19.12.2016

Kultaisen Hirven muistolle

Kultaista Hirveä ei enää ole. Ravinteli on sulkenut ovensa viimeistä kertaa. En päässyt osallistumaan Hirven viimeiseen iltaan, sillä olin menossa toisiin bileisiin, joten kutsuin sitten jo edellisenä iltana perinteistä Hirvi-porukkaamme koolle hyvästelemään merkittävää juhlapaikkaamme. Hirvessä on vuosien varrella istuttu monena tärkeänä päivänä nauttimassa hyvistä tarjoiluista ja tosi leppoisasta palvelusta.

Hirven olemassaolon toiseksi viimeisenä iltana tupa oli aivan täynnä ja ruokien saamisessa kesti (ihan ymmärrettävästi) tosi kauan. Onnistuimmekin viettämään kahden ruokalajin päivällisen parissa varmaan kolme tuntia. Minä tilasin tällä kertaa hirvileivän - sen näennäisen pienen ja yksinkertaisen annoksen, jota kukaan porukastamme ei ole varmaan koskaan saanut yksin syötyä loppuun, sillä hirvenkäristystä on leivän päällä petollisen valtaisa vuori. Jälkkäriksi otin sacherkakkua ja lumumbaa. Kyllä oli syntistä!

Tuntuu tosi oudolta, ettei Kultaista Hirveä enää ole. Se esiintyy jo monissa vanhempiemme nuoruuden aikaisissa kertomuksissa, ja minä en tietenkään edes muista aikaa, jolloin sitä ei olisi ollut olemassa. Aina yhtä rehellinen, pöljä ja naurettava, huonon huumorin tyyssija. Paikka, jossa en muista koskaan kohdanneeni vaikeuksia erityisruokavalioasioiden kanssa. Paikka, jonka kasvispihviannos hipoi täydellisyyttä ja jossa riista tarkoitti (ainakin ravintelin henkilöstön mukaan) aina suomalaista villieläintä, eikä mitään uusseelantilaista tarhattua saksanhirveä.

Kultainen Hirvi oli juuri sellainen paikka, jossa köyhähkö opiskelija saattoi istua vappuna leikkimässä olevansa fiinissäkin ruokaravintolassa, mutta selvitä silti ateriasta viidellätoista eurolla ja saada kuitenkin mahansa kunnolla täyteen.

Minä suuntasin viimeiselle aterialle Hirveen ilman kameraa. Siitä seurasi sitten kauheasti tosi kohisevia ja epämääräisiä kännykkäräpsyjä. Mutta pitihän sitä nyt kuitenkin jotenkin saada dokumentoitua. Tässä ateriani kokonaisuudessaan sekä muutamia hautakynttilöitä ravintelin terassilla.

Löytyykö blogini lukijoista muita Kultaisen Hirven kävijöitä? Ehdittekö osallistua Hirven peijaisiin? Minkälaisia muistoja teillä on Hirvestä?

4 kommenttia:

  1. No voi höh, minä en ikinä kyseiseen ravintolaan päätynyt, mutta kuulostaapa hyvältä paikalta! Harmi, ettei sitä enää voi kokea.

    VastaaPoista
  2. Itse oon käynyt Hirvessä muutamaan kertaan nuorempana. Hyvää ruokaa, loistavaa palvelua. Yksi kavereistani oli tarjoilijana Hirvessä. Nyt harmittaa hänen puolestaan paljon, enkä tiedä, onko hänellä uutta työpaikkaa tarjolla ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti hänelle löytyy uusi työpaikka pian! (Kuulin jotain huhuja, että uusi Hirvi ehkä perustettaisiin, mutta mene ja tiedä. Huhut on aina huhuja.)

      Poista