31.5.2016

Kaikki ihanat valoisat toukokuun päivät

Huolimatta siitä keljusta faktasta, että olen potenut jonkinasteista flunssaa nyt miltei yhtäjaksoisesti huhtikuun viimeiseltä viikolta lähtien, on tähän toukokuuhun mahtunut kiitettävän paljon juuri sellaisia mukavasti ulkona oleskellen vietettyjä vehreän valoisia ja leppoisia päiviä, joita mielikuvani ovat täynnä, kun talvella ajattelen kevättä.

Yhtenä päivänä käytiin seikkailulla Liedossa Nautelankoskella ottamassa valokuvia ja hassuttelemassa. Oli tosi lämmintä ja älyttömän kaunista. Jostain syystä koski vaahtosi ihan hurjana, vaikka ei tässä olekaan kauheasti satanut. Se oli tosi hyvä päivä.

Omenapuu kukki kauniisti museoalueen pihan perällä, samoin ruukkukasvit vanhan talon ikkunalaudoilla.

Kyläkeinu on mielestäni jotenkin ihanan kaoottinen keksintö! Sen vastakohdaksi tässä on tällainen aika seesteinen tunnelma. (Hiustenpöyhintäposeeraus!) Mekko on peräisin Luonto-Liiton vaatteidenvaihtotorilta, paita on Nanson, koru on Kooky Gemsiltä, kengistä ei mitään hajua.

Nautelankoski sillalta padolle päin nähtynä. Poikkeuksellisen paljon vettä toukokuussa.

Samalla seikkailulla käytiin myös vähän metsässä hyppimässä. Hassua pitää kumisaappaita mekkosen kanssa! (Hyttyset vähän nipistelivät jalkoja, mutta minulle ei vahvan allergialääkityksen vuoksi tule niiden pistoksista oikeastaan minkäänlaisia paukamia eikä kutinaakaan, joten siinäpähän ruokailevat.) Saappaat ovat tietysti Kontiot.

Vuotuista pyyhepäivää (siis hä?) vietettiin tällä kertaa grillaillen, kun heikon vointini vuoksi perinteinen baariinlähtö ei houkutellut. Toverit Hemppa ja Metsätähti saapuivat kesteille, ja illasta tuli oikein hauska. (Liki helteisen päivän päätteeksi taivaalle oli kasaantunut aika massiivisia pilviä. Siksi oli vähän hämärää, ja kuvistakin tuli aika synkän oloisia. Tunnelmaa kuitenkin riitti.)

Grilliviritelmä. Toveri Hemppa grillimaisterina.

Pyyhepäivän grilli-illan tykötarpeita.

Pihapöytäkukkanen.

Grilliherkut joka makuun. (Tuo yksi möykky on herkkusieni, eikä kaalikääryle.)

Yksi tämän toukokuun parhaista paloista oli Viron-reissumme. Etenkin aurinkoinen Puhtu jäi mieleen jotenkin poikkeuksellisen ihanana muistona. Latvuston läpi vihreänä siivilöityvä valo on yksi suosikkiasioistani. Siihen vielä vähän sirittäjän laulua päälle, niin täydellisyyttä hivotaan.

Toukokuun parhaita paloja: aurinkoinen ilta vehreässä lehdossa.

Kaunista on.

Keväisen lehdon tunnelmasta päästiin nauttimaan myös kuun alussa retkellämme Paraisten Lenholmissa. Silloin elettiin juuri sitä vaihetta keväästä, kun lehdet ovat vasta puhkeamassa ja alkukevään harmaus on pian taittumassa ihanaan värihehkuun. Maa oli kukkivien valkovuokkojen peitossa.

Vihreä maa, harmaat puut.

Valkovuokkomeri.

Tietysti myös hiljattain raportoimani seikkailumme Uuteenkaupunkiin sisälsi tosi paljon toukokuu-parhautta. Valoa ja vihreyttä ja sen sellaista. Taivas tuntui myös olevan aivan poikkeuksellisen kirkkaan sininen.

Pajunkukat ja sininen taivas.

Edväinen! <3

Lopuksi täytyy vielä palata Seiliin. Saaristomeren maisemat, auringonpaiste, kaikki se linnunlaulu ja kevätkesän tuore tunnelma yhdestä suosikkipaikoistani maailmassa, se se vasta oli parhautta! (Eikä yhtäkään punkkia edes havaittu, vaikka loikoiltiin nurmikolla tuntikausia.)

Seilin päärakennuksen pihamaata parhaalta loikoilupaikalta, suuren vaahteran varjosta nähtynä.

Näkymä samasta sijainnista kohti taivasta.

Ja mitä näitä nyt on, näitä parhauden hetkiä. Hyvin vietetty toukokuu, tuumin minä.

Okei, kunnon patikkaretkeilyä olisi voinut taas ehtiä harjoittaa enemmän, onhan toukokuu varmaan vuoden parasta retkeilyaikaa, mutta minkäs teet, kun vointi on mikä on. Pääasia kuitenkin, että tuli ulkoiltua paljon, tavalla tai toisella. Ihan toista kuin viimekeväinen kipsatun nilkan kanssa kärvistely. Iloitsen.

Nautelankosken ja Lenholmin kuvat ovat Krotin ottamia, muut ovat melko varmasti minun.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti