28.2.2017

Helmikuun hangilla

Aikamoinen sattuma, että juuri talviloma- ja laskiaissesongin aikaan perinteiset talvikelit tekivät tyylikkään comebackin. Hetken aikaa täällä sateisella lounaisrannikollakin saatiin nauttia säkenöivistä helmikuun hangista. Onneksi meillä oli juuri sopivasti vapaa viikonloppu vailla sen erikoisempia suunnitelmia, joten saatoimme tehdä spontaanin pikkuseikkailun Kurjenrahkaan talvi-ilmaa fiilistelemään.

Päätimme kipittää vanhan kunnon Savojärven kierroksen ympäri. Sen ehti juuri sopivasti kiertää alkuillasta ennen pimeäntuloa. Kun saavuimme kansallispuistoon, oli puolipilvistä, mutta kohtalaisina puuskina puhaltava tuuli paimensi pilviä hajalle ansiokkaasti, ja aurinkolaseillekin tuli vielä käyttöä. Pääsimme myös ihailemaan auringon viimeisten säteiden leimua taivaanrannassa ennen kuin hämärä hiipi metsään ja me kotimatkalle.

Sininen taivas ja hohtava hanki. ♥

Kurjenpesän parkkipaikalla oli tungosta. Muutama muukin oli päättänyt suunnata talvilomalauantain viettoon Kurjenrahkaan. Hiihtäjäporukoita näkyi Savojärvellä, ja poluilla reippaili ulkoilija jos toinenkin. En yhtään ihmettele. Tällaiset päivät suorastaan huutavat lähtemään ulos.

Oksiston muodostama kaariportti polun yllä. Tuulesta huolimatta puissakin oli kivasti lunta.

Sukellus avoimelta suolta hämyiseen kuusikkoon. Hippiäiset piipittelivät jossain.

Paluu avosuolle. Kirkasta. Akuutin lumisokeuden vaara. Aika kaivaa aurinkolasit esiin! Onneksi olin hoksannut myös laittaa lippalakin pipon alle. (Tämä kuva lienee toveri Krotin kännykältä.)

Joku raukkaparka oli pulpannut ja lemmikki näemmä myös. Ei parane hyppiä pitkospuiden ulkopuolella edes jääkelillä, ellei satu olemaan kumisaappailla liikkeellä, muuten voi käydä ns. kylmät.

Lähellä Rantapihaa sijaitseva laskupuro virtasi sulana. Vesi solisi mukavasti. Pysähdyimme Rantapihassa suklaa- ja pähkinätauolle toisen retkeilijäporukan nuotion lämpöön. Muita eväitä meillä ei nyt ollutkaan mukana, sillä emme olleet tällä kertaa aikeissa jäädä viettämään iltaa metsään, vaan kiertää vain lenkin ja suunnata sen jälkeen kotiin päivällistä kokkaamaan.

Rantapihan jälkeen päästään jälleen upeisiin suomaisemiin. Pilvet alkoivat vaihtaa väriä auringon painuessa pikkuhiljaa mailleen. Tässä vaiheessa keltaisen sävyt olivat vallalla. Joku töyhtötiainen piipahti näkysällä ihan polun varressa. (Enpä ollut vielä tänä vuonna havainnut yhtäkään, joten pinna kilahti listalle, jee!)

Kohta järvimaisematkin taas avartuvat reitin kulkijalle. Järvenselkä näyttäytyi nyt ihanan valkoisena ja avarana. Katse sai levätä maiseman yksinkertaisuudessa. Ollapa sukset alla ja sivakoida hiljakseen tuon autiuden läpi.

Tuuli oli puhaltanut aika bäheitä dyynimuodostelmia rannoille.

Auringonlasku oli hulppea. Kuvasimme sitä antaumuksella, sillä olimme jo aivan kierroksen lopussa, eikä siis tarvinnut pitää kiirettä ehtiäkseen pois ennen pimeää. Ihailimme myös tuulen mukana järven selällä vaeltavaa hienoa lumipöllyä, joka välkehti auringonlaskussa. Maaginen tunnelma.

Hetken maisema kylpi värikylläisyydessä. Kuvista tuli ihan hullun näköisiä.

Tämä vänkyrämänty näissä valo-olosuhteissa toi kyllä aika vahvat Lappi-vibat.

Melkoisen dramaattista. Paljon väriä ja kontrastia ja pitkiä varjoja.

Viimeiset valonsäteet suolla. Sitten koittikin jo sinertävän hämärän hetki. Hämärän tihentyessä hipsimme viimeisten metsäsaarekkeiden läpi Kurjenpesälle. Luontotupa oli vielä auki, joten istahdimme sinne hetkeksi fiilistelemään keväisen suon äänimaisemaa ennen kuin suuntasimme kotimatkalle.

#100hetkeäluonnossa (7/100)

10 kommenttia:

  1. Hieno ulkoilusää teillä on ollut ja miten upeat maisemat!

    VastaaPoista
  2. Upeita luontokuvia kauniissa säässä. Erityisesti tuo suokuva on mielestäni hieno.

    VastaaPoista
  3. Ah, kiitos tästä paluusta talveen! Oli ihana pikatalvi. En panisi pahakseni, vaikka tänne vielä iskisi uusi pidempikin takatalvi.

    VastaaPoista
  4. Aargh. Kyllä tuo Savojärven kierros polttelisi, nättiä on kun talvi yllättää ja varmasti myös keväämmällä, koska suot.
    Jokohan sitä kohta voisi lähteä telttaretkelle. :o Ainut vaan, että seurasta taitaa olla pula. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Kurjenrahkan soilla riittää hulppeita maisemia! Jos viikonlopun tai vaikka yhdenkin yön retki noille nurkille houkuttelee, voitais toki yrittää juonia jotain? Mun puolesta passaa ulkona (teltassa/laavussa) nukkuminen koska tahansa vaikka nyt talvellakin, kunhan lämpötila ei tipahda hirveästi astetta-paria enempää pakkaselle, mutta Krottisen pitää kyllä nyysiä tyyliin Pöllen makuupussi lainaan, jos lämpötila ei pysy ihan kunnolla plussan puolella. :D

      Poista
  5. Ihan huikeita nuo auringonlaskukuvat!
    Jännä myös, miten erilaiselta maisemat tavallaan näyttävät jonkun muun kuvaamana. Monista kuvista pystyn arvioimaan suurinpiirtein, mistä kohtaa ne on, mutta itse on samat kohdat kuvannut kuitenkin eri tavalla. Ihan uusia ulottuvuuksia jonkun muun kameran linssin läpi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen usein miettinyt samaa. Paitsi keli- ja sää- ja valo-olosuhteet, kuviin vaikuttaa tosi paljon myös itse kuvaajan tapa katsoa ympäröivää maisemaa. Monesti ihan samalta retkeltäkin tulee tosi erilaisia kuvia riippuen siitä, kuka kuvaa - sama hetki voi näyttää täysin erilaiselta jonkun toisen kuvaamana. :D

      Poista