19.6.2016

Maailman loppu on morson alku

Pölle ja minä, ihania ihmisiä kun olemme, järjestimme ystävällemme neiti Vanukkaalle hienot synttärikestit. Alun perin suunnittelimme piknikkiä, emmekä olleet aikeissa vetäytyä sisätiloihin pelkän kesäkuisen viileän ilman takia, mutta kun juhlapäivän koittaessa tuuli oli yltynyt jo miltei navakaksi, jouduimme syömään hattumme ja siirtämään hipat sisälle.

No, hyvät kestit niistä kuitenkin kehkeytyi. Ensin istuimme iltaa Pöllen ja Mölysammakon luona höpötellen. Sitten kun herkut oli pitkälti tuhottu ja ehkä jokunen ihmismieli traumatisoitu eksplisiittisillä piirroksilla (Drawception tuo meissä esiin parhaat puolemme), siirryimme jatkoille Radbariin, Turun parhaaseen kapakkaan.

Vuoden alussa ovensa avannut Radbar oli paras jo ennen kuin ehdin vierailla siellä ensimmäistä kertaa. Tämä johtuu siitä, että baarin perustajat ovat niin hyviä tyyppejä. Sitä paitsi, miten muka voisi olla muutakaan kuin paras, kun kyseessä on pienen paikallisen postapokalyptisteemaisen olutpanimon ihan oma baari? (Olen loogisten perustelujen mestari, enkö vain?)

Pöllen taikoma synttärikakku. (Jotkut ne osaavat askarrella kakkuruusunsakin ihan itse.) Neiti Vanukas täytti enemmän kuin yhden vuoden, mutta koska hän on porukkamme ainainen kuopus (Pölleäkin vuoden nuorempi, siis aivan pikkuinen), viettää hän mielestämme vauvasynttäreitä joka vuosi.

Panimon logo baarin seinässä. Awesome.

Toveri Eikka! Mies parhauden takana, ja tänä iltana myös baaritiskin.

Olutta löytyy vaikka minkälaista, mutta siideriäkin on tarjolla. Minulle oluenjuonnista on tullut tuskaa, kun ohra-allergia ja lievät alkoholiyliherkkyyden oireet ovat kavalasti hiipineet elämääni, eikä mahani kestä enää muutenkaan kovin hyvin happamia juomia. Osaan silti arvostaa, ja joskus uskallan vähän maistaakin.

Baari, jonka seinillä on tällaisia kuvia, ei voi olla läpeensä kehno paikka?

Kaikkea vanhaa ja postapokalyptishenkistä rekvisiittaa löytyy. Kuten kirjoituskoneita! Eivätkä nämä laitteet ole mitään pelkkiä lavasteita, vaan niitä saa oikeasti käyttää. Kirjoituskilpailukin on ehditty laittaa pystyyn.

Neiti Vanukas löysi vanhanpuoleisen Turun Sanoman.

Kaasunaamareita roikkuu vähän joka seinällä.

Kovat jätkät pysäköivät omasta kiellostaan huolimatta LIMU LISTAN baarinsa seinälle.

Joka oluella on toinen toistaan mageampi käsin piirretty etikettikuva. Eihän maailmanlopun jälkeen enää mitään Photoshoppia ole käytettävissä. Kunhan nyt jotain kynäntapaisia on saatu haalittua kasaan.

Sanoinko jo että mageeta?

Niin mageeta!

Tämän postauksen otsikon fraasia hoettiin kauheasti vielä muutama vuosi sitten. Ilmeisesti sekin oli jokin ylikasvaneiden 90-luvun kaakkaroiden lapsuudentraumoistaan pieraisema nettimeemi. En tiedä, onko saman niminen Facebook-ryhmä yhä voimissaan, enkä aio googlata. No, morson alku eli ei, ainakaan en ole nähnyt morsoja Radbarissa vielä toistaiseksi yhtäkään, vaikka kyllä niitä siellä pitäisi olla, jos väittämä on totta.

Vai onko toveri Eikka valeasuinen morso? Siitä kuulemme seuraavassa jaksossa.

Tässä oli jälleen kyse täysin omatoimisesta mainostuksesta. Maksoin juomani kiltisti ja niin tekivät muutkin seurueemme jäsenet, enkä pumminut mitään muutakaan blogiyhteistyöllä. Pitäähän sitä nyt hyvien tyyppien bisnestä ihan oikeastikin tukea. Käykää tekin! Voitte samalla yrittää selvittää tätä morsoasiaa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti