5.2.2016

Kohti kevättä

Helmikuu on - tai sen pitäisi olla - oikeastaan vielä ihan ydintalvea, mutta ainakin Turun seudulla tuntuu nyt jo hetkittäin ihan keväältä. Kova pakkasjakso hellitti, tuli vettä, kaikki lumi lähti, saatiin ihan kaamea pääkallokeli. Tintit alkoivat laulaa.

Nyt on taas ihan mukavasti lunta, mutta tuossa aamuna eräänä, kun jo ennen sarastusta kaivoin autoa esiin kinoksista ja räntää pyrytti vaakana, oli talitiaisten laulu kyllä aika erehtymätöntä. Sen kunniaksi muistoja viime keväältä, koska en malta odottaa!

Hankin pääsiäisen aikaan vanhan parvekepuutarhan kevään ensimmäisiksi kukkasiksi narsisseja.

Kirsikat kukkivat Aurajoen rannoilla vappuna! (Oli myös perinteikkäästi tosi komea vappusää, kuten kuvasta näkyy. Taivas oli valehtelematta juuri näin harmaa.)

Toukokuu laittoi kukkimaan myös ihanat, keltaiset rentukat. (Nämät yksilöt nähtiin Porissa eeppisen linturetkiviikonlopun yhteydessä.)

Sitten olikin jo ihan vihreää, tyyliin "puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa". (Tämä kuva ei kyllä ehkä ole viime keväältä vaan edelliseltä, mutta mitä näitä nyt on. Suosikkimaisemani ja ihana vihreys, se on tässä olennaisinta. Vanhan kännykkäni kameran hämmennys valoa heijastavien lehtien määrästä ei ole olennaista.)

"Ulkona on viistoist senttii lunta ja Hiippo kirjottaa kevätpostausta", havaitsi Krotti. Sherlock. Minä keskityn aina olennaiseen ja elän vahvasti hetkessä, kuten näkyy.

2 kommenttia:

  1. Ooh, tulisipa jo kevät. Tuollainen nätti ja aurinkoinen kevät, ei tätä vesisadetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virko, kuomaseni! :D Yks aamu täällä lauloi jo vähäsen mustarastas ja tuli kauhee ikävä kevättä.

      Poista