3.7.2016

Huonosti voivia eläimiä ja muita löytöjä Vapriikista

Tämä on itsenäinen jatko-osa edellisille seikkailuraporteilleni Helsingistä ja Hämeenlinnasta. Eeppisen linnaseikkailun jälkeen reissumme jatkui hilpeästi kohti Tamperetta. Pysähdyimme matkan varrella kierrokselle Iittalan Lasimäen putiikkeihin, mutta muuten paahdoimme suoraa kyytiä perille asti.

Käytimme loppupäivän Vapriikin näyttelyiden kiertämiseen. Keskeisimmät mielenkiinnon kohteemme olivat Jääkauden jättiläiset ja Luonnontieteellinen museo, mutta myös muun muassa Vuoden luontokuvat, Pahkasika, Hurriganes, Kivimuseo ja Nukkekekkerit tsekattiin.

Kierros Vapriikissa oli oikein viihdyttävä. Tykkään tällaisista museokokonaisuuksista, joissa pääsee samalla rahalla tutustumaan useampiin eri näyttelyihin. Ei haittaa, vaikka yksittäinen näyttely olisikin pieni, jos nähtävää on kokonaisuudessaan kuitenkin paljon.

"En voi hyvin." Tämä komea sapelihammaskissa oli esillä Jääkauden jättiläiset -näyttelyssä. Miten vaikeaa esihistoriallisen eläimen näköisnuken tekeminen voi olla?

"Mitä tarkoittaa voida hyvin?" (Tämän krapulaisen luolaleijonan kuvasi Krotti.)

"Hyvinvointini on vaakalaudalla." Katsokaa nyt tuon mammutin niskaa!

Mutta nämä villasarvikuonot puolestaan olivat oikein hyvin tehtyjä. Samaten taustalla näkyvä alkuhärkä.

Jättiläispeura oli ihan sika hieno, mutta hämmennyin vähän, kun lajin tieteelliseksi nimeksi oli ilmoitettu Megaloceros giganteus, vaikka sillä oli tuollaiset terävät hankosarvet. Olen aina luullut, että M. giganteuksella oli lapiosarvet ja vieläpä käyräkärkiset. Aloin jo epäillä, että tässä on erehdytty lajista. Mene ja tiedä. Ehkä nämä sarvet kuuluvat oikeasti M. savinille.

"Älä puhu minulle hyvinvoinnista." Tämä luolakarhudioraama oli kerrassaan hillitön. Ihmiset ovat ihan ok, mutta mitä tuon karhun mittasuhteille ja alaraajoille on tapahtunut? Kaksi eri työryhmää askarteli karhua, toinen teki yläosan, toinen alaosan, ja jossain vaiheessa kommunikaatio ei vain pelittänyt? Alapään väsääjät paitsi laskivat mittakaavan väärin, myös käyttivät referenssinä vahingossa karhun sijasta hamsteria.

Pakko laittaa vielä toinen kuva samasta teoksesta. Katsokaa sen naamaa! Katsokaa sitä.

Luonnontieteellisen museon puolella oli vähän taidokkaammin aseteltuja kokonaisuuksia. Harmaahaikara Näsijärvellä näytti hyvin realistiselta. Taustamaalausta myöten laadukasta työtä.

Tämä karhu kyllä vaikutti siltä, ettei se näe kovin hyvin.

Nyt se on todistettu: minä en ole pieni! Olen jotain huuhkajan ja kurjen välimaastosta. Ne ovat isoja. Tai ainakin keskikokoisia. (Kuvaajana toimi Krotti.)

Museon söpöin mutta myös surullisin vitriini! ;______; <3

Kaikista jännittävin dioraama! Supikoira ja mäyrä edesmenneen ihmisen maallisten jäänteiden luona. Otimme tästä vaikka miten monta kuvaa, jotta saisimme talteen kaikki yksityiskohdat, mutta en nyt postaa kuin tämän yhden. Menkää paikan päälle tutkimaan!

Ehkä suosikkini on silti tämä kesäyö. Siinä on tunnelma niin kohdillaan!

Tykkään myös paljon tästä järvimaisemasta. Vesi on hienosti toteutettu.

Lattianrajaan kannattaa kurkistaa. Siellä asuu kotihiiriä. <3

"En todellakaan voi hyvin!" #crappytaxidermy

"Varo, selkäsi takana!" Vesikauhuinen liito-oravan muumio lähtee hyökkäykseen.

Villi rapu. (Krotti ikuisti tämänkin.)

Kivinäyttelyssä oli esillä kymmenittäin toistensa näköisiä, tunnelmavalaistuja, harmaita murikoita. Kivet ovat tunnetusti ihan älyttömän tylsiä ja kaikki geologit ovat siksi outoja.

Haluan tällaisen.

Samaten tällaisen. Minäkin olen outo, vaikken ole geologi. Kuka nyt harmaita kivenmurikoita haluaisi?

Tämä on myös kiveä. Ihan hirvittävää.

Jätän tämän tähän.

Jotta viimeiseksi mieleenne ei jäisi Pahkasika, tässä vähän konvehteja Kultasuklaan myymälästä Iittalasta. Rikon kronologisen järjestyksen vain paikkaillakseni mainettani. (Ehkä maailman huonoin yritys.)

Semmoista. Yritin muistaa mainita kuvatekstissä aina kuvan ottajan, mikäli se en ole minä itse, mutta en takaa sataprosenttista onnistumista. Siitä huolellisuudestahan onkin täällä jo puhuttu. Lisäksi minä olen ihan selkeästi juuri sellainen henkilö, joka takertuu helkutin huonoihin meemeihin ja jää kihertelemään niille, vaikkei kukaan muu naura.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti