26.5.2016

Seilissä jälleen

Vaikka suurin osa Seilin saarella ja sen lähivesillä viettämästäni ajasta onkin varmaan kulunut paikoitellen rankanpuoleisen työskentelyn merkeissä, tuntuu sinne saapuminen aina siltä, kuin olisi päässyt kesälomareissulle. (Eniten tämä kertoo kieroutuneesta suhteestani lomamatkailuun ja tieteentekoon, ainakin ekologian kenttätöiden osalta.) Mikä ihana tunne!

Täällä taas! Rantaniittyä ja rakennuksia asemanlahden laiturilta nähtynä. Suosikkimaisemani.

Näkymä toiseen suuntaan, laiturilta merelle päin. Rakastan. <3

Tämän kesäkauden ensimmäinen Seili-seikkailumme oli lyhyt yhden päivän piipahdus. Kävimme jälleen laskemassa vieraslajien seurantamertoja mereen. Yksi satsi mertoja sijoitettiin Seilin rantaan, mutta toinen vietiin Airistoon Naantalin edustalle. Päästiin siis myös pariksi tunniksi merelle Busterilla.

Kun en uskaltanut kaivaa kameraa taskusta keulassa istuessani, räpsin ajomatkan aikana kuvia vain takapenkiltä kuomun läpi. Olisin jotenkin kuvitellut, että säitä ja olosuhteita nähneen (siis sanalla sanoen hyvin paskaisen) muovin takia kuvista ei olisi saanut mitään selvää, mutta yllätyin positiivisesti. Kyllähän tästä jotain tajuaa. Kamerassa on selkeästi paskasuodatin päällä.

Määränpäämme Airistossa.

Sininen ja valkoinen. Eipä tässä paljoa muuta. (Mutta voi mitä epäisänmaallisuutta: joutsen on väärää lajia!)

Tyyneys on ytimeni? Tällä reissulla ei pahemmin tuullut. Hyvä ajoharjoittelusää minulle.

Ilma oli todellakin ihan superkesäinen: aurinkoa liki kirkkaalta taivaalta, miltei tyyntä ja reilut 20 astetta lämmintä. Kyllä siinä kelpasi lekotella töitten jälkeen tutkimusaseman pihassa nurmikolla suuren vaahteran varjossa ja katsella korkeuksissa kaartelevia lokkeja ja merikotkia.

Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäaseman päärakennus. (Entinen mielisairaala. En yhtään ihmettele.)

On taas huumaavan tuoksun aika. Tuomi kukkii. Kunpa nenäni olisi vähemmän tukkoinen.
 
Valoa vaahteran latvuksen läpi. On sitä ankeampiakin kattoja joskus joutunut päivälevolla tuijottelemaan.

Seilissä kasvaa vaikka mitä!

Näiden kuvien selailun myötä tuli jo nyt ikävä takaisin. Tänä kesänä minulla tai muillakaan vanhasta Seili-porukastamme ei ole (ainakaan toistaiseksi) tiedossa mitään varsinaista tekemistä siellä, joten pitänee kehitellä jotain muuta - vaikkapa vain epätieteellisiä kesäseikkailuja. Onneksi ainakin pieniä mertojennostoreissuja on myöhemmin edessä.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä. <3 Eiköhän suunnitella jotain pientä Seili-aktiviteettia loppukesälle! :D

      Poista