19.1.2017

Olen sortunut pinnakisaan!

En ole erikoisen bongariluonteinen lintuharrastaja, eikä minusta sellaista toivottavasti tulekaan. Joskus on kuitenkin mukavaa asettaa itselleen pieniä haasteita ja ehkä hiukan kisaillakin. Mahdollisesti. Se mukavuusaspekti selvinnee tämän vuoden aikana, sillä olen nyt ilmeisesti lähtenyt mukaan eräänlaiseen pinnakisaan.*

Satunnainen mustarastas jostain Runosmäen metsiköstä viime kesältä. (Näin loistava lintukuvaaja minä olen. Siihen tarvitaan puolikesy lintu ja kirkas päivänpaiste, enkä siltikään ihan onnistu.)

Tämä sairastelu sai alkunsa muistaakseni viime kesänä, kun katsoimme taas kerran pahamaineisen The Big Year -leffan ja aloimme miettiä toveri Pöllen kanssa, miten mahtaisikaan käydä, jos me kaksi lähtisimme keskenämme kilpasille vuodenpinnoista. Siitä se ajatus sitten lähti.

Minä tietysti väitin aluksi, että veisin rökälevoiton. Olenhan kuitenkin harrastanut lintuja lapsuudesta lähtien ja tiedehommieni myötä liikun erilaisissa maastoissa paljon laajemmin kuin hän. Sitten juolahti mieleen, miten aktiivisesti Pölle aina pyöräilee ympäriinsä (kun minä puolestani plösötän tyypillisesti aina bussin kyydissä, joten missaan kaiken, mitä missattavissa on), miten paljon aikaa hän "joutuu" viettämään ulkona arkeologisilla kaivauksilla kesällä ja miten pienestä lähtien hän on minun harrastukseni myötä "joutunut" lähtemään mukaan linturektille. Aloin epäröidä omaa ylivertaisuuttani.

No, asiasta vain heitettiin läppää pitkin vuotta, kunnes vuodenvaihde ja päätöksen hetki sitten olikin jo käsillä - ja me molemmat armottoman flunssan nujertamina sängyn pohjalla. Niinpä emme varsinaisesti tienneet, olimmeko nyt kilpasilla vaiko emme, mitkä olisivat säännöt ja pitäisikö heti ryhtyä täyttä vauhtia keräämään pinnoja. Ei riittänyt vetoa siihen hommaan.

Allekirjoittanut meressä Puhtun niemen edustalla viime kevään Viron-retkellä. (Kuvaajana ehkä itse Pölle.)

Viime viikonlopun retkellä totesimme, että nyt olemme molemmat sopivasti parantuneet hirmuflunssasta ornistelukuntoon, joten eiköhän julisteta se kauan vatvottu kisa ihan virallisesti alkaneeksi. Nyt sitten kisataan. Mahdollisimman monta lintulajia vuoden 2017 aikana. Tyyli vapaa mutta huijata ei saa.

Tavoitteena on nyt aluksi saavuttaa Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi BirdLifen lanseeraaman #100lintulajia-haasteen** myötä sata lajia Suomen rajojen sisältä. Ei nyt kuitenkaan heitellä mitään veikkauksia, mihin mennessä tämä saavutetaan ja kumpi ehtii ensin, vaan edetään laji kerrallaan.

Sata lajia on kyllä usein kertynyt retkipinnalistalle ihan yhden viikonlopun intensiivisen retkeilyn aikana suotuisissa olosuhteissa Etelä-Suomessa, mutta nyt olosuhteet eivät ole kovin suotuisat, eikä ole vielä tietoakaan niiden muuttumisesta suotuisammiksi, joten tovi jos toinenkin saattaa vierähtää odotellessa.

Kesäyö Kuusistossa linnanraunioiden rannassa.

Epämääräisten kisasääntöjemme mukaan myös ulkomailta voi kerätä pinnoja, mutta reiluuden nimissä vain siinä tapauksessa, jos me molemmat olemme mukana samalla reissulla. Jos siis suuntaamme yhdessä Viroon taas keväällä, voimme vapaasti kerätä sieltäkin kisapinnoja, mutta jos minä käyn ilman Pölleä kesäreissulla Jäämerellä, en saa tietenkään laskea mitään kajavia ja lunneja mukaan. Tekee järkeä, eikö?

Jotenkaan en ole koskaan oikein kokenut valtakunnallisia pinnakisoja omikseni. Ehkä koska tykkään kilpailuista lähinnä vain hyvien ystävien kesken, leikillisessä ja leppoisassa ilmapiirissä. En myöskään osaa sitoutua ja panostaa yhteen yksittäiseen harrastukseen niin paljon, että kisaamisessa koko valtakunnan huippujen kanssa olisi mitään mieltä. Tällainen kahdenkeskeinen pikkukisa suunnilleen samantasoisen ja -tyylisen tutun harrastajan kanssa tuntuu sen sijaan ihan hyvältä ajatukselta.

Lohjan "Huuhkajavuori" joulun aikaan laskevan auringon hehkussa. En ole vielä kertaakaan päässyt kohtaamaan vuoren salaperäisiä asukkaita, vaikka olen nyt jo useamman kerran ollut kytiksellä. Ehkä tänä vuonna onnistaa ja voitan Pöllen huuhkajanmitalla! (Paitsi jos hän bongaa omansa Topinojalta heti huomenna.)

*) Pinna meinaa siis tässä kohtaa lintulajia. Jokaisesta vuoden aikana havaitusta ja luotettavasti määritetystä lajista saa yhden vuodenpinnan, vuodarin. (Emme ole vielä päättäneet, miten suhtaudumme alalajeihin. Ehkä nekin lasketaan.)

**) Tunnista 100 lintulajia -kampanjan tavoitteena on lintuharrastuksen ja luonnon tuntemuksen lisääminen sekä maamme upean luonnon juhlistaminen. Samalla tavoitellaan sitä, että mahdollisimman moni suomalainen havaitsee sata lintulajia Suomen itsenäisyyden juhlavuonna. Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa - tarttukaa mukaan!

8 kommenttia:

  1. Onnea kilpailuun, itse voisin osallistua ehkä enintään tunnista 10 lintulajia -kampanjaan, jos sellainen olisi. Sekin voisi tehdä jo tiukkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hihi, jos uusien lajien oppiminen kiinnostaa, kannattaa seurata BirdLife Suomen Facebook-sivua. Siellä julkaistaan muistaakseni aina kaksi helposti tunnistettavaa yleistä lajia joka viikko koko vuoden ajan (kuvat ja tuntomerkkejä), joten mukaan on helppo lähteä, etenkin vielä tässä ihan alussa, kun läpi käydään tyypillisiä talvilintuja, kuten talitiainen ja varis. :)

      Poista
  2. Ehkä meidän pitää lähteä taas sellaiselle sopivalle viikonloppuretkelle, jossa se 100 lintua tulee yhden viikonlopun aikana. Ellei tavoite ole ennen sitä jo täynnä. :D

    Onneksi mulla ei ole ketään kenen kanssa kisata, menisi liian vakavaksi muuten. Kisailen lähinnä itseäni vastaan. Niin ja mun lintukuvat on ihan onnettomia kanssa. Siksi yritän pysytellä noissa lintutorneissa, jotka pysyy paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Jos se tapahtuu huhti-toukokuun vaihteessa, sata ei välttämättä ole tullut vielä täyteen (ellen ryhdy jotenkin poikkeuksellisen aktiiviseksi tässä - minkä en välttämättä näe tapahtuvan).

      Kisaaminen tekee totta vie helposti hommasta kuin hommasta turhan vakavaa ja ryppyotsaista - siksi en siitä kauheasti tykkääkään noin yleisesti ottaen - mutta sopivassa seurassa se saattaa olla hauskaakin. Paino sanalla "saattaa".

      Samalla kannalla lintu- vs. lintutornikuvaamisen suhteen! :D

      Poista
  3. Alalajeja ei lasketa. Ensinnäkin, koska niitä on helppo valehdella itselleen: "kyllä siinä laulussa oli selvästi jotain outoa, ei ollut tavallinen tiltaltti!". Toiseksi koska en tunnista niitä.

    Nyt 11 lajia vasta. Fasaanin löysin, mutta sikana puuttuu täällä yleisiä lajeja. Ei ole edes pikkuvarpusta vielä näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omgs, mutta emmehän ne ikinä valehtelisi määrityksessä - sehän on puijaamista. Mutta okei. Hyväksytään.

      En tunnusta mitään vielä tässä vaiheessa. Numeroita aletaan julkistaa omalta osaltani täällä vasta, kun niitä on kunniakas määrä. ;D

      Poista