21.4.2016

Tänään tarkkailin mustahaikaran pesimäpuuhia

Mustahaikara lukeutuu niihin lintuihin, joilla alkaa olla maailmassani jo ikään kuin myyttinen maine. Se tuntuu jotenkin poikkeuksellisen tavoittamattomalta - miten niin suurikokoista lintua voi olla niin vaikea onnistua havaitsemaan? Moisen elukan pesäkameravideon seuraaminen tuntuu jotenkin aivan erilaiselta kuin vaikkapa Seilin kalasääskien, joiden elämää on tullut kuitenkin tarkkailtua jo eräänäkin kesäpäivänä kenttätöiden ohessa.

Vaikka linnut ovat kamerassa suurimman osan ajasta aika lailla hiljaa ja paikallaan, siis potentiaalisesti melkoisen tylsiä, voisin silti katsella niitä sujuvasti vaikka koko päivä. Poimin tähän Youtubesta tällaisen mukavan pienen pätkän, jossa haikarat ainakin liikehtivät, ja nähtävillä on myös kaksi munaa.


Tykkään kyllä tosi paljon ihan kaikista pesäkameroista. On mahtavaa, että niitä on vapaasti katseltavissa niin paljon, ja videoiden laatukin on ihan mainio. Tosin materiaalin määrä ja helppo saatavuus on kohtalokasta esimerkiksi tenttimenestyksen kannalta - tänäänkin piti lukea eläinfysiologiaa, mutta onhan se nyt selvää, mitä olen tässä puuhaillut. Turmion tiellä ollaan.

Haikaroiden kotimetsässä tuulee parhaillaan aika kovaa. Puut huojuvat hurjasti. Lähellä pesää lauleskelee jokin lintu, jota en osaa määrittää. Se on hiukan häiritsevää, mutta äänimaailma on kyllä ihanan keväinen.

Haikarakamera ja koko joukko muitakin suosikkejani Virosta löytyy Looduskalender-sivustolta.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti