7.7.2016

Konttailua kesäisessä lehdossa

Käytiinpä iltana eräänä taas Katariinanlaaksossa, joka on mielestäni yksi Turun mukavimmista lähiluontokohteista. Olen saapastellut paikkaa ristiin rastiin jo yli kymmenen vuoden ajan, eikä vieläkään kyllästytä. Tällä kertaa edettiin hiukan tavallista vähemmän kahdella raajalla ja enemmän neljällä. Piti hoitaa pois alta aiemmin kesällä missaamani maastopäivä eräästä kenttäkurssista, jonka ajattelin saada viimein suoritettua. Tehtävät sisälsivät pääasiassa metsätyyppien määrittämistä.

Sain työt pakettiin parissa tunnissa - siinä missä itse kurssipäivä olisi kestänyt noin kahdeksan tuntia. Kyseessä onkin pääasiassa ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattu kenttis, jota en vain ole saanut mahtumaan kalenteriini aiemmin, joten valitettavasti meininki tulee varmaan olemaan aika pitkästyttävää sitten varsinaisella kurssiviikolla, joka on vielä edessä. Rakastan kenttäkursseja, mutta en ole hidastempoisen etenemisen ja itselleni jo tuttujen asioiden uudelleen kuuntelemisen ystävä.

Onneksi sain hoitaa kuitenkin tämän yhden kurssipäivän itsenäisesti. Oli mukavaa edetä omaa tahtia ja vapaasti valitsemassaan seurassa. Parasta oli mahdollisuus päättää itse, mihin aikaan päivästä maastotöihin ryhtyy. Ei tarvinnut hikoilla keskipäivän paahteessa. Sai kulkea lehdon vehreydessä ilta-auringon viiston valon pilkahdellessa lehvästön takaa, rastaiden ja kerttusten laulaessa. Seikkailu, jonka olisin tehnyt muutenkin.

Pieni konttailutyylinäyte. (Kuvaajana Krotti.)

Jyrkänteen alla kulkeva polku on kuin loputon tunneli metsän vehreyden läpi.

Valon ja varjon kontrastia metsän reunassa.

Aivan kuin kukkiva villiomenapuu, mutta en kömpinyt lähemmäs pohtimaan määritystä. Ei mikään omenapuu kuki heinäkuussa. Kertokaa viisaammat, mikä tämä voi olla?

Puu ahmaisee kiven.

Kivi irvistää hiukan.

Mikä laji? Auttakaa ny mua! Mä oon liian laiska tsekkaamaan kasviosta.

Metsän vihreää hämärää.

Katariinanlaaksoon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sitä ei vielä tunne. Vaikka siellä onkin joskus hyvällä säällä suunnilleen koko Turku koirineen ja vauvanvaunuineen ulkoilemassa yhtenä letkana, se on silti mainio luontokohde. Paikalle pääsee tosi helposti. Luontopolku alkaa bussin numero 13 päätepysäkiltä. Sinne vaan jonon jatkoksi!

Osa 347295,79 sarjassamme "Mainostan retkeilykohteita, jotka ovat jo kaikille tuttuja".

1 kommentti: