4.7.2016

Matildanjärvi ja ruukkikylä

Heinäkuun alun helteinen lauantai kutsui seikkailulle Teijoon. Olen tehnyt elämäni aikana useampia retkiä alueen eri kohteisiin, mutta Matildanjärveä en ole koskaa aiemmin ennättänyt kiertämään. Sinänsä kumma juttu, sillä kohde on oikein hieno ja helposti lähestyttävä, ja järvenkierros on juuri sopivan mittainen päiväretkelle. Kauniit maisemat ja maaston vaihtelevuus tekivät vaikutuksen. Retken jälkeen kierreltiin vielä Matildedahlin viehättävää pientä ruukkikylää ennen lähtöä kotiin päin.

Heti, kun päästiin luontotalolta järven rantaan, sikahienot maisemat toivottivat tervetulleeksi.

Kalliomänniköstä laskeuduttiin pian suolle, jonka halki kuljettiin pitkoksilla. Oli vehreää.

Sitten päästiinkin rannan tuntumaan. Kirkasvetinen, hiekkapohjainen järvi houkutteli kahlailemaan.

Pidimme lounastauon perinteisesti taas heti retken alkupuolella, sillä reissuun oli lähdetty pelkältä aamiaispohjalta. Roosinniemen laavulla ei paljoa jengiä näkynyt, vaikka sää oli yleisen käsityksen mukaan loistava (hellettä ja aurinkoa) ja taukopaikalle on matkaa parkkipaikalta vajaa kilometri. Tulisija oli aika nerokkaasti tehty. Plussat grilliritilästä, joka ei ehkä ihan heti hajoa kuumuudesta.

Tiedätte, mitä haluaisin sanoa tämän puun hyvinvoinnista. On meinaan penkki.

Roosinniemeltä matka jatkui jälleen rehevissä suomaisemissa.

Lumpeita ja myös ulpukoita kukki joka lutakossa.

Muurahaissaari näytti täydelliseltä leiriytymiseen, mutta ainakaan Luontoon.fi ei ilmoita sitä viralliseksi telttailupaikaksi, ja pieni infolappu saaressa kertoi, että vanha tulentekopaikkakin on poistettu.

Reitti käy välillä korkealla. Maisemat avautuvat järvelle. Jylhyyttä.

Paikoin metsä on hyvinkin edustavaa, mutta myös tällaisia näkymiä löytyy. Onneksi ongelma korjautuu ajan myötä, kunhan metsän vain annetaan olla ja kasvaa rauhassa.

Kariholman biitsi. Hyvä uimapaikka. Tosi pitkään matalaa. Hiekkapohja ja kirkas vesi.

Minä kahlailin, Krotti kävi peräti uimassa. Oli virkistävää.

Kävimme Matildedahlin Kyläpuodissa. Pihassa oli kauniita yrtti-istutuksia.

Ruukkikylän idylliä.

Laitumella hupsutteli pikku alpakoita.

Hämyinen sanikkaisviidakko.

Ruukin kehräämö ja puoti. Alpakkatuotteita kaupan.

Hulppea vesiratas.

Mainio retkikohde! Muuten kierroksen pystyy kipittämään reittimerkkejä seuraten, mutta loppumatkasta autotien reunaa kulkiessa on harhautumisen riski, jos ei seuraa karttaa. Kylällä kannattaa myös pistäytyä. Viikarivarpunen suosittelee.

2 kommenttia: