28.6.2016

Aina mahtuu vielä yksi keijukaispuutarha

Kun parvekkeemme alkoi olla jo aika lailla täyteen ahdettu, päätimme siirtyä tekemään sinne kaikkia pikkupiiperryksiä. Niin sanottu fairy garden eli keijukaispuutarha rakennetaan tavallisesti pieneen, useimmiten jollain tapa särjettyyn astiaan. Tähän miniatyyripuutarhaan istutetaan pienikokoisia, tyypillisesti ohuessa multakerroksessa viihtyviä kasveja, ja niiden ympärille asetellaan kivistä ja muista esineistä pikkuinen maailma. Me halusimme sellaisen.

Tällaisesta virityksestä on kyse.

Ensimmäinen vaihe oli kasvien hankkiminen. Hoidin homman tyylillä: kävin vanhempieni luona vierailulla ja nyysin pyysin mamin puutarhasta meille vähän taimia. Mukaan tarttui kahta erilaista maksaruohoa, patjarikkoa, sammalleimua sekä kahta erilaista mehitähteä.

Keijukaispuutarhaan sopivia kasveja.

Sitten alettiin askarrella. Meillä ei sattunut olemaan yhtään rikkinäistä ruukkua varastossa (niitä menee hajalle meillä yllättävän harvoin), joten ensin hajotimme ruukun. Se ei tietenkään haljennut mitenkään tyylikkäästi...

Krotti pääsi hakkaamaan vasaralla.

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, kuten tällaisissa tilanteissa on tapana sanoa. No, ainahan palaset voi liimata yhteen haluamallaan tavalla. (Toivottavasti liimaukset pitävät.) Lisäksi otimme käyttöön toisen, pienemmän ruukun, jolla saimme rakennettua vielä vähän lisää korkeuseroja puutarhaan.

Ensin rikotaan, sitten korjataan. Näin se homma etenee.

Eipä sitten muuta kuin asettelemaan. Sirpaleista, pienemmästä ruukusta ja puutarhamullasta tuli lopulta kivat portaat isomman ruukun sisälle. Tyylikästä.

Tässä vaiheessa askarrus ei näytä vielä kovin hienolta.

Kunhan jonkinlainen runko oli olemassa, alettiin istuttaa kasveja paikoilleen. Yö myös koitti, joten homma sai levätä sen yli ja jatkua seuraavana päivänä. Aamun valossa rakennelma näyttikin jo aika edustavalta.

Keijukaisia vaille valmis keijukaispuutarha.

Krotilla oli onneksi varastossa kaikkia pikku figuureja, joista keijukaispuutarhan asukkaaksi valittiin valkoinen keraaminen tonttu. Nyt mekin olemme sitten lopulta sortuneet puutarhatonttuihin.

Puutarhatonttu!

Koska materiaaleja riitti, syntyi niistä vielä toinenkin keijukaispuutarha. Molemmat asetettiin parvekkeen perälle Gorillan luokse. (Gorilla tuli meille viime kesänä. Löysimme pehmolelun ojasta Nummelassa ja nostimme sen odottamaan alkuperäisen omistajan paluuta, mutta kun kukaan ei hakenut sitä, päätimme pelastaa sen meille. Se on edelleen savinen ja odottaa päivää, jolloin saamme sen siistittyä kuntoon, mutta parvekkeelle se sopii hyvin tällaisenakin.)

Kaksi keijukaispuutarhaa ja Gorilla.

Teimme toisesta puutarhasta vähän erilaisen. Se rakennettiin muoviruukkuun, eikä varsinaisia porrastuksia tehty, mutta hajotetun ruukun ylimääräisistä sirpaleista aseteltiin siihen kuitenkin väliaitoja. Siihen tuli myös kesäkukkia.

Toinen keijukaispuutarha miltei valmiina.

Onneksi Krotilta eivät pienet figuurit lopu kesken. Tähänkin puutarhaan saatiin asukkaita.

Toinen puutarhatonttu!

Piilossa kukkasten takana nukkuu myös tällainen haltija.

Lopputuloksiin voi olla aika tyytyväinen. Toivottavasti saamme perennat vielä talvehtimaan hyvin, jotta samat pikku puutarhat säilyvät vuodesta toiseen. Mitä tykkäätte?

2 kommenttia:

  1. Tosi kivasti toteutettu! Mun sormet oikein syyhyää päästä kotikodin puutarhaan touhumaan. Viime lomalla ehdin vähän leikata pensaita, nyppiä rikkaruohoja ja valittaa siitä, miten huonossa jamassa kukkapenkit ovat. Niihin isken varmasti seuraavalla lomalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi puutarhahommia voi sujuvasti tehdä pienissäkin erissä, ja kun ne eivät ikinä kuitenkaan tule täysin valmiiksi (luonto pitää siitä huolen, olen havainnut), niin ei haittaa, vaikka kaikki olisikin aina vähän keskeneräistä. Kannustavaa, eikö? :D Sormien syyhyäminen on mullekin tuttu tunne, etenkin keväällä. :)

      Poista