26.6.2016

Keskikesän juhla huuhkajavuoren maisemissa

Vietimme juhannusaattoa Lohjalla todellisessa maaseudun idyllissä Krotin porukoitten luona. Teimme seikkailun läheiselle kukkulalle, jonka maisemat ovat monelle tuttuja Heikki Willamon ja Leo Vuorisen teoksesta Huuhkajavuorella. Istuimme iltaa kokkotulen ympärillä kylänväen kanssa. Aamuyöllä kävimme vielä yölaulajaretkellä ja moikkaamassa ylämaankarjaa. Majoituimme telttaillen vanhan kartanon pihassa.

Ruisrääkkä raksutteli illalla viljapellossa, ja laulurastas laverteli yön hämärtyessä. Lukuisat eri kerttuset, taivaanvuohet ja lehtokurpat pitivät meteliä yllä Savijärvellä. Töyhtöhyypät huutelivat hämärän keskeltä, kun kuljimme laidunten poikki nautoja etsimään. Kultarinta ja mustarastas herättivät laulullaan jo ennen kuin olimme ehtineet nukahtaakaan. Huuhkajia emme kuitenkaan kuulleet.

Seuraavana päivänä kävimme veneretkellä Lohjanjärvellä. Sen jälkeen oli aika lähteä takaisin Turun suuntaan lapsuuteni kotiseudulle jatkamaan juhlintaa vanhempieni luokse Pöllen ja Mölysammakon kanssa. Tunnelmaa ja kesäfiilistä riitti. Tätä helteistä ja poutaista juhannusta muistellaan varmasti vielä vuosien päästä.

Juhannusaattomme maisemat "huuhkajavuorelta" nähtynä. Aika mukiinmenevää.

Komeita kelopuita näkyy näissä metsissä paljon. Puusto on muutenkin vanhaa ja jäkäläistä. Metsänpohjalla on hämyistä ja jännittävää. Willamon ja Vuorisen huuhkajavuoritarinat pyörivät vahvasti mielessä.

Isoja pöllöjä emme kohdanneet, vaikka piipahdimmekin aika lähellä pesäpaikkaa. Niiden läsnäolo kuitenkin oli havaittavissa: oksennuspalloja löytyi. Niin jännittävää!

En tiennyt, että osa täällä otetuista upeista kuvista on ainakin osittain lavastettuja. Siksi oli vähän yllättävää törmätä tällaisiin askarreltuihin lavasteisiin. Irtokelo on tuotu hyvälle maisemapaikalle ja tuettu pystyyn.

Paras asuvalinta: montsarit, "retkeilymekko" ja ohuet leggarit, tai siis tuttavallisemmin veijot. Varma tapa saada hyttysenpuremia pitkin jalkoja. Onneksi minulla ne eivät pahemmin kutia saati turpoa. Jalkani kuitenkin näyttävät nyt siltä kuin sairastaisin vähintään lepraa, koska jokainen pisto jättää kuitenkin pienen punaisen pisteen - ja kun niitä on tarpeeksi tiuhassa, syntyy aika jännä efekti.

Vuoren huipulla riitti kukkaloistoa. Vuorimunkkejakin! Myös tuo kukassa kiipeävä koppiainen olisi varmasti ollut jokin harvinainen laji, jos vain joku meistä olisi osannut määrittää sen.

Kuljimme hurjan hienosta paikasta kallionseinämän ja puiden välistä. Siellä oli ihanan vehreää ja hämyisää. Krotin sisko Aino opasti meidät vuorelle ja sieltä takaisin aika hyvin mututuntuman ja valistuneiden arvausten turvin, ja onnistui vielä valitsemaan tosi kauniin reitin.

Tämän kallion salaperäisestä ilmeestä ei oikein ota selvää, mutta kyllä se jotain näyttää virnuilevan.

Täydelliset jussinjuhlintamestat.

Juuso viihtyi omenapuutarhassa.

Kissanpentu Topi kömpi piiloon automme alle heti, kun saavuimme pihaan. Kolmas kissa Felix on valitettavasti sen verran arka, etten saanut siitä yhtäkään kuvaa.

Huuhkajapatsas kartanon pihassa.

Kokko syttyy.

Krotin sukkahousut kokivat kovan kohtalon metsäretkellä. (Tässäkin on näitä mestarillisen hyviä asuvalintoja.)

Mansikkakakkua!

Hiillos. Hämärtyvä ilta. Aika grillata maggaraa ja vaahtogarggia.

Yölaulajaretkemme aikaan Savijärvellä leijaili hiukan sumua, ja pilvisen taivaan ansiosta oli miltei pimeää. Ilma oli kuitenkin tosi lämmin. Lintukonsertti kävi kuumana, vaikkei enää ole kevät. Ihan mieletön tunnelma.

Telttailimme omppupuiden katveessa. Juuso kävi moikkaamassa meitä samoihin aikoihin yöllä, kun linnut alkoivat laulaa niin kovaa, että olisimme joka tapauksessa heränneet. Ikinä ennen mikään eläin ei ole kävellyt telttani yli yöllä. Se oli aika hirveää. Juuso tunkeutui ulkoteltan alle ja kiipesi sitä kautta päällemme. Pelkäsin kauheasti, että se alkaisi leipoa ja hajottaisi sisäteltan ohuen kankaan. :D

"Ai minäkö muka olisin hajottanut?"

Sitten vähän Lohjanjärveä. Normaali pullapläikkäri venerannassa.

Koko joukko samoja kavereita jonkun veneen kimpussa.

Rankoista ukkoskuuroista oli varoitus, mutta pääasiassa taivas näytti aika rauhalliselta.

Seuraavaksi parkkeerattiin sitten landelle vähän lähempänä Turkua. Grilliherkkuaterian jälkeen lojuilimme nurmella ja katselimme sinistä taivasta. Hellettä oli, vaikka iltaa jo lähestyttiin. Poikkeuksellista.

Nyt olin nahkasaappailla. Paljaat sääret olivat vieläkin parempi herkkuapaja hyttysille.

Mami oli tehnyt pihapöydän maljakkoon asetelman hajuherneistä.

Myös juhannuspäivän iltana tuijoteltiin tulta. Risukokko paloi korkealla liekillä.

Kuvat ovat itse räpsimiäni, lukuun ottamatta ihan ekaa maisemaa huuhkajavuorelta sekä jälkimmäistä kuvaa Juusosta, jotka ovat Krotin ottamia. En mainitse vuoren oikeaa nimeä tai anna muitakaan vihjeitä sijainnista, sillä niin huuhkajat kuin tilan isäntäkin varmasti toivovat paikan pysyvän salassa suuremmalta yleisöltä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti