19.1.2016

Talven selkä taittuu rytinällä

Tammikuun puoliväliin on perinteisesti sijoitettu keskitalven päivä, talvennapa, jonka jälkeen vuosi alkaa kulkea kevääseen päin. On ollut tapana sanoa, että talviunta nukkuva karhu kääntää silloin kylkeä ja että talven selän katkeamisen voi kuulla kovana paukahduksena.

Jossain päin Suomea tätä päivää on perinteisesti juhlittukin, kun taas toisaalla loppiaisen jälkeen alkavat talvenselkäviikot ovat olleet hiljaista ja juhlatonta aikaa. Kuulemma jossain päin oli ennen vanhaan tapana kolistella ja paukuttaa ja pitää muutenkin meteliä talven selän taittumisen juhlistamiseksi.

Paljon muitakin juttuja talvennapaan liittyvistä uskomuksista ja päivän viettämiseen liittyvistä perinteistä eri puolilla Suomea on tiedossa ja osa jutuista löytyy muistaakseni myös internetin syövereistä.

Uskomukset ja perinteet toki kiehtovat minua, mutta tärkeintä on saada hyvä tekosyy tehdä jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa, esimerkiksi pitää kunnon illanistujaiset kavereitten kesken, syödä ja juoda, pelailla ja pitää muutenkin hauskaa porukalla tai vaikka lähteä erityisen hienolle retkelle johonkin houkuttelevaan kohteeseen. Samalla tulee omalla tavallaan pidettyä perinnettä hengissä, mikä on mielestäni erikoisen mukavaa.

Perinteiden suhteen olen yhtä aikaa sekä vaalivaa että vähät välittävää sorttia. Talvennavan viettämisen tarkalla ajankohdalla ei ole minulle niin väliä, sillä eri puolilla maata se on sijoitettu eri aikaan. Valitsen yleensä jonkin sopivan illan viikonlopulta läheltä tammikuun puoltaväliä. Tällä kertaa se osui perjantaille 15. päivä.

Myöskään juhlanviettotavalla ei ole niin kauheasti väliä, pääasia että tehdään jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa. Aiempina vuosina ollaan käyty erityisellä fiilistelyretkellä, naposteltu erityisiä herkkuja erityisen hyvän leffan ääressä tai vaan nostettu malja päivällisen yhteydessä. Tänä vuonna päätettiin laittaa pystyyn tällaiset illanistujaiset.

Se tarkoittaa herkkuja!

Krotti halusi törsätä myös tulppaaneihin. No, onhan ne nättejä. En valita.
(Tämä kuva voisi toki olla nätimpi.)

Meillä oli pellillinen mutakakkua, vadelmia pakkasesta ja kermavaahtoa. Jokainen sai itse koristella annoksensa haluamallaan tavalla.

Tässä voitte nähdä, kuinka Pölle santsaa marjoja kakulle. (Ihme kun ei epähuomiossa salsaa.) Niiin ja jälkkärihän kuuluu asettaa tarjolle samaan aikaan pääruuan ja naposteltavien kanssa. Siinä voi vapaasti valita, mistä aloittaa, tai jättääkö jonkin ruokalajin kokonaan väliin. Tämä on minun filosofiani.

Se on sitä taiteellista...

Näin käy, kun laittaa mikromutakakkuun tapaturmaisesti vähän liian paljon leivinjauhetta. Koko komeus vyöryi yli äyräiden, pinta jäi raa'aksi ja sisus kypsyi. Mitä tässä oikein tapahtui? Tämä versio tehtiin myös gluteenittomista jauhoista näytösluonteisesti, kun toveri Vötkylä ei voi syödä vehnää, jota tuossa pääasiallisessa mutakakussamme käytettiin. Nyt myös minä voin vakuuttaa, että resepti on (ilmeisesti) käyttökelpoinen gluteenittomana.

Tällä tavalla tämä muinaisten perinteiden ylläpitäminen toimii! Hyvin pakanallista meininkiä. Kuvat ovat jälleen joko minun tai Krotin ottamia vähän sikin sokin ja ehkä myös jonkun muun, joka nyysi Krotin kännykkää illan aikana.

2 kommenttia: