26.9.2016

Kenttätöitä ja ornistelua

Syyskuun viimeiset viikonloput tulee nyt vietettyä ahkerasti kenttähommissa uuden projektin näytteenoton viimeistelemiseksi. Kesän aikana Saaristomerelle ja Suomenlahdelle laskemamme habitaattimerrat on aika hakea pois ja loput näytteet kerätä.

Viikko sitten piipahdimme Hangossa nostamassa merrat Tvärminnen eläintieteellisen aseman nurkilta. Samalla reissulla toki myös vähän ornisteltiin - olisihan aika ankeaa viettää syyskuinen päivä Hankoniemessä ilman hetkeäkään laatuaikaa lintujen parissa. Olisi voinut vaikka missata jalohaikaran.

Ruovikkoa Tvärminnen rannassa.

Emme me aina moottoriveneellä pärryyttele. Osaamme toki soutaakin.

Tänne rakkolevämetsään piilotimme kolme vieraslajien seurantaan suunniteltua, akateemisen askartelukerhon käsin väsäämää, uniikkia habitaattimertaa kesällä. Nyt jäljellä oli enää kaksi. En tajua, miten näitä tutkimusvälineitä aina lähtee kävelemään kesän aikana. Kuka roikale uskaltaa!

Siloneula nousi ensimmäisen merran mukana. On se hieno eläin. Palautimme otuksen luontoon, sillä emme olleet keräämässä näytteitä kaloista. (Onneksi emme. En ole kalanäytteiden ystävä.)

Sää oli hulppea. Syyskuun puolivälissä merellä milteipä teepaitailma. Kyllä kelpasi käsitellä mertoja veneen hiljalleen lipuessa pikku lahdelmassa. Oli mukavaa.

Kun työt oli tehty, seurasi huvi: Svanvikin tornille lintuja katsomaan! (Minusta tuntuu niin hassulta nimittää yhtä juttua työksi ja toista huviksi, kun viihdyn kuitenkin molempien parissa samalla tavalla. Pitäisi kuitenkin kauheasti yrittää. Muuten työt kuitenkin rynnivät kotiin ja vapaa-aikaan sitten joskus, kun olen oikeasti töissä enkä vain puuhastele opiskelun ohessa julkaisujen kiilto silmissäni.)

Ehdin olla röörin ääressä noin tunnin. Svanvik tarjosi nimensä mukaisesti pääasiassa joutsenia.

Mutta näkyi siellä yksi jalohaikarakin! Olin etukäteen havaintoja selatessani kiinnittänyt huomiota jokunen päivä aiemmin samalta suunnalta kirjattuihin jalluihin, mutten ollut noteerannut tietoja sen tarkemmin, jotta olisin varsinaisesti lähtenyt mestoille bongausmielellä. Ajattelin olevani kuitenkin vähän myöhässä liikkeellä sen kannalta - lintu olisi varmasti jo jatkanut matkaa, joten turha sitä enää olisi hakea ilmoitetuista koordinaateista. Olikin sitten mukavaa kohdata otus ihan spontaanisti.

Krotti digiskouppasi todistusmateriaalia Svanvikin jallusta, joka kahlata kaahotti pitkin lahden rantaa hurjaa vauhtia. Kuvasarjasta tuli huvittava. Tällaisia nämä "jalot olennot" pohjimmiltaan ovat. (Kandee klikata kuvaa isommaksi, niin näkee paremmin otuksen asennot.)

Tämä oli myös helmi. Uskaltaisitko kulkea laitumen poikki lintutornille? Etenkin, jos lehmät ovat näköpiirissä.

Jallut, lintutorninäkymät ja lehmätiedote ovat Krotin kuvaamia. Muut kuvat otin minä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti