9.5.2016

Parvekepuutarhan pystyttäminen

Viikon lopulla yölämpötilatkin alkoivat viimein olla niin korkealla, että sisällä esikasvatetut taimet uskalsi siirtää pysyvästi ulos parvekepuutarhaan. (Päivisin ne ovatkin jo jonkin aikaa käyneet partsilla karaistumassa.)

Parvekkeen raivaaminen talven jäljiltä ja puutarhan perustaminen on ihanaa mutta myös aika työlästä. Onneksi pystyimme jakamaan hommat Krotin kanssa, joten saimme koko työn tehtyä parissa päivässä, eikä se käynyt liian rankaksi, vaikka me molemmat podemme nyt flunssia.

On tosi hieno homma, että saimme parvekepuutarhan nyt pystyyn, sillä esikasvatusosastolla (siis ikkunalaudalla) alkoi vallita jo aikamoinen kaaos. Taimilta alkoi tila loppua kesken, ja kaikenlaista kieroon kasvamista oli jo ehtinyt ilmetä, kun meillä ei riittänyt resursseja parempien rakenteiden tarjoamiseen kaikkien arkikiireiden keskellä. (Esimerkiksi tukikeppien lisääminen ja pieni koulinta olisi tehnyt hyvää. Aina ei voi voittaa.)

Kasvihuonekurkut rönsyilivät ja tomaatit ahdistivat toisiaan.

Sain tämän napostelupaprikantaimen mamilta, ja se on kyllä huomattavasti suurempi ja parempikuntoinen kuin itse idättämämme paprikat. Kukkakaupasta ostettu taimi kun on saanut elämänsä alkumetreillä jokseenkin paremmin valoa kuin omalla ikkunalaudalla kasvatetut.

Härkäpapujen viidakkoa.

Punajuurien viidakkoa.

Valkosipulin versoja härkäpapujen varjossa.

Parveke on tässä asunnossa se paikka, minne dumpataan odottamaan kaikki sekalainen sälä, jota ei saman tien jakseta tai ehditä viedä kellariin. Erityisesti kukkamultasäkkejä, purkkeja ja ruukkuja oli kasautunut talven aikana, ja nyt ne kaikki piti järjestellä ja siirrellä pois puutarhan tieltä.

Hiukan oli tavaraa kertynyt.

Kaikki vanhat talvikoristeet, kuten kuivahtaneet kanervat ja syksyllä keräämämme järviruo'ot, toimitettiin jätepisteelle. Keppihirvi hienoine hattuineen muutti eteisen naulakkoon.

Kyllä pur-pur-purkeissa löytyy! :D Parvekkeen nurkkaan kasattujen kuihtuneiden narsissien sipulit siirsimme kellariin odottamaan uutta kylvöä ja ensi kevään kukintaa.

Raivauksen jälkeen sisustettiin. Vanha, hyvin ränsistynyt lipastoni ja Krotin vastaavassa kunnossa oleva kirjahylly siirtyivät viettämään eläkepäiviään parvekkeen nurkkaan. Saimme partsille mukavasti hylly- ja pöytätilaa kasveille, ja lipaston laatikoihin voitiin laittaa työvälineet ja muut pikkutavarat.

Käytännössä milteipä kaatopaikkakuntoisten huonekalujen siirtäminen parvekepuutarhaan on siinä mielessä leppoisaa, ettei tarvitse huolehtia pienistä vedenläikkymisistä, multaisten ruukunpohjien naarmutuspotentiaalista tai muustakaan. Upouusien parvekekalusteiden kanssa saattaisin olla hiukan varovaisempi. Tämä on myös kätevä tapa pidentää kalusteiden elinkaarta. Kodin sisustamiseen turhan rönttöiseksi käynyt huonekalu menee ihan hyvin parvekekalusteena vielä vuosia.

Nyt vanhassa kirjahyllyssä on vasta tyhjiä ruukkuja odottamassa. Kasvit saapuvat myöhemmin

Kasvatusastioina käytimme pääasiassa vanhoja parvekelaatikoita ja isokokoisia muoviruukkuja. Perunoita ja muita enemmän multaa vaativia kasveja varten ostimme Prismasta isoja vihreitä muovilaatikoita, sillä ne olivat juuri sopivan kokoisia ja mukavan värisiä.

Kurkkuja varten virittelimme ikkunan yläkarmista laskeutumaan muutaman narun, joita pitkin kasvit voivat kiivetä. Tomaatit ja härkäpavut tuemme Krotin ikivanhaan puuritilikköön. Kesäkurpitsat istutimme matalaan vatiin, josta ne pääsevät halutessaan helposti suikertamaan eteenpäin pitkin parvekkeen lattiaa.

Tomaattien muoviruukut mahtuivat hienosti riviin isokokoiseen parvekelaatikkoon. Nyt altakastelu on helppoa.

Näitä hassuja vihannestarroja tarttuu aina mukaan puutarhamessuilta. Tykkään.

Ostimme tällaisia vihreitä astioita peräti neljä, varmuuden vuoksi, mutta tulimme siihen tulokseen, että perunoita laitetaan vain kahteen, ja loput menevät punajuurille, sipuleille ja paprikoille. Asetimme nämä parvekkeen etuseinälle, mihin aurinko paistaa vähemmän, sillä ymmärtääkseni ainakaan perunat eivät ole suoran paahteen suurimpia ystäviä. (Saatan toki olla väärässäkin.)

Kasvihuonekurkkujen kasvatusastioiksi valitsimme isoimmat muoviruukut. Laitoimme niiden "altakastelulautasiksi" matalammat astiat, jotka vuorasimme muovilla, jotta vesi ei vahingossakaan pääsisi tärvelemään vuokraemännän uljaita parvekelautoja. (Kurkut näyttävät vähän kärsiviltä. En tiedä, mikä niillä on. Ehkä siirto uudenlaisiin olosuhteisiin närkästytti niitä. Toivottavasti ne toipuvat.)

Härkäpavut tulivat omaan laatikkoonsa tomaattien kanssa samalle pöydälle. Näin ne muodostavat kasvaessaan vähän varjoa tomaateille, jotka eivät käsittääkseni siedä ollenkaan niin korkeita lämpötiloja tai niin rankkaa auringonpaahdetta kuin muut kasvit. Lämpömittari näyttää tässä iltakahdeksan aikaan otetussa kuvassa vielä 25 astetta - keskipäivällä lämpötila on kivunnut jo pahimmillaan yli 40 asteen, kun parvekelasit olivat suljettuina. Tuulettaminen onkin tässä tilanteessa kasvien kannalta elintärkeää.

Kesäkurpitsa kurkkii maailmaa vatinsa reunalta.

Alkaa näyttää jo miltei valmiilta! Hiukan olisi vielä suorakylvöjä tehtävänä, ja tuolta takanurkasta olisi syytä raivata edelleen vähän tavaraa pois, mutta suurin työ on nyt tehty. Tästä starttaa sitten tämän kesän suuri kastelu-, lannoitus- ja tuholaistorjuntarumba. Hip hei!

Iltahämärässä napsaistu kuva toisen työpäivän päätteeksi parvekkeen ovelta. Tyytyväisyyttä ilmassa!

Tätä hommaa tehdessä aloin pohtia, miten kallista parvekepuutarhan perustaminen ja ylläpitäminen oikeastaan onkaan - ja onko omasta sadosta mitään taloudellista hyötyä. Budjettilaskelmia siis luvassa myöhemmin!

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! :) Toivottavasti ehdit poikkeamaan ennen ku tuhohyönteiset syö kaiken (mikä varmasti tapahtuu taas), niin näet koko komeuden livenä. :D

      Poista
    2. ... noi kurkuntaimet näyttää jo nyt kärsivän jostain. :D

      Poista