2.5.2016

Vappuperinteitä ja orastavaa kesäfiilistä

Vastoin kaikkia perinteitä ja odotuksia vappuna ei satanutkaan lunta, eikä edes vettä. Ei ainakaan eteläisessä Suomessa. Turku kylpi auringonpaisteessa ja lämmintäkin oli. Pessimisti joutui pettymään. (Onneksi se en tällä kertaa ollut ainakaan minä, haha.) Kyllä kelpasi juhlia flunssaisenkin, vaikka olinkin vielä suhteellisen kurjassa kunnossa, yskin ja podin yhä kurkkukipua.

Aloitimme vappuaaton lounaalla Kultaisessa Hirvessä. Tämä ihana perinteinen kantapaikkamme lakkautetaan loppuvuodesta, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus syödä vappuateria Hirvessä. Pakkohan se oli tehdä.

Toverit Pölle ja Mölysammakko ottivat pippuribroileria.

Jälkkärin nautimme läheisellä jätskikioskilla Kupittaanpuiston reunassa. Sekin kuuluu vappuperinteisiin, joita olen noudattanut jo vuosia. Tosin perinteiseen mielikuvaan kuuluu auringonpaisteessa lekottelun sijaan kioskin katoksen alle tuppautuminen kymmenien vieraiden ihmisten kanssa sadetta pitämään.

Niin ikään perinteistä poiketen emme jatkaneet tällä kertaa baarin kautta keskustaan ja taidemuseon mäelle lakitukseen, vaan suuntasimme meille hengailemaan. Yskä ei olisi tykännyt kaupungilla hillumisesta. Matkalla poikkesimme myös Länsikeskuksen Faunattaressa katsomassa näätäteemapäivän puitteissa esiintymään saapunutta veikeää lemmikkihaisunäätää.

Näätäeläimet ovat parhaita. Tässä esiintyy haisunäädän peräpää, jota ei ole syytä pelätä!

Lakkasin kynteni jo edellisenä iltana, joten ne ehtivät jo hiukan kärsiä, mutta onneksi sain niistä napattua edes joitain kuvia. Tykkään laittaa aina vapuksi tosi kirjavat kynnet. Se jotenkin kuuluu asiaan. Kuten myös värikkäät ilmapallot.

Vappuvärejä kynsissä. (Kaikkeen muuhun tarkentuu, mutta glitteriosuudet jäävät epäselviksi. Haasteellista.)

Muutamia käyttämiäni tuotteita esitelläkseni.

Ilmapalloviritelmä on niin must. Villalangalla kattokoukkuun.

Vapun aattona juhlin asiallisesti mekossa, mutta päivänä laitoin haalarit. Ehdin ommella uusimmat haalarimerkit paikoilleen aaton illanistujaisten aikana. Ainakin yhden merkin kohdalla mietin, miksi itse asiassa olen ostanut sen. (Mahdollisesti syynä on lapsuudenaikainen Alfred J. Kwak -fanitukseni. Mahdollisesti sekin, että merkkejä myytiin viime syksyn parhaissa bileissä vielä puolenyön jälkeen.)

Todella hauskaa.

Haalarit olivat kätevä asuvalinta, kun suuntasimme seikkailulle maastoon etsimään tulentekopaikkaa, jossa olisi vielä tilaa muutamalle. Kuusistossa oli jo aivan täyttä - ja aina yhtä kohteliaasti ja lainkuuliaisesti koiriaan vapaana juoksuttavia ihmisiä, kiva kiva, kiitosh - joten jatkoimme matkaa Tuorlan rantalaavulle, joka olikin kuin ihmeen kaupalla vapaana.

Piipahduksemme Kuusiston linnanraunioilla ennen siirtymistä Tuorlaan oli kuitenkin mukava, sillä kohtasimme sekä rantakäärmeen että sisiliskon. Lisko kiipesi Krotin käteen lämmittelemään.

Sisilisko esiintyy samassa kuvassa Krotin kauniiden vappukynsien kanssa.

Tuorlan rantalaavu on ehkä kaikista tietämistäni helposti saavutettavista tulistelupaikoista mukavin. Maisemat ovat kohdillaan ja yleensä on rauhallista. Tulisija on myös oikein hyvä, yksinkertainen ja toimiva. Erityisen parasta on istua laavulla iltaa ja katsella, kuinka aurinko laskee merelle. Paikka on aivan oivallinen illanviettoihin ja muihinkin kesteihin.

Maisemaa laavulta rantalaitumelle päin.

Aivan vieressä soliseva puro. Siellä polskutteli kalojakin.

Herkkusieniä grillataan. Meillä oli taas aika ylenpalttisesti grillisafkaa mukana - miksi siinä aina käy niin, ettei osaa valita, mitä ottaisi, joten pakkaa mukaan kaikkea? No, tulipahan syötyä taas vaihteeksi kunnolla.

Pajulintu lauleskeli. Kesäfiilistä alkoi olla jo ilmassa. Minä niin rakastan vappuja! Näistä kuvista muuten tuo näädänpylly ja ravinteliannoset ovat Krotin ottamia. Muut kuvat napsioin minä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti