27.6.2016

Pelottavia juttuja Hämeen linnasta

Lupailin jakaa otteita Hämeenlinna-Iittala-Tampere-seikkailultamme, joten tässä niitä nyt tulee. Lähdimme siis Krotin, Lilla M:n ja Lissukan kanssa matkaan Helsingistä synkän ja myrskyisen yön jälkeen harmaana ja sateisena aamuna. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Emme olleet pitkään aikaan seikkailleet yhdessä, kun koko porukka ei enää asu samassa kaupungissa. (Harmiksi Naakkuli ei voinut lähteä mukaan, joten seikkailimme nytkin vähän vajaalla miehityksellä.)

Ensimmäinen kohteemme oli Hämeen linna. (Sillä on niin hämäävä nimi. Ties kuinka monta kertaa reissun aikana opastekylttejä lukiessamme ihmettelimme, onko joku typottanut kaupungin nimen vai onko kyse itse linnasta.) Kiersimme kaikki linnan huoneet, tutustuimme sen näyttelytiloissa lokakuulle asti esillä olevaan upeaan ase- ja haarniskanäyttelyyn, jonka nimi on ovelasti Heavy Metal, sekä ruokailimme linnan oivallisessa lounasbuffetissa.

Olen käynyt Hämeen linnassa kahdesti aiemminkin, mutta tällaiset kohteet eivät tuosta vain muutu minulle niin sanotusti tylsiksi ja moneen kertaan käydyiksi. Voisin piipahtaa siellä vaikka joka kesä ja silti olla aina yhtä innoissani. Paikka on kerrassaan vaikuttava, ja vaihtuvat näyttelyt tuovat lisämielenkiintoa.

Mielestäni Heavy Metal -näyttelyn hienoin kokonaisuus oli ehkä tämä taistelumuodostelma. Näyttelyssä soi taustamusiikkina Turisasta, ja kun biisi pyörähti käyntiin tässä huoneessa, muuttui taustavideo ja valaistus yllättävästi. Se oli jännittävää.

Hienoin yksittäinen asia oli kyllä tämä hevosen haarniska! Niitä on säilynyt kokonaisina nykypäivään aika vähän. Minusta ne ovat hurjan hienon näköisiä.

En tiedä, miksi näistä tuli mieleen, että jossain kauhuleffassa tällaiset voisivat lähteä itsekseen kävelemään... Nuo tosi pitkät piikit ovat pelottavia, samoin se, että mallinuket on tehty kapeista mustista rautatangoista.

Yksi suosikkiasioistani Hämeen linnassa on tämä "kuninkaan huoneen" kattoholvaus.

On mukavaa, ettei koko linnaa ole restauroitu, vaan osa huoneista on jätetty tällä tavalla "keskeneräisen" näköisiksi, ja niitä pääsee tarkkailemaan ikään kuin ylhäältä käsin. Se on toki myös vähän pelottavaa, koska minulla on jonkinasteinen korkeanpaikankammo, ja esimerkiksi tästä kohtaa näkyy aika syvälle alas.

Kolme hempeää linnanneitoa poseeraa tylysti. Linnan sisäpiha on upea! Kunhan vaan uskaltautuu astumaan sen seinustaa kiertävälle tasanteelle. Jos pelkää korkeita paikkoja, tämä on aika huolestuttava sijainti.

Uskalsinpahan kävellä, vaikka laudat olivat sateesta liukkaita. Uskalsin jopa nojata kaiteeseen! Olen niin urhea ja huimapäinen, että ihan itseänikin hirvittää.

Pelottavuudesta puheen ollen...

Jalkani väsyivät, joten kipitin huoneesta toiseen muiden edellä ja istahdin sitten odottamaan. Tehokas taktiikka. En tiedä, väsyvätkö kaikkien ihmisten jalat yhtä herkästi seisomisesta ja etenkin sellaisesta hidastempoisesta maleksimisesta, mutta minulle se on ainainen riesa etenkin museoissa ja messuilla. Tavallinen kävely ei aiheuta samaa efektiä. Se on nimenomaan se maleksiminen.

Lopuksi vielä otos linnan pihalta järvelle päin. Taivaalla riitti pilviä ja välillä ripsi sadetta, mutta ei se mitään.

Ensimmäiset neljä kuvaa ovat itse ottamiani, loput Krotin. Riehaannuin, kun tajusin, miten monessa kuvatekstissä mainitsin jotain pelottavuudesta, enkä voinut olla laittamatta sitä sitten otsikkoonkin.

Jatkoa seikkailuraportille on luvassa myöhemmin. Seuraavassa osassa nähdään varmaan jo joitakin huonosti voivia eläimiä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti