18.2.2016

Kumman kaa: vaahtopanukas vai krämpyle?

Tämän postauksen aiheena on siis ikään kuin crème brûlée, tuo aiemmin aivan yliarvostettuna pitämäni jälkiruoka. Tarjosimme kerran yhdessä ravintelissa muuan synttärisankarille sellaisen ja, vaikka meitä oli useampi kaveri maksamassa jälkkärilaskua, tuntui hinta silti aika suolaiselta suhteessa siihen, mitä pöytään kannettiin: kupin pohjalla pieni annos pinnasta paahdettua valjun näköistä vanukasta.

No, siitä nyt on jo aikaa. Nykyään ymmärrän paremmin. Krotti valmisti tuossa männäviikonloppuna ystävänpäiväherkuksi pienet paahtovanukkaat kaikilla herkuilla, ja se avarsi maailmankuvaani, minkä johdosta nyt avaudun tästä.


"Kaikilla herkuilla" meinaa sitä, että työvaiheita oli ihan tautinen määrä ja hommaan meni tunteja aikaa. (Krotti sanoo, ettei kyllä mennyt, mutta minä olenkin huijaripuijari ja kerron tarinan omasta näkökulmastani. Jos jälkkärin valmistumista saa odotella yhtään pidempään kuin kahvin tippuminen kestää, siinä menee tunteja.)

Ensimmäinen työvaihe oli vaniljavanukaspohjan valmistaminen Valion reseptin mukaan.


Kunhan vanukaspohja oli jäähtynyt, laitettiin sen päälle paksu kerros marjahyytelöä: kaivettiin kasa mansikoita ja mustikoita pakkasesta, ladottiin ne annoksiin ja kaadettiin päälle loraus hyytelösokerivettä. Sitten taas hetki jäähtymistä.


Seuraavaksi kerros marenkia: vaahdotettiin kananmunanvalkuaisia ja sokeria, pursotettiin annosten päälle ja laitettiin uuniin viideksi minuutiksi 200 asteeseen.


Lopuksi vielä annokset koristeltiin tuollaisella cashewpähkinärouheesta, merisuolasta ja sokerista tehdyllä rapealla, kiiltävällä sälällä: sulatettiin sokeri, heitettiin muut raaka-aineet leivinpaperille ja valutettiin sokeri niiden päälle - kunhan juttu taas jäähtyi hiukan, siitä murennettiin "sirpaleita" ja lätkäistiin annoksiin.

Oli tosi hyvää. Lopuksi vielä kuva vanukasannoksesta siinä vaiheessa, kun pari ensimmäistä lusikallista on syöty ja kaikki kerrokset ovat kivasti esillä. (Syötiin soffalla, joten taustalla näkyy vihreää torkkupeittoa.)


Ei sitä paahtovanukasta kyllä mitenkään täysin turhaan arvosteta. Kandee ihan kokeilla kotona, perinteistä crème brûléetä tai vaikka tällaista tuunattua "kaikilla herkuilla" -versiota. Minäkin jo suosittelen.

8 kommenttia:

  1. Herranjestas, puhumattakaan herkkukuvista o_o Komppaan kyllä täysin sitä, että pitkä kesto < kahvin tippumisaika: näähän vie varmaan ikuisuuden, mutta toisaalta on varmaan jotain pikkasen parempaa kuin Lidlistä haetut einesversiot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, niiin... :D Pitkä kesto on kyllä ainoa miinuspuoli näissä, muuten hakkaavat mennen tullen einesversiot. Kandee kokeilla. Tällä ohjeella ei voi edes epäonnistua. :''D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen triflen ja paahtovanukkaan välimuoto,tekee mieli kokeilla! Paahtovanukkaan rapea paahdettu sokeripinta on tässä paloina pinnalla, mutta marenki ja marjathan eivät paahtovanukkaaseen kuulu. Triflekään se ei ole,koska rommilla kostutettu kakkupala puuttuu pohjalta, ja kermavaahdon sijasta on marenkia. Triflen perinteiset kerroksethan ovat kakku, vaniljakiisseli, marjat ja kermavaahto. Väliäkö nimellä, tärkeintä, että on hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juu! :D Tämän hiukan kryptisen kokoonpanon vuoksi en antanutkaan postaukselle otsikoksi yksinkertaisesti "creme bruleeta", kun jälkkäri oli tällainen vähän modifioitu. Idea tuosta sokeripinnan laittamisesta paloiksi koko komeuden päälle ja marengin lisäämisestä annokseen tuli muistaakseni jostain netin syövereistä. Jossain oli jotain creme bruleen tuunausohjeita. Ehkä. Tai sitten se oli jossain ruokalehdessä. En muista enää. :D Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan. Oli tosi herkkua! <3

      Poista
  3. Tuo sokerijuttu vasta hyvää olikin! :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, ja sä söit KAIKEN YHTEEN MENOON :''DDD

      Poista