16.4.2017

Mökkiretkellä Kurjenrahkassa 1/4: Yöllisiä havaintoja Rantapihassa

Ennen kuin ryhdyn jakamaan fiilistelyjä kuluvan viikonlopun seikkailuiltani (ja niitähän sitten riittääkin), kerron ensin kuulumisia viime viikonlopulta, jonka vietimme Kurjenrahkassa retkeilyn merkeissä. Käytimme Savojärven tuntumassa sijaitsevaa Rantapihan päärakennusta strategisena tukikohtanamme kahden yön yli, ja sieltä käsin seikkailimme ympäri kansallispuistoa. Säät olivat ihan naurettavan hyvät, paljon hienoja havaintoja tehtiin ja viikonlopusta jäi tosi mukavat muistot.

Savojärvi / Kurjenrahkan kansallispuisto
Strateginen tukikohta.

Retken takana oli jälleen Luonto-Liiton paikallinen piiri, joten meitä oli liikkeellä vähän isompi porukka sekalaista nuorisosakkia Turun seudulta, ja kohtuullista osallistumismaksua vastaan saimme lämpimät sisätilat käyttöömme ja maittavat ruuatkin vielä lisäksi. Kyllä kelpasi! Minä en tosin hyödyntänyt mahdollisuutta majoittua sisällä, vaan nukuin molemmat yöt teltassa.

Päädyn aika usein valitsemaan sisämajoituksen sijaan telttailun, mutta pääasiassa syynä ei ole se, että olisin sellainen kova jätkä, joka vain tykkää nukkua ulkona pakkasessa, vaan se, etten oikeastaan voi nukkua sisällä kovin monessa majoituspaikassa astman, allergioiden ja yliherkkyyksien puolesta. Teltassa pystyn melko luotettavasti hengittämään. Plussana tulee sitten se, että telttaillessa on läpi yön ihan eri tavalla "luonnon keskellä" kuin sisällä mökissä ja voi tehdä vaikka mitä hienoja havaintoja edes ryömimättä ulos makuupussista.

Rantapihan päärakennuskin oli siis suhteellisen hyvästä kunnostaan huolimatta melko pölyinen, mahdollisesti myös kosteusvaurioinen, ja yläkerran majoitustiloissa kaikki tekstiilit haisivat häiritsevissä määrin joltakin hajusteelta. Ruoka-ajat ja ajoittaiset hengailuhetket vietin kyllä oikein mieluisasti sisällä mökin asiallisissa keittiö- ja ruokailutiloissa, mutta yöksi menin suosiolla ulos.

Savojärvi / Kurjenrahkan kansallispuisto
Ruokasalissa olisi ollut tilaa jopa parillekymmenelle. Meitä oli vain kahdeksan.

Onneksi retkiporukasta löytyi yksi kaveri, joka halusi myös viettää yönsä teltassa, joten minun ei tarvinnut nukkuakaan yksin. Se ei lukeudu suosikkiajanvietteisiini, vaikka öisessä metsässä pelkäänkin pimeää huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa kaupungilla tai - auta armias - sisällä rakennuksissa.

Oli mukavaa päästä taas telttailemaan pitkän sisällä nukutun talvikauden jälkeen. Yön alin lämpötila oli vain noin 3-4 astetta nollan alapuolella, mistä selvisin kahden makuupussin yhdistelmällä aivan mainiosti. En ollutkaan aiemmin kokeillut käyttää kahta makuupussia sisäkkäin, joten tämä oli jännittävä testaus. Kolmen vuodenajan makuupussini mukavuusraja on -1 asteessa, mutta näemmä jo ihan ohuen festaripussin lisääminen sen sisälle vetää rajaa pari astetta alaspäin niin, ettei missään kohtaa yötä viluttanut.

(Festaripussi on kyllä niin tyhmä käsite. Ihan kuin festareilla olisi jotenkin merkittävästi lämpimämpää kuin tavallisina kesäöinä muuten. Mutta ehkä se liittyy siihen, että festareilla on tarkoitus olla niin kännissä, ettei sitä tajua, miten kylmä yöllä on.)

Telttani oli aamulla aivan kuuran peitossa, mutta onneksi sisäkatossa ei juurikaan näkynyt jäähilettä. Ilmanvaihto siis pelaa kohtuudella. Nukuimme tosin ulko-ovi auki, koska sadetta ei ollut tiedossa. Ties miten jäistä sisällä olisi ollut, jos olisimme sulkeneet sen...

Retki alkoi perjantai-iltana patikoinnilla Kuhankuonon bussipysäkiltä Rantapihaan. Minä tosin missasin tämän patikkaosuuden, sillä olin nakittautunut muonitusvastaavan apulaiseksi ja saavuin siis huoltoauton kyydissä suoraan Turusta majoituspaikalle. Onneksi keittiöhommien lisäksi ehdittiin kuitenkin pyöriä pihamaalla ihailemassa ilta-aurinkoa ja havainnoimassa laulavia lintuja. Kuulin kevään ensimmäisen punarintani sinä iltana, ja liikutuin siitä taas ihan kyyneliin asti.

Iltapilviä Rantapihan yllä.

Päivällisen ja majoittumisen ohella perjantai-iltana ehdittiin myös kiikaroida lintuja Savojärven rannassa auringon laskiessa, kiertää Rantapihasta lähtevä lyhyt luontopolku iltahämärässä, etsiä kiikarikomeetta Tuttle-Giacobini-Kresakia kirkkaalta yötaivaalta ja suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa.

Hämärtyvä ilta Rantapihassa. (Tuo tyyppi tuossa on tulossa pihan perältä huussista. Tämä oli hyvin olennainen tieto, jota ilman ette olisi pärjänneet. Tiedän sen.)

Savojärvi oli jo pitkälti puoleenväliin saakka sulanut, mutta Rantapihan puolella oli vielä reippaasti jäätä. Kaukana järvellä näkyi kuusi joutsenta, joiden huudot kiirivät kirkkaina tyynen illan hiljaisuudessa. Muutama telkkä ja sinisorsakin uiskenteli sulapaikoilla. Auringon painuessa mailleen alkoi useampinkin punarinta äkkiä laulaa hämärän kätköissä, ja myös musta-, räkätti-, punakylki- ja laulurastas osallistuivat illan lintukonserttiin.

Toveri Pölle kiikaroimassa Savojärven telkkiä.

Onneksi luontopolku oli merkitty selkeästi - pitkospuilta ei voinut eksyä ja pimeässä metsässäkin näki hyvin runkoihin maalatut leveät valkoiset raidat - sillä siinä vaiheessa, kun lähdimme käppäilemään sitä ympäri, alkoi olla jo melkoisen pimeää. Tähyilimme lampareita otsalamppujen valossa, josko näkisimme sammakoita, mutta niitä emme nyt havainneet.

Öiseen aikaan suo tuntuu ihan toiselta paikalta kuin päivänvalossa. Ilma muuttuu illan hämärtyessä kylmänkosteaksi. Sumu nousee leijailemaan mättäiden ylle. Omien askeleiden aikaansaamat äänet kaikuvat kummallisesti. Jälkeenpäin ne hetket palaavat mieleen kuin pätkinä unista - jotenkin epätodellisina.

Auringonlaskun värit hehkuivat vielä taivaanrannassa, mutta suolla alkoi olla jo melko pimeää ja sumuista.

Retkellä ei ollut mukana ketään kummoisempaa taivaantarkkailijaa, mutta Krotilta löytyy onneksi sen verran harrastuneisuutta, että pystyimme löytämään Stellarium-sovelluksen avulla taivaankannelta sen kohdan, jossa etsimämme komeetta sijaitsi. Emme kuitenkaan lopultakaan olleet varmoja, katsoimmeko itse komeettaa vai jotain muuta pistettä. Ehkäpä pitäisi järjestää itsensä jonkun oikein proo avaruusharrastajan kanssa vielä uudestaan tänä keväänä komeettaretkelle, niin saisi siitä varmasti enemmän irti.

Pimeällä pihamaalla seisoskellessamme saimme ihailla myös lehtokurppien soidinta. Pihan yli lensi vuoroin kolmen linnun joukko, vuoroin yksi yksinäinen kurppa, kaikki kiivaasti soidinnellen. Ne kiepsahtivat ylitse välillä tosi alhaalta, aivan päittemme yläpuolelta. Siinä oli kyllä hieno luontoshow. Yritimme kuunnella myös pöllöjä illan aikana, mutta yhtään huhuilua ei kantautunut korviin. Lähellä laulavat rastaat estivät aika tehokkaasti mahdollisuuden kuulla mitään etäisempiä ääniä.

Miltei täysi kuu valaisi tienoon, ja taivas oli tähtikirkas.

Lopuksi vielä tällainen vähän huolestuttavampi taiteellisempi kuva. En oikeasti tajunnut, mitä olinkaan luomassa, kun räpsäisin tämän. Kunhan olen kuuluisa valokuvataitelija, Krotti ja Pölle tunnetaan kaikkialla kulttuurimaailmassa "Lumikin tomaatti (Muukalaisolennon tuijotus)" -kuvassa poseeranneina malleina.

Jatkan tätä retkikertomusta huomenna. Seuraavaa osaa odotellessa, antakaa silmienne levätä tuon yllä olevan kuvan yksityiskohdissa - ja selittäkkää joku, pliis, mikä tuo keskellä kuvaa tuijottava hehkuvasilmäinen hahmo oikeasti voi olla!

#100hetkeäluonnossa (18/100)

Tässä linkki retkikertomuksen seuraavaan osaan!

6 kommenttia:

  1. Lehtokurpan soidin, olen sen itsekin päässyt joskus kokemaan ja se on ollut yksi hienoimpia luontokokemuksiani.

    Minua harmittaa, etten koskaan tullut osallistuneeksi Luonto-Liiton toimintaan. Nuorempana olin aika yksin luontoharrastukseni kanssa. En tiedä, miksi en silloin ollut kuullutkaan Luonto-Liitosta. Nyt taidan olla jo liian vanha. Täytyy löytää viiteryhmänsä muualta, vaikka sitten täältä netistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hauskaa seurattavaa. Soidinpaikkoja on onneksi yllättävän helppo löytää. Viime kesänä jopa ihan lähimetsässämme (Turun isoimman lähiön kupeessa) soidinteli yksi! :D

      Itsellänikin oli varhaisemmassa nuoruudessa sama ongelma. Siskot ja muu perhe onneksi harrastivat myös, mutta ei oikein kukaan muu kotipitäjällä, ja löysin Luonto-Liiton "vasta" siinä 15-16-vuotiaana.

      Luonto-Liiton toiminta on tosiaan tarkoitettu pääasiassa noin alle 30-vuotiaille, mutta onneksi Suomen luonnonsuojeluliittokin järjestää retkiä (joskaan ei ihan samanlaista kuin Luonto-Liiton nuortenretket), joten siihen kannattaa lähteä mukaan. Ja varmasti kovatasoisimmat linturetket kaikenikäisille tarjoaa tietysti BirdLife. :D

      Poista
  2. Lehtokurppa olisi aika kiva. :o Multa jää kyllä kaikki erikoisemmat linnut 'keräämättä': pöllöt, metsäkanat ja kaikenmaailman kurppelot.

    Olisko noi silmät kuitenkin, jostain taulusta tms heijastuvaa lampun valoa vaan? (Miten niin tylsä ja mielikuvitukseton?) Tunnelmallista taas. :) Mä voin sitten täältä kotoa fiilistellä muitten reissuja, kun itse ei vain ehdi ja jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jou, kuten tossa edellä totesinki, niin ainaki lehtokurppa on onneks yllättävän helppo löytää, kunhan vaan on auringonlaskun jälkeen jossain sopivassa metsäisessä paikassa. Siis ihan vaikka vaan jossain lähimetsässä. Ja eiköhän me Satakunnan viikonloppuna ehditä löytää muitaki erikoisempia metsälintuja - tajusin vasta että mehän telttaillaan se taistoa edeltävä yö siinä ihan suon laidassa, joten sieltä voi hyvinkin kantautua teerisoitimen pulinaa teltoille asti, tai viimeistään aamulla matkalla tornille! :D

      Mutta joo, veikkaan kyllä samaa. Ajattelin aluks, et siinä oli seinäkello, mut sit muistin, että kello oli kyllä toisella seinällä. Tossa oli kuitenki vanhan takan/kakluunin/jutun kylki, jossa oli niitä semmosia pyöreitä metallijutskia, joista valo vois heijastua.

      Poista
    2. Mun täytyy varmaan käydä harjoittelemassa sitä telttailua vielä, että saa vähän edes nukuttua siellä. :D
      Ehkä pitänee myös vakavasti harkita jotain suota aamuaikaisessa tai iltamyöhässä. Täytyy tutkailla hieman karttaa, jos puolen tunnin säteellä vaikka löytyis.

      Poista
    3. Jos ei meinaa saada hyviä yöunia teltassa, kannattaa muuten kokeilla, auttaako melatoniinipillerit pysymään syvemmin unessa, ettei koko ajan havahdu johonkin. Muuan herkkäuninen kaverini napsii niitä usein retkillä, vaikkei oikeastaan ikinä muuten. Nähtävästi toimii. :D Mulle teltassa nukkuminen on jostain syystä helpompaa kuin sisätiloissa - ehkä just sen pimeänpelon takia, plus mun selkä on siitä outo, että se viihtyy paremmin suht kovalla alustalla kuin tavallisessa sängyssä. :D

      Poista