31.3.2016

Tänään muutama kukkanen

Suosikkitulppaanini: punavalkoinen ja keltainen. Kevään parhaat värit, auringonvaloa keittiön ikkunasta ja miltei lumeton maisema ikkunan takana. Mustarastaan laulua. Tällainen pieni #tulppaanitorstai.







30.3.2016

Juuret solmussa

Siirsinpä tuossa jokin aika sitten traakkipuut viimein isompiin ruukkuihin. Etsiskelimme hyvän aikaa isoja keraamisia altakasteluruukkuja, mielellään vielä kivan värisiä, mutta ainoat isokokoiset altakasteluruukut, joita tuli vastaan järkihintaan, olivat tietysti vanhat kunnon Orthexin Pauliinat. Värivaihtoehtoja oli tässä tapauksessa tietenkin aika rajoitetusti, mutta pääasia, että traakit saivat lisää tilaa ja uutta multaa alleen.

Operaatio käynnissä kylppärin lattialla.

Pienet ruukut olivat aivan tupaten täynnä juuria. Koko komeus nousi aika helposti irti siistinä paakkuna. Ei siinä tarvinnut kauheasti vanhaa multaa poistaa ennen uuteen ruukkuun siirtoa. Miten ihmeessä puut ovat selvinneet hengissä ja ihan siedettävän elinvoimaisen näköisinä näin tukalissa oloissa? Kovia jätkiä.

Juuria! Jännittävää!

Tämä vanhojen ja uusien ruukkujen välinen kokoero ikään kuin huvittaa minua. Yleensä olen kuullut suositeltavan, että kasvit siirrettäisiin multienvaihdon yhteydessä tarpeen vaatiessa noin 5-10 senttimetriä vanhaa ruukkua suurempaan. Tässä puhutaan vähintään tuplasta. Toivottavasti traakkipuut eivät pane pahakseen. Nytpähän niillä on kuitenkin viimein sen verran tilaa kuin ne oikeasti tarvitsisisvat.

Thihihihi!

Tähän meni koko säkillinen multaa. Onneksi ostimme kaksi säkkiä kerrallaan, jotta voin jatkaa multienvaihtoa seuraavista lisätilaa ja uutta multaa kaipaavista kasveista heti, kun aikaa taas liikenee.

Paljon hyvää multaa.

Nämä traakkipuut eivät tietenkään ole varsinaisesti minun vaan Krotin. Omiani en olisi alun perinkään päästänyt ajautumaan tällaiseen jamaan. :D

Alkukevään juhlaa

Minä juhlin aina, kun vain voin. Vaikka en pidä itseäni kristittynä, juhlistan silti aina jotakin pääsiäisen aikaan. Kaikki muutkin juhlivat, on kivaa, aurinko paistaa, monet lintusetkin jo lauluttelevat, on täydellinen alkukevään tunnelma ja monen monta vapaapäivää - tulisin ehkä hulluksi, jos en voisi laittaa kestejä pystyyn!

No, tänä vuonna pääsiäislomasta kaksi ensimmäistä päivää vietin retkellä Teijossa (se oli ihana retki), mutta heti savunahjuisista kamppeista riisuuduttuani ryhdyin kestimeininkeihin.

Krotti oli hankkinut meille narsisseja. Iloiseksi yllätyksekseni en saanut niistä oikeastaan minkäänlaisia allergiaoireita. (Siihen saattaa vaikuttaa lepän kukinnan vuoksi aloittamani intensiivinen allergialääkitys.) Otin niistä varmaan miljoona valokuvaa, mutta lupaan olla postaamatta kaikkia.


Sunnuntaiaamuna maalattiin kananmunia, tai piirrettiin. Teimme kumpikin yhden hienon ja yhden tosi karsean. Karseat syötiin saman tien, hienot säästettiin tuonnemmaksi. (Näin logiikkamme toimii.)

Kukkakuvioinen alla on minun hieno pääsiäismunani.

Krotti idätti myös rairuohoa (useampaan eri purkkiin) ja laittoi siihen paljon pikkutipukoristeita (monta joka satsiin) sekä ruohomunia. (En tajua, miten moisella nimellä varustettu tuote voi olla niin suosittu.)


Asiaan kuului myös tunnelmallinen kukka-asetelma: risuja ja keltaisia tulppaaneja.


Narsissitkin ikään kuin aseteltiin keittiön hyllylle kaiken muun tavaran sekaan, ja niihinkin tuli niitä kauheita pikku tipuja.


Sillä välin, kun olin vierailulla vanhempieni luona kotiseudullani (siellä kiurut jo lauloivat, leskenlehdet kukkivat pientareilla ja pelloilla hengasi hanhia ja joutsenia), Krotti valmisteli puolisalaa juhlapäivällisen. Palasin siis maanantaina kämpille yllätysherkkujen ääreen.





Jälkkärinä oli tosi hassun näköistä ja herkullista persikkapiirakkaa.


Ruokaa myös jäi yli niin paljon, että sitä riitti rääppiäiskutsujakin varten. Sama juttu kuin jouluna: Krotti kokkaa aina koko komppanialle, joten varsinaisen juhlan jälkeen on aika kutsua porukkaa kyläilemään yli jääneiden ruokien tuhoamiseksi. Onneksi mielestäni juhlaan kuin juhlaan sopii hyvin herkkujen paljous, enkä pahastu saman ruuan syömisestä useampana päivänä peräkkäin.

18.3.2016

Ensimmäiset kevätkylvöt

Nyt on kevätkylvöt aloitettu meilläkin. En tosin ehtinyt vielä kylvää kuin kurkun, tomaatin ja suippopaprikan siemenet, mutta hommat jatkuvat pian, kunhan taas ennätän tarttua toimeen. Ensin pitää kuitenkin panostaa vähän myös opiskeluun.

Hyödynsin vessapaperirullan hylsyjä istutusastioina. Eipähän tarvitse siirrellä taimia purkista toiseen, kun koko hylsyn voi sellaisenaan laittaa sitten taimien siirron aikaan isompaan ruukkuun ja vain haudata mullan sekaan. (Toivottavasti tämä on juuri niin kätevä idea, kuin kuvittelenkin sen olevan.)

Tästä lähdetään.

Siemeniä meillä on jo hankittuna aika paljon, joten kylvöhommia kyllä riittäisi. Katsotaan nyt, miten suuri osa uusista parvekepuutarhasuunnitelmista päästään toteuttamaan tänä kesänä ja mitkä ideoista on suosiolla lykättävä tuonnemmaksi.

Kaikkea on taas tilattu.

Ostettiin multaa heti alkuun oikein kunnon säkki, ettei lopu saman tien kesken. Oli tosin aika riemukasta kuljettaa tämä plus pari muutakin multasäkkiä rautakaupasta kotiin.

(Tämä ei ole tuotesijoittelua.)

Lisää kevätkylvöjuttuja ja kasvun ihmeen jännitystä luvassa myöhemmin.

PS. Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogin ihanassa synttäriarvonnassa on palkintona Keittiöpuutarha-kirja sekä muutama pussi siemeniä. Kannattaa osallistua!

16.3.2016

Vähemmän kertakäyttöinen esikko

Olen vuosia luullut, että keväisin myytävät, ihanat, kukkivat esikot ovat järjestelmällisesti kertakäyttökamaa. Kukat nuupahtavat alle viikossa, uudet nuput eivät koskaan avaudu ja lehdetkin vain kuolevat, eikä lannoittaminen tai jääkaappiin laittaminenkaan auta asiaa.

No, nyt olen onnistunut pitämään esikkoni hengissä ja kukkivana jo yli kolme viikkoa, ja uusia nuppuja avautuu edelleen. Enkä ole tehnyt mitään sen erikoisempaa kuin antanut sille joka päivä aamuin ja illoin tilkan jääkylmää vettä. Jännittävää!

Ostin esikkoni Prismasta helmikuussa, siirsin sen vähän myyntipurkkia isompaan ruukkuun, jota täydensin tavallisella kukkamullalla, ja laitoin suunnilleen kaakon suuntaan avautuvalle ikkunalle muiden kasvien joukkoon.

Muorinkukka ja tulilatva saivat seuraa.

Ensimmäiset kukat ilahduttivat hyväkuntoisina ja kauniina varmaan viikon.

Keltainen esikko, se tuo kevään kotiin.

Pikkuhiljaa kukat alkoivat nuupahtaa, ja nypin niitä pois sitä mukaan, kun ne menivät rönttöiseen kuntoon. Uusia nuppuja kuitenkin avautui hyvää vauhtia.

Nuhjuuntuneistakin kukista piti näköjään ottaa kuvia...

Tälläerää esikko on yhä tosi nätti, vaikka kukkia alkaakin olla vähänlaisesti. Kaikista kuulemistani ja lukemistani esikon hengissäpito- ja elvytysmenetelmistä tämä on toistaiseksi ollut tuloksekkain. Aika palkitsevaa.

Enää pari kukkaa jäljellä, mutta kasvi on yhä hyväkuntoinen ja kaunis.

Haluaisin saada tämän pontevan yksilön selviämään vieläkin pidempään, kukinnan jälkeenkin. En ole kuitenkaan törmännyt yhteenkään kertomukseen esikon elättämisestä sisätiloissa vuoden ympäri. Kaikki ohjeet päättyvät siihen, että kukinnan päätyättyä kasvi istutetaan pihamaalle. Voiko se selvitä kukkaruukussa ikkunalla? Pitänee lähteä kokeilemaan.

11.3.2016

Katsokaa, kissakuvia!

Viiruvarpaat-blogin Milla haastoi minut listaamaan suosikkini kissaroduista FIFe-kategorioittain. En ole ollut kauhean monen rotukissan kanssa kunnolla tekemisissä, lähinnä nähnyt näyttelyissä, kuullut juttuja tuttavilta ja lukenut paljon, etenkin nuorempana epätoivoisessa lemmikinhankintakuumeessani, joten saatan suosia tässä kissoja vähän holtittomin perustein ja aika vahvasti fiilispohjalta, mutta menköön nyt näin. Ei siis muuta kuin asiaan.

Kategoriasta 1 löytyy kolmekin rotua, joihin olen mieltynyt: turkkilainen van, pyhä birma ja ragdoll. Julistetaanpa niistä nyt kuitenkin eniten suosikikseni ragdoll, koska se ansaitsee suurimmat hellyyttävyyspisteet.

© catsjm.com

Kategorian 2 kohdalla joutuu pahan valinnan eteen: maine coon vai norjalainen metsäkissa? En ole pahemmin ollut tekemisissä pesukarhukissojen kanssa, mutta yhden norjalaisen metsäkissan olen tuntenut pitkäänkin - ja se oli hieno eläin. Maine coon on kuitenkin niin himskutin kaunis ja minä tunnetusti pinnallinen. No, metsäkissa kuitenkin vieköön voiton.

© netikka.net/draconian

Kategoriasta 3 on niinikään melko vaikeaa valita. Eurooppalainen, bengali, egyptinmau ja burmilla ovat kaikki tosi miellyttäviä. Ehkä suosikkini on kuitenkin mau, koska toveri Tomu (kuvassa) on vakuuttanut minut. Katsokaa nyt, mikä naama pienellä eläimellä!

© viiruvarpaat.blogspot.fi

Kategoriasta 4 minulla on taas vaihteeksi kolme aika tasavahvaa vaihtoehtoa: siamilainen, abessinialainen ja balineesi. Niistä taidan valita abessinialaisen, koska muiden rotujen edustajien kanssa en ole pahemmin ollut tekemisissä, mutta yhden aika mainion abyn minä kyllä tunnen.

© kissakermakupilla.fi

Tässä nämä. Lupailin valita tähän tosi ällöittäviä kuvia, joten rotujensa valioedustajiksi päätyivät nyt tämmöiset tapaukset. Kuvat eivät siis ole millään muotoa omiani, vaan ihan netin syövereistä kiskottuja, joten laitoin niiden kylkeen linkit lähdesivuille.

10.3.2016

Viherpeukalo tekee keväthankintoja

Kun kevät alkaa toden teolla tehdä tuloaan, pääsee vihdoinkin taas sotkemaan kädet multaan. Olen milteipä koko kevättalven innolla odottaen pohdiskellut, mihin ruukkuihin siirtäisimme tilavampaa kasvualustaa kaipaavat huonekasvit - mitä ruukkuja meillä on ja minkälaisia olisi syytä hankkia lisää ennen suurta multien- ja ruukkujenvaihtopäivää.

Mitä näille tekisi sitten, kun on sen aika? (Onks tää nyt semmonen kuva, ku pitäis tägää tyyliin et #nofilter?)

No, mutta nyt kun alkaisi pian olla jo sopiva hetki siirtää ensimmäiset, ei niitä uusia ruukkuja ole tietenkään vielä edes hankittu, eivätkä asiaan kuuluvat suunnitelmat muutenkaan ole ihan konkretian tasolla. (Aika tyypillistä.) Ei siis muuta kuin suunnitelmia konkretisoimaan ja hankintoja tekemään!

Niinpä tänään käytiin Myllyssä hakemassa Finnmarin liikkeestä ihastuttavia lasikuplia, joita olen hypistellyt siellä jo aikaisemmin talvella alustavasti hankintaa pohdiskellen. Oikeastaan pallot on tarkoitettu kynttilöitä varten, mutta miksei niiden sisälle voisi laittaa kasvejakin.

Tällaisia! Voin jo kuvitella, miten kivalta joku pikku salaatti tuolla sisällä näyttäisi.

Finnmarin Myllyn piste on myös tosi ihastuttavasti sisustettu, ja muun muassa nuo kyseiset lasipallot ovat hauskasti ja houkuttelevasti esillä. En olisi varmaan edes poikennut koko putiikkiin ja saanut päähäni, että haluan näitä, jos heti oven pielessä ei olisi koko joukkoa roikkumassa erilaisilla koriste-esineillä täytettynä.

Tämän krääsäilotulituksen nähdessäni olin oitis myyty. Ei se paljoa vaadi.



Oli tarjolla myös erilaisia väriteemavaihtoehtoja samasta ideasta.
Tässä vihreä versio, lisää krääsää ja kauheita muovikukkia.

Voiko ollakaan mitään näin sööttiä? Kynttilöitä ja kynttilänjalkoja väriteemoittain asetelmina eri pöydillä. (Valitettavasti myymälän hajumaailma ei ole ollenkaan samalla tasolla. Tuoksukynttilöiden löyhkä on aika sankka. Meinasi alkaa ihan pyörryttää.)

Kuvat räpsin minä taas vaihteeksi kännykälläni. Enkä muuten saa tästä hehkutuksesta taas mitään etuja itselleni - suoritan vaan ihan omatoimimainostusta siinä ohessa, kun vellon materialistisessa fiilistelyssäni.

7.3.2016

Kaikki ne kasvit, jotka eivät asu meillä

Kävimme viime viikolla Helsingissä pikku seikkailulla, jonka yhteydessä muun muassa vierailimme Kaisaniemen puutarhalla, ja kuten kaikki tämmöiset vastaavanlaiset mestat, joista löytyy valtavia määriä tosi hienoja ja uljaita kasveja, se herätti minussa oikeastaan kahdenlaisia fiiliksiä: 1) Parasta ikinä! 2) Miksei mullaki vois olla?

Tämän postauksen aiheena on se jälkimmäinen fiilis. Yleensä hehkutan aika paljon kaikkea, mitä minulla jo on tai mitä aion tehdä tai hankkia, joten nyt on hyvä hetki hehkuttaa sitä, mitä en tule koskaan saamaan (ja ehkä onkin ihan hyvä niin).


Huonekasveja voi hankkia ja hoitaa parhaansa mukaan, niille voi tehdä rakenteita ja panostaa kaikkeen niin paljon kuin köyhän ja kasveista oikeastaan suhteellisen vähän tietävän törpön opiskelijan on ylipäätään mahdollista - mutta kasvitieteellisen puutarhan tunnelmaa ei kuitenkaan ikinä pysty kotioloissa saavuttamaan.


Esimerkiksi orkideat. En varmaan mitenkään pysty luomaan kotona ihanteellisia kasvuoloja tällaisille, vaikka kuinka haluaisin. On ihanaa nähdä näitä hyvinvoivina ja hehkeinä kasvihuoneilla, mutta samalla tiedostaa harvinaisen rankasti sen tosiasian, ettei kotini ole kasvihuone.




Kotona on myös tosi haasteellista luoda erilaisia olosuhteita erilaisten elinympäristöjen lajeille. Niillä oloilla mennään, mitkä ovat saatavilla. Vähän voi säätää lämpöä ja valoa ja mitä näitä nyt on, mutta ihmeisiin ei pysty.




Ihmeistä puheen ollen: lummehuone! Voisinkohan joskus perustaa oman lummehuoneen? Iso vesiallas ja paljon erilaisia kelluslehtisiä ja muuta kaunista. Se olisi maailman paras hengailupaikka.
 

 


No... En minä siellä puutarhalla nyt sentään ihan pelkästään kuolannut toisten kasveja (tappaessamme kavereitten kanssa aikaa sillä välin, kun yksi porukasta oli juttelemassa akateemisen mentorinsa kanssa), vaan myös kertasin lähestyvään taksonomian tenttiin bongaillen eläviä fossiileja ja pohdiskellen kasvikunnan evoluutiohistoriaa.


Mukavat kuvat otti toveri Milla eli Lilla M kännykällään. (Itse kun unhoitin kameran kotiin, ja kännykkäni ei tehnyt ollenkaan yhteistyötä jännittävän kasvihuonevalaistuksen kanssa.) Tämä oli hyvä seikkailu!