31.10.2016

Pelottavat kekrijuhlat rapuaiheisin viihdykkein

Mitä saadaan, kun yhdistetään rapujuhlat, halloween ja kekri perinteisiin kotibileisiin? Jotain sellaista tapahtui meillä viime lauantaina. Iltaan sisältyi ihan kauheasti erilaisia herkkuja, juomalauluja, hienoja naamiaisasuja, syksyisiä koristeita, kynttilänvaloa, pelailua, höpsöttelyä ja ihan tosi kauheasti ihmisiä.

En ajatellut taaskaan asioita käytännön kannalta, kun "suunnittelin" vieraslistaa. Niinpä meillä oli lopulta tilaa noin 3,8 m²/hlö, ja tämä laskelma perustuu asunnon kokonaisneliömäärään, ei todelliseen käytettävissä olleeseen lattia-, sohva- ja penkkipinta-alaan, joka koostui pääasiassa vain olkkarista ja keittiöstä. Huonolla tuurilla joku sai sen ruudun, josta 3,2 neliötä on kirjahyllyjen alla.

Minä olen hyvä juuri tällaisen kaaoksen aiheuttamisessa, Krotti puolestaan herkkujen valmistamisessa. Se on luonnollisesti hyvä yhtälö! Siitä seuraa ihan kamalia kotibileitä.

Merimuukalaislegioona kylmäkellarissa matkalla tyhjentämään siiderivarastoa. Lissukka on laiskiainen, ei corpsepaintattu äärimetallisti. Naakkuli oli puoliksi kissa. Minä olin perinteikkäästi keiju, mutta kuvaushetkellä paikalleni ilmestyi joku hiukan minua muistuttava muukalaisolento. Lilla M oli ehkä hottis, sillä Hottikset on tunnetusti pelottavinta, mitä tällä hetkellä telkkarissa pyörii. (Krotti oli kameran takana.)

Tarjoilupöydän kynttiläasetelmassa oli pihlajanmarjoja ja vaahteranlehtiä. Pihlajanmarjoja piti saada mukaan koristeluun, sillä tarjosimme itsetehdystä sorbuslikööristä valmistettua boolia, mutta tilhet olivat syöneet kaikki lähiseudun pensaat tyhjiksi, joten marjojen löytäminen olikin yllättävän vaikeaa.

Herkkuja oli. Pöytäkuva on otettu puolivälissä jälkkäreiden tuhoamista, eli tässä vaiheessa suolaiset olivat pääosin jo kadonneet masuihin. Listasimme illan herkkutarjonnan liitutaululle, mutta kaikki nyyttärituliaisina pöytään tuotu ei tietenkään enää edes mahtunut listaan. Kumma kyllä safkaa jäi melko vähän yli.

Kurpitsakakkua varten hankittujen Hokkaido-kurpitsojen kuorista tehtiin lyhtyjä parvekepuutarhaan.

Laitoimme myös parvekkeen hyllylle kahvikuppeihin pienet tuikut. Hämärässä oli melko vaikeaa kuvata, mutta tunnelmallista valoa oli pakko kuitenkin yrittää saada edes jotenkin dokumentoitua. :D

"Miks teiän parvekkeella on hauta?" Ehkä se on menneen kesän hauta! Tai ehkä kanervat, havut ja hautalyhdyt vain ovat niin kauniita, että niitä täytyy saada myös omaan puutarhaan hauta-assosiaatioidenkin uhalla.

Kurpitsakakku ja -lyhdyt sekä luonnolliseti kellarikuva ovat Krotin ottamia. Muut kuvat napsin varmaan minä. Miksei herkkuja koskaan tajua kuvata ennen kuin niitä jo ryhdytään syömään? Nimim. "kun ravut kannettiin esiin, kukaan ei ajatellut enää mitään muuta kuin syömistä!"

2 kommenttia:

  1. Hui mitä jengiä! Tunnelmallisen kuuloiset pippalot teillä. Harmittaa, että itse olen niin laiska koskaan järkkäämään mitään, eli meillä ei juhlittu kekriä/halloweeniä/taimitään. Nyt kaihoisasti katselen kuvia toisten blogeista. Ehkä ensi vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! :D Onneksi aina ehtii seuraavana vuonna, tai sitä seuraavana. :)

      Poista