27.9.2015

Miten temppu tehdään?

Tätä ei kannata lukea, jos tykkää männynvärisistä huonekaluista. Eikä ehkä muutenkaan.

Uhkailin aiemmin, että kertoisin vähän kalusteidenkäsittelyprojektista, jonka muuton yhteydessä suoritimme. Tässä siitä nyt tulee. Kyse on siis vanhemmiltani saamieni vanhojen mäntypuisten kalusteiden taikomisesta uusiksi tammipuisiksi kalusteiksi. Teoriassa.

Kuten ehkä pian huomaatte, en ole millään muotoa asiantuntija tässä touhussa, mutta kova oli kuitenkin yritys. Miten temppu tehdään? Siinä riittikin selvittelyä ja miettimistä. Mitä kaikkea käyttökelpoista kaupoista löytyy? Miten se toimii? Miten päästä yli siitä, mistä aita on kokonaan kaatunut?

Mistä aita on kokonaan kaatunut?
Ei ainakaan tästä.

Mitä aineita valitsimme?


Lakan poistaminen hiomalla on kuulemma työlästä ja kauheaa, koska hiomakone menee siitä ihan tukkoon, ja käsipelillä työhön menee elämä, minkä lisäksi lakkapöly on tosi ikävää, plus hiominen voi jättää huonekaluun kauheita jälkiä.

Jos lakkaa ei poista, kuulemma mikään ei todennäköisesti tartu sen päälle, eikä ainakaan pysy siinä kauhean kauaa. Lakkaa saattaa kuulemma olla joka tapauksessa mahdotonta saada hiottua pinnatuoleista pois niin, ettei puu mene ihan paskaksi.

No, sain myös kuulla, että on olemassa aineita, joilla lakan saa ikään kuin pestyä pois. Sitten on aineita, joilla lakan pinnan saa kulumaan vähän karheammaksi, jolloin sen päälle voi levittää monenlaisia aineita ilman, että vanhaa lakkakerrosta tarvitsee poistaa. Kuulemma.

Lopulta ostimme kokeeksi Biocomb-maalipesuainetta, jonka pitäisi "puhdistaa ja karheuttaa" vanha lakkapinta niin, että sen päälle on mahdollista levittää vaikkapa uusi lakka, maali tai petsi.

Rautakaupan myyjän mainostuksen myötä päädyimme ostamaan "tumman tammen väristä" Liberonin spriipohjaista petsiä. Se oli myös suhteellisen edullista vaikkapa sävytettyihin lakkoihin verrattuna.

Miten hoidimme homman?


Krotin vanha kämppä oli tässä vaiheessa muuton jäljiltä tyhjillään, joten päätimme suorittaa operaation siellä. Suojasimme huoneen muovilla ja ryhdyimme toimeen.

Biocombia veteen, kumihanskat ja pesusieni käteen. Reipasta pesua reippaasti vaahtoavalla nesteellä. Lakkapinta muuttui ihan hitusen sameaksi, vähän valkoiseksi. Karhunkieli käteen ja hankaamaan. Lakkapinta karheutui, kului kiillottomaksi, paikoitellen irtosi jopa täysin. Sitten odottelua, kunnes vaahtoinen neste haihtui ja kalusteen pinta kuivui.

Yksi kerros levitetty kolmeen penkkiin.
Neljäs penkki vielä koskematon
Spriipetsiä purkkiin, dipattiin riepua sekaan ja lähdettiin levittämään vauhdilla. Aine kuivui tosi nopeasti, joten vauhti oli hyvin olennainen asia. Haisi sankasti spriiltä. Päänsärky kolkutteli, vaikka kaikki räppänät ja akkunat olivat jo auki ja läpiveto toimi.

Ensimmäinen kerros oli epämääräisen tummanruskeankirjava. Kaikki kohdat, joissa spriin haihtuminen oli ollut kädenliikettä nopeampaa, näkyivät aika selkeästi. Samoin kaikki roiskeet ja tipahtaneet pisarat. Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Piti odotella kaksi tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Onneksi käsiteltävänä oli neljä tuolia ja pöytä, joten ensimmäinen tunti meni jo pelkästään työn loppuun saattamiseen, ja toisen istuimme lähistöllä asuvan toveri Naakkulin luona kahvittelemassa.

Sitten uusi kerros. Nyt aineen käyttäytyminen oli jo sen verran tuttua, että osasimme hoitaa homman miltei kunnialla. Rätti ei saa olla liian märkä, eikä myöskään liian kuiva. Rätti on parempi työväline kuin pesusieni. On toimittava nopeasti, mutta sähläillä ei saa. Kaikki puolat on käytävä todella vikkelästi läpi joka puolelta, tasaisesti, huolellisesti. Pöytälevyn pinnan käsittelyyn tarvitaan kahden ihmisen työpanos.

Toisen kerroksen jälkeen lopputulos näytti yhtäkkiä kummallisen hyvältä. Ei välttämättä ihan tammipuulta, mutta kauniilta, tasaiselta, lämpimän tummalta ja eloisalta. Sävy oli nyt niin tumma, ettei epätasaisuuksia oikeastaan enää näkynyt enää. Sitten täytyi enää odottaa vuorokausi, minkä jälkeen huonekalut voisi tuoda uuteen asuntoon.

Valmista! Eiks oleki komeeta?

Miltä lopputulos vaikuttaa?


Kalusteiden siirtämisessä seuraavana päivänä ilmeni heti, ettei spriipetsipinta ainakaan ilman uutta lakkakerrosta kestä kolhimista. Kulmiin tuli vaaleita reikiä. Pitää paikata permanenttitussilla tai jotain.

Petsattu pinta näyttäisi kuitenkin kestävän käytössä kohtuullisen hyvin. Ei kuitenkaan mitenkään älyttömän hyvin. Pieniä paloja väriä lohkeaa irti, jos huonekaluja kolhii, ja sitähän kyllä tapahtuu jatkuvasti. Nyt usean käyttöviikon jälkeen on jo havaittavissa (muutossa syntyneiden kolhujen lisäksi) muutama pieni vaalea lohkeama.

Mitenköhän kauan menee ennen kuin kalusteet täytyy käsitellä uudestaan? Kauanko tämä pinnoite kestää käytössä? Se selviää. Mitä sitten? En tiedä. Sävytettyä lakkaa ehkä. Siinä olisi saattanut olla se kaipaamamme kaatunut aita - joskin hiukan kalliimpi sellainen.


Alkoiko naurattaa? Kerro, miten olisit itse hoitanut tämän. 

Sitten tiedän olla viisaampi, kun ryhdyn seuraavaksi tärväämään kummitädiltä saamaani vanhaa mäntypuista sänkyä! (Voi ei, taas se kummitäti kummittelee.)

PS. Minua ei ole lahjottu, tämä kaikki oli ihan omatoimimainostusta (jos nyt mistään mainostuksesta voidaan tässä yhteydessä edes puhua).

6.9.2015

Muuttamisen riemuja

Kämppikseni ei enää ole kämppikseni. Siis se vanha kämppis, siis rakas pikkusiskoni, joka tunnetaan myös nimellä Pölle. Olen muuttanut pois yhteisestä luukustamme. Parveke viljelyksineen jäi taakse, mutta onneksi asun edelleen samassa kaupungissa, eikä entisellä kämpällä vihannesvarkaissa käyminen ole muutenkaan vaikeaa. Onneksi myös uudessa kodissani on lasitettu parveke, jopa entistä isompi.

Minulla on nyt myös uusi "kämppis", mutta hänet tunnettekin jo Krottina. Krotti kaikkine kauheine tapoineen (askartelee! juo teetä! keräilee kirjoja!) asuu nyt kanssani, ja tulen varmasti jatkossa julkaisemaan entistä enemmän hänen reseptejään ja askartelujaan täällä käyttäen virallisena verukkeena virallista statustani virallisena muusana. Tietysti julkaisen vain hänen luvallaan tai yllyttäessään.

Muutto oli pitkäkestoinen ja työläs prosessi, kuten niillä nyt yleensä on tapana - etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa muuttokuormaan sisältyy noin tuhat kappaletta kirjoja, ja kaikki täytyy imuroida yksitellen ennen pakkaamista, jotta aiemmin kuvioissa mukana olleen kissan jättämää eläinpölyä päätyisi mahdollisimman vähän uuteen asuntoon, joka jaetaan minun kaltaiseni allergikon kanssa. No, Krotti selviytyi tästä urakasta liki täysin ilman allekirjoittaneen apua (ei tosin kokonaan ilman apua ylipäätään), eikä toistaiseksi ole ilmennyt sen suurempia allergiaoireita.

Muuton yhteydessä sain viimeinkin motivoiduttua tekemään jotakin vanhoille, jostain 80-luvulta periytyneille mäntyhuonekaluilleni. Ruokapöytä ja tuolit petsattiin tumman tammen värisiksi, ja niistä tulikin tosi nätit. Laitan ehkä myöhemmin kuvia prosessista, kunhan on selvinnyt, miten lopputulos kestää käytössä, jotta voin samalla kertoa, kannattaako valitsemaamme tekniikkaa suositella.

Ehkä muitakin muuttoon, uuteen kotiin ja ennen kaikkea sisustamiseen liittyviä juttuja luvassa myöhemmin. Nyt vain yksi tosi hieno kuva olohuoneestamme muuttolaatikoiden ja muun sälän vallassa.


Etsi kuvasta vasara, Ikean kassi, Jellyfish-lamppu, pala jesaria, Caterpillarin pahvilaatikko, traakkipuu, pingviinivauvapehmolelu Sid (etkö muka löydä, vaikka pipo näkyy miltei kokonaan?) ja allekirjoittanut.