27.5.2017

Kukkamessupäivä Uudessakaupungissa

Viime lauantain vierailumme Uudessakaupungissa taisi olla tämän vuoden ensimmäinen kunnon kesäseikkailu. Sää oli lähes helteinen ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta - mukavaa vaihtelua viime viikkojen lumisateeseen! Puissa alkoi jo näkyä pieniä lehtiä ja kukkia, nurmi vihersi ja jokunen laulava kerttukin kuultiin päivän aikana. Kun viralliset kesäfiilisaurinkolasinikin (!) olivat mukana reissussa, niin eiköhän tässä kohtaa voisi jo ihan puhua kesästä.

Kesäfiilistä! 

Kävimme Ugissa tietysti Minifarmi- & Kukkamessujen takia kuten viimevuonnakin. Suurin osa päivästä tulikin vietettyä messualueella, ja saimme hankittua mukavasti uusia taimia parvekepuutarhaamme sekä tietysti tuliaisiksi mamille. Kukkamessut olivat jälleen pienestä koostaan huolimatta ihan käymisen arvoiset. Paikallisten pientuottajien osastoilla oli tarjolla monenlaisia taimia suhteellisen edullisin hinnoin.

Tältä näyttää Ugin Kukkamessujen taimimyyntiosastoilla - runsaasti erilaisia pikkutamia asiallisin hinnoin.

Samettikukatkin olivat sen verran edullisia ja hyvälaatuisia, että hankimme jokusen.

Ostettuamme kaipaamamme kasvit, jätimme saaliin Uudenkaupungin Marttojen pitämään taiminarikkaan ja suuntasimme tutustumaan messujen muuhun tarjontaan. Sisähallissa sisustus- ja käsityöpuolella oli ehkä eniten niitä kaikille messuille tyypillisiä osastoja, jotka on jo moneen kertaan nähty, mutta oli siellä seassa ihan mielenkiintoisiakin juttuja.

Lomarakentamis- ja koneosastoilla puolestaan oli aika vähän annettavaa meille ei-omokotiasujille-ja-ei-kesämökin-omistajille. Lahjakkaan moottorisahataiteilijan työnäytöstä oli kuitenkin hauska seurata. (Olen haaveillut, että osaisin itsekin tehdä puuveistoksia moottorisahalla.)

Martoille iso kiitos taiminarikan pitämisestä!

Lastut lensivät.

Vaikka sisähallissa oli ehkä vähiten nähtävää, siellä pääsi ainakin hetkeksi piiloon auringonpaisteelta.

Ja kukka-asetelmat olivat kyllä nättejä!

Minifarmi-puolella viihdyimme pidempään, sillä eläimet olivat tietenkin tosi hauskoja. Räpsin niistä myös miljoona valokuvaa, koska miksi ei. Kanien estekisat olivat juuri päättymässä, kun saavuimme paikalle, mutta ei se mitään, sillä ehdimme kuitenkin nähdä muutamia kaneja, ja se on tietysti olennaisinta. (Entisenä kaninomistajana olen puolueellisesti sitä mieltä, että ne ovat kaikkein söpöimpiä. Krotin mielestä söpöimmät olivat minipossu ja Karvakaveri-berninpaimenkoira.)

Katsaus maatilan eläimiin: 1) karitsainen 2) röhköposso 3) "tukka hyvin, kaikki hyvin" -alpakka 4) kili.


Messuilla tuntui tänä vuonna olevan jotenkin hiukan vähemmän ruuhkaista ja vähemmän törmäileviä haahuilijoita. Tunnelma oli muutenkin oikein mukava. Loputtomiin emme kuitenkaan messualueella hengailleet, vaan suuntasimme kaikki osastot kierrettyämme taiminarikan kautta takaisin kaupungille ravinnonhakuun. Onhan toki messualueellakin perus pyttipannu- ja makkarakojuja, mutta halusimme aterioida ravintolassa.

Ravintelivalintamme oli tällä kertaa Gasthaus Pooki, joka osoittautuikin oikein tunnelmalliseksi ja mainioksi paikaksi. Valitettavasti kumpikaan ruokalistan edullisista kasvisvaihtoehdoista ei soveltunut minulle allergioiden vuoksi, mutta tavallisen raatopihvihampurilaisen pystyin onneksi ottamaan - ja se olikin kyllä todella herkullinen! Palvelukin pelasi ihan kohtuudella. Paikasta jäi oikein hyvä fiilis.

Gasthaus Pookin hampurilainen oli maittava eikä edes mitenkään liian iso.

Ennen paluumatkalle lähtöä seikkailimme vähän ympäriinsä kaupungilla. Ihailimme Kaupunginlahden Pasklahden maisemia, havainnoimme lintuja ja fiilistelimme kesäistä säätä. Lahdella näkyi selkälokkeja ja kalatiiroja. Pajulintujen laulua kuului jo vähän joka puusta, ja muutama kerttukin oli jo äänessä. Oli tosi mukavaa. Tykkään Ugista aivan hurjasti. Paikka on juuri sopivan pienen ja rauhallisen oloinen minun makuuni olematta kuitenkaan mikään ällöttävä käpykylä.

Yritin ottaa postikorttikuvaa...

Pasklahdella oli taas kaikkea paskaa. Miksi aina pitää heitellä roskia maastoon?

Kotimatkalla kiersimme jälleen maisemareittiä Uudenkaupungin edustan saaristossa. Koska Edväisen venerantaan tauolle pysähtyminen on jo perinne, teimme niin nytkin. Oli hiukan tuulista, mutta tarkenimme kuitenkin seikkailla shortseilla, ja tunnelma oli kerrassaan kesäinen, vaikka olikin vähemmän vihreää kuin viime vuonna samaan aikaan.

Kivikossa hypellessämme tuli vastaan käärme, ja vaikka kyseessä olikin vain rantakäärme, laittoi se silti vähän miettimään pikkukengissä ympäriinsä hyppelemisen mielekkyyttä. Siellä, missä yksi käärme viihtyy, saattaa viihtyä se toinenkin. Niinpä palasimme aika pian sen jälkeen autolle ja jatkoimme matkaamme Turkuun.

Edväinen. Edväisissä. Edväisessä. Edväisten rannassa. Miten se pitäisi sanoa? (Kuva on Krotin kännykältä.)

Ja ihan selkeästi kesä. <3

Urbaanista luontoseikkailusta Uudenkaupungin rannoilla kilahtaa #100hetkeäluonnossa-haasteeseen numero 36/100 ja Edväisistä 37/100. Reissun jälkeen vuodenpinnalaskurini näytti tyylikkäästi tasalukua 120. Hyvin menee luontohaasteiden kanssa.

Yhteistyössä: Minifarmi- & Kukkamessut
Sain blogiyhteistyön kautta ilmaisen sisäänpääsyn messuille.

4 kommenttia:

  1. Uki on kiva kesäkaupunki ja luonto upea etenkin Pyhämaan suuntaan.
    Lämpimällä ilmalla Pookin kesäterassilla on viihtyisää ruokailla.

    VastaaPoista
  2. Ihania noi kukka-asetelmat ja oi mitä söpöläisiä tolla minifarmilla! <3

    VastaaPoista