28.9.2016

Kaikki nämä valot, värit ja tunnelmat

Aina, kun lähdemme jollekin yllätysseikkailulle, tulee hyvä sää. Pölle väittää niin. Olen ihan varma, että olemme yllätysseikkailleet myös tosi ankealla ilmalla joskus, mutta yhtään esimerkkiä ei vain tule juuri nyt mieleen. Varma kuitenkin olen, että sellainenkin päivä on osunut kohdalle. Joskus on ihan satavarmana ollut jämähtänyt, valoton ja läpikotaisin tylsä kökkösää. Täytyy olla ollut.

Se ei kuitenkaan ollut viime sunnuntai. Silloin oli ihan naurettavan nättiä. Lähdimme pyörimään saaristometsiin sienten toivossa, ja päivästä tuli leppeän lämmin ja aurinkoinen. Oli kuivaa, eikä pahemmin sieniä, mutta ihan mielettömät valot, värit ja tunnelmat.

Lenholm pisti taas parastaan, kuten aina. Miten se paikka osaakin olla niin epätodellisen hieno? Harvaluodossa oli valehtelematta vähintään tuhannen hanhen muuttomassat lepäilemässä pelloilla - eikä meillä pöljillä ollut optikkaa mukana, kun olimme mukamas vain sieniretkellä! Auringonlaskun hehku Tuorlassa oli niin yliampuvaa, että ihan tajuntaan sattui.

Paraisten Lenholmin lehto syysasussa. Hakametsän avara valoisuus on todella viehättävää.

Tammet ovat siitä hauskoja, että niihin paitsi tulee lehdet keväällä viimeisten joukossa ne myös pudottavat lehtensä syksyllä yksinä viimeisistä. Kaikki muut puut ovat  syksyn väreissä tai jo lehdettömiä, mutta tammet yhä vielä viheriöivät.

Tammivanhuksen vänkyräinen latvus.

Edesmenneen jättiläistammen kelottuneet oksat pitkin pituuttaan nurmikolla.

Metsää ja peltoa Kaarinan Harvaluodossa.

Suomuorakas! Kyllä me joitain sieniä sentään löysimme. Poimimme muutaman hyväkuntoisen orakkaan Harvaluodon uimarannan nurkilta ja ihmettelimme, miksei kukaan leirintäalueen majoittujista ollut huomannut, osannut tunnistaa tai yksinkertaisesti halunnut ottaa niitä.

Harvaluodon silta. Krotti virvelöi hetken sillan kupeessa, me muut keräsimme rannalta roskapussiin siimoja ja muuta sekalaista rojua, mitä kaiken maailman paskiaiset olivat kylväneet maastoon.

Kaarinan Tuorlan rantalaitumia auringonlaskun hehkussa. 

Ehkä jo vähän mauttoman överiä? 

No ei tietenkään.

Joku oikein proo valokuvaaja olisi varmaan saanut napsittua tältäkin päivältä vuoden luontokuvat, mutta minä vain dokumentoin. Josko joskus käyttäisin jotain näistä referenssinä maalaukselle. Sen minä osaan paremmin.

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuviahan nämä, turha väheksyä! Vaikka ymmärrän, mitä tarkoitat. Itsekin olen enemmän räpsijä ja dokumentoija kuin sommittelija ja rajailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Yritän kyllä yleensä panostaa kuviin sen verran, että niistä tulisi kohtuullisen selkeitä ja nättejä, mutta en ole vielä jaksanut opetella pahemmin käyttämään nykyistä kameraani, joten kuvaan aika usein automaattivaihteella, ja asetuksia säädän vähänlaisesti. Niinpä kuvista tulee välillä vähän mitä sattuu, ihan tuuripelillä. :D

      Poista