmän ja vihulaiset ovat ehtineet tuhota suhteessa paljon enemmän.

Viime syksynä talvehtimaan laitettu amppelimansikka lähti huhti-toukokuun vaihteessa hienosti itämään uusia lehtiä, mutta ei aikaakaan, kun vihannespunkit valloittivat sen ja kasvi kuoli. Se oli vähän sääli. Pitänee hankkia uusi taimi ja olla sitten ensi keväänä tarkkaavaisempi, ettei sama pääse toistumaan.

Huhtikuussa laitoin kesäkurpitsaa, maustepaprikaa ja pensastomaattia itämään. Maustepaprikan ja tomaatin taimien alkutaival on sujunut toistaiseksi hyvin ja ne on siirretty jo ikkunalaudalta parvekkeelle. Toisin kävi kurpitsoille. Taimet tekevät kuolemaa jonkin toistaiseksi määrittämättömän nakertajan invaasion vuoksi. Saa nyt nähdä, jääkö niistä yksikään henkiin sinnikkäistä torjuntayrityksistä huolimatta.

Myöhemmin istutettu basilika on onneksi lähtenyt hyvään kasvuun, eikä sitä vielä toistaiseksi vaivaa mikään. Lisäksi olisi tarkoitus kylvää vielä rukolaa ja hamppuakin, mutta en ole sitten toukokuun puolenvälin päässyt kunnolla hommiin, sillä epäonnisesti murtunut nilkkani vaikeuttaa elämää, ja kylvöhommat ovat sen vuoksi vain jääneet. Juhannusviikolla saan jalkani vapaaksi ja voin toivottavasti taas kävellä normaalisti. Onneksi yrttejä, kuten rukolaa, ehtii vielä kylvää lisää koko kesän.

Se on tie elämän.