9.8.2016

Merelle käy kulkijan tie

Miten järjestetään leppoisa kesälomareissu sukulaisten kanssa? Otetaan ne mukaan kenttäavustajiksi, kun lähdetään merelle tekemään tiedettä! Pettämätön taktiikka. Minä pyysin mukaan vanhempani, Krotti kutsui siskonsa, ja vietimme onnistuneen viikonlopun Saaristomerellä.

Kävimme kokemassa Naantalin edustalle keväällä viedyt habitaattimerrat ja veimme uusia mertoja ulommas saaristoon, majoituimme mukavasti Seilissä ja lounastimme fiinisti ravintoloissa. Sää oli oikeastaan koko viikonlopun aivan hillittömän kesäinen, ilma oli helteisen kuuma, eikä pahemmin tuullutkaan. Siinä oli kesäfiilikset kohdillaan.

Meitä oli viisi, mutta mahduimme silti tavaroinemme yliopiston Busteriin.

Lauantaiaamuna taivas oli vielä pilvisen harmaa, kun luikahdimme Krotin ja Ainon kanssa Turussa Latokarin satamaan, mistä lähdimme matkaan. Latokari on jännittävä paikka, siellä majailee kaikkien valtion virastojen aluksia, poliisiveneitä ja muuta jännittävää.

Turusta ajoimme suoraan Naantalin edustalla sijaitsevalle tutkimussaitille. Etsimme merrat, kävimme ne läpi ja palautimme mereen. Pilvinen sää teki työskentelystä kannella ihan mukavaa.

Seuraava pysähdys oli Nauvo. Vanhempani liittyivät porukkaan, ja kävimme syömässä ravintola L'Escalessa (Löskäälissä, kuten asianmukaisesti lausutaan). Minä tuhosin tällaisen leipäannoksen. On aina yhtä hauskaa tulla pohjasedimentin kuorruttamana, kumisaappaat jalassa ravintolaan.

Ruokailun ja kaupassakäynnin jälkeen karautimmekin sitten Seiliin. Majoitimme merroista keräämämme liejutaskuravut saman tien kenttälaboratorioon. Tämä suurikokoinen yksilö oli tosi komea ilmestys.

Kävin vanhempieni kanssa parin tunnin retkellä Seilin vähemmän kuljetun pohjoiskärjen jylhissä metsissä. Avoimista niitty- ja ketomaisemistaan tunnetulla saarella pääsee kulkemaan myös vanhan metsän varjossa.

Kirkkoniemen rantakalliot metsän sisältä nähtynä.

Kuivalla jäkäläisellä kankaalla tuli vastaan kaunis väripilkku, syvänvihreän sammalen täyttämä painanne.

Jos tässä jännittävässä kolossa ei asusta ketään, olen vähän pettynyt! :D

Louhikkoisessa maastossa jyrkänteen juurella kallion seinämässä on muutama houkuttelevan näköinen synkkä onkalo, mutta minusta ei ole luolaseikkailijaksi, se on enemmän Krotin ja Naakkulin heiniä, enkä ole vielä esitellyt tätä paikkaa heille, joten toistaiseksi en osaa sanoa, löytyykö Seilistä luoliakin. Ehkä pitäisi googlettaa vähän.

Pääsimme majoittumaan tutkimuslaitoksen uusiin asuntoloihin. Ne ovat suosikkejani, sillä kaikissa muissa majoitustiloissa olen kärsinyt monenlaisista allergiaoireista. Näiden talojen huoneet ovat suhteellisen hajuttomia, ja muovilattiat on helppo pyyhkiä pölyttömiksi ennen majoittumista.

Metsätalon ikkunoista näkee metsään.

Leppoisat maisemanhoitajat olivat tuttuun tapaan kesätöissä.

Asemanlahti kylpi ihanassa ilta-auringossa hetken ennen hämärän tuloa.

Tämä haarainen ja vänkyräinen mäntyvanhus kasvaa Seilin museokirkolle johtavan polun varressa.

Kävimme kirkolla iltahämärässä kummittelukierroksella.

Kirkon takana on pieni, metsän ympäröimä hautausmaa.

Kirkkoniemen kallioilla piti myös piipahtaa iltakävelyllä ihailemassa maisemaa. Sieltä löytyi toinen ryhmä maisemanhoitotyöntekijöitä, jotka osaavat selkeästi arvostaa kauniita näköaloja. (Lampaiden puskemismentaliteetti ja kallion pystysuora jyrkänne eivät tietenkään ole kauhean hyvä yhdistelmä. Kannatti katsoa, ettei joudu vahingossa isokokoisen lampaan ja jyrkänteenreunan väliin.)

Iltapalaa grillailtiin asuntoloiden yhteiskeittiön terassilla yön pimennyttyä. Hepokatit sirittelivät taustalla.

Maitokärryillä päin puuta. Sunnuntain aamu oli miltei 100 % vähemmän pilvinen kuin lauantain.

Päivän kohteemme sijaitsi Saaristomeren kansallispuiston alueella lähellä Korpoströmiä, joten pysähdyimme siellä lounaalle. Vierasvenesatamassa oli todella hieno pyöräparkki. Kerrassaan nerokas. Aivan mahtava.

Seuraavaksi rantauduttiin Konungsskärissä. Ihana paikka! Saareen ei kuitenkaan pääse reittiliikenteellä, joten näissä maisemissa retkeily vaatii yksityisveneilyä. (Rantautuminen ei ole mitenkään turhan helppoa, kun veden alla väijyy kiviä siellä täällä. Onneksi nyt oli tyyni sää, ei tarvinnut taistella aaltoja vastaan.)

Mertoja. Hienoja mertoja. Ruukunsirpaleita ja kaikkea. This is how we science.

Matala suojaisa "laguuni" Konungsskärin ja Birsskärin välissä.

"Biisonit" päivälevolla. Taustalla tunnelmallinen autiotupa, jossa majoituimme muutama vuosi sitten syksyllä kauhean ukkosmyrskyn raivotessa. Tunnelma oli silloin niin erilainen kuin nyt!

Viimeksi, kun istuin tässä, ainakin puolitoistametriset aallot särkyivät rantakallioon ja ukkosrintama vyöryi päälle. (Olenhan muistanut mainita, että pelkään ihan hulluna ukkosta ja isoja aaltoja?) Nyt meri oli tyyni ja sininen, eikä horisontissa näkynyt pilven haituvaakaan. Mukavaa saada myös vähän rauhaisampia muistoja tästä paikasta.

Päivän päätteeksi palattiin taas tukikohtaamme Seiliin. (Tässä näkymä päärakennukselta.) Syötiin, pakattiin kamat ja vietiin välineet paikoilleen, haettiin rapusaalis kenttälabrasta ja lähdettiin paluumatkalle Nauvoon. Siihen päättyikin tältä kertaa meriseikkailu, Turkuun siirryttiin jo maanteitse.

Mitä mittään, minä olen taas hereillä. Kuvat ovat itse ottamiani, paitsi Konungsskärin rantakalliofiilistelykuva, jonka nappasi Krotti. "Merelle käy kulkijan tie. Tyrskyt kutsuvat!" Oliko se Muumipeikko vai -pappa, joka sitä hoilasi?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti