14.12.2016

Kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin!

No ei, kuusen varastaminen on ikävä temppu. Ei niin saa tehdä. Minä kuitenkin pelleilin, että olemme kuusivarkaissa, kun kävimme hakemassa itsellemme joulukuusen metsästä viikonloppuna Lohjalla vieraillessamme. Oikeasti meillä toki oli maanomistajan lupa, mutta hän ei itse ollut tällä kertaa mukana näyttämässä mistä ja minkä kuusen voisimme ottaa, joten saimme kuitenkin rellestää ihan keskenämme hänen maillaan saha mukanamme. Hyvä kuusi löytyi aika pian, mutta kiertelimme katselemassa vähän muitakin vaihtoehtoja ennen kuin päätimme ottaa juuri sen mukaamme.

Jätimme auton peltotielle ja läksimme metsän reunaan kuusia katsomaan.

Aamu oli kaunein ikinä. Huurteinen ja usvainen. Kuurankukkia kaikkialla. Pakkasta -15 astetta tai jotain.

Juuri sopiva kuusi meille, riittävän pieni ja hauskan näköinen. Sen kohtalonpäivä koitti nyt. (Sori, kuusi. Pidämme sinulle kyllä kunnon peijaiset. Viiniä ja kaikkea. Lohduttaa hirveästi?)

Ehdin myös räiskiä taas lisää valokuvia Krotin kotiväen pihamaalta. (Muistanette taannoisen postaukseni keskikesän juhlasta.) Kissanpentu Topi on kasvanut jo aikamoiseksi kollinkörilääksi. Se saapui naukuen luokseni, kun heiluin pihalla kuvaamassa. Oranssi turkki ja viistot silmät saavat sen näyttämään vähän ketulta.

Joki oli jäässä, ja vastarannan puut olivat verhoutuneet sumuun. Useina talvina joella tavattua saukkoa ei vielä näkynyt. Kunpa se saapuisi taas - ja kunpa ehtisin joskus tavata sen!

Postaan sitten lisää kuvia joulukuusestamme, kunhan olemme saaneet sen asetettua paikoilleen ja koristeltua. Sitä odotellessa. (Emme ole ehtineet vielä panostaa kuusen laittamiseen, kun on pitänyt säätää ja sählätä sen artikkelikäsikirjoituksemme kanssa. Sitä ei suoraan hyväksytty julkaistavaksi - eihän nyt tietenkään - mutta saimme kommentteja ja deadlinen, johon mennessä meidän pitäisi vastata niihin ja lähettää korjailemamme versio takaisin toimitukselle. Se deadline on ensi maanantaina.)

Ei kommentteja

Lähetä kommentti