12.11.2017

Haunisten allas - silloin kun päivät olivat vielä valoisia ja värikylläisiä

Tänään tuntuu, kuin päivä ei olisi varsinaisesti koittanut ollenkaan. Taivas on paksun harmaan pilvikerroksen peitossa, maisema on sinertävän hämärä. Aurinko taitaa olla jo laskenut, mutta sitä ei huomaa oikein mistään ennen kuin ilta ihan kunnolla pimenee.

Sytytin kynttilän, istahdin sohvalle pitämään taukoa kotiaskareista - en ole järin pitkäjänteinen työskentelijä sillä saralla - ja aloin selailla valokuviani. Vastaan tulivat nämä, kuvat lokakuun loppupuolelta, ihan muutaman viikon takaa. Melkoinen kontrasti tämän hetken tunnelmaan.


Silloin aurinko paistoi niin, että häikäisi, ilma oli vielä melko leppeä ja maisema kylpi väreissä. Toveri Krotin pikkusisko oli meillä käymässä, ja kävimme porukalla Haunisten altaalla vähän heiluttelemassa alaraajojamme ennen kuin suuntasimme Myllyyn syömään ja shoppailemaan ja kahvittelemaan.

Minulla oli toki myös kiikarit mukana, joten välillä pysähdeltiin havainnoimaan elämää altaalla. Paikalla oli päivää aiemmin havaittu pikku-uikku, mutta nyt se ei enää ollut maisemissa. Sen sijaan isokoskeloita suorastaan vilisi, laulujoutsenia ja sinisorsia oli muutama. Korppi lensi läheltä yli.


Edellisestä vierailustani altaalla oli ehtinyt kulua jo vuosia - se on vähän hassua ottaen huomioon, miten lähellä sitä asumme nykyään - joten en ollut vielä aiemmin nähnytkään sinne rakennettuja uusia tulentekopaikkoja. Sen potentiaalia retkeilykohteena ollaan selkeästi työstämässä. Tämän kannalta toki oli vähän mälsää huomata, että osa metsästä oli avohakattu, ja polku kulkee nyt hakkuuaukon poikki.

Haunisten allashan on alun perin raakavesivarastoksi perustettu pieni tekojärvi. Aikanaan siellä ei saanut ulkoiluttaa koiria, eikä ratsastaa tai tehdä muutakaan, mikä olisi voinut tärvätä veden laatua. Viitisen vuotta sitten allasta lakattiin hyödyntämästä alkuperäiseen käyttöönsä ja alettiin kehittää virkistyskohteena. Sinne on kaavailtu uimarantaakin, mikä olisi tosi kiva lisä, sillä käsittääkseni Raisiossa ei ole vielä yhtään virallista uimapaikkaa.


Aiemmin viikolla oli ollut sateista, joten polku oli paikoin aivan tulvan vallassa, mutta kyllä Krottikin selvisi siitä tennareilla, kun vain hyppeli ja kierteli. Myös altaan vesi näytti olevan korkealla. Retkipäivänämme sää oli onneksi mitä seesteisin, juuri sellainen täydellinen aurinkoinen syyspäivä, jolloin maisema näyttää aivan ylitsepursuvan värikylläiseltä. Nyt näitä kuvia kelpaa selailla ja fiilistellä värejä.



Täytyy kyllä sanoa, että meillä itse asiassa paistoi aurinko viimeksi vasta edellispäivänä, joten ei tässä nyt vielä mitenkään ihan epätoivoisia olla sen suhteen. Juuri nyt hämärät päivät tuntuvat toistaiseksi ihan miellyttäviltä. Katsotaan sitten vuodenvaihteen tienoilla, miten paljon alkaa olla ikävä päivänvaloa.

#100hetkeäluonnossa (98/100)

15 kommenttia:

  1. OIjoijoi mite kauniita kuvia ja maisemia <3 Kyllä oli ihan akatsella ja haaveilla aurinkoisesta päivästä!
    Kiitos tästä piristävästä silmänruuasta kaiken harmaan mössön keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihanaa kuulla, että onnistuin ilahduttamaan. :)

      Poista
  2. Upean syyspäivän oletkin silloin ikuistanut!
    Mukavan leppoisaa marraskuun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
  3. Ihanan keltaista! Itse en tainnut ehtiä kameran kanssa mihinkään parhaimpaan ruska-aikaan. Tosin täällä satoi vaan kaikki viikonloput ja sain tyytyä ihailemaan ruskaa työpisteeltäni käsin. Ei se ihan sama ole.

    Hoo, ja miltein sata, todennäköisesti onkin jo. Selvästi onnistuu. Itsellä tuskin ei. :) Taidan jo jatkaa ensi vuonna uudelleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sata on itse asiassa tullu jo täyteen! Kunhan vain saan postattua pari viimeistä. Noista pienistä, arkisista pikaretkistä (tunti-pari lähimetsässä kävelyllä tms.) se on karttunu ihan huomaamatta. Isompia reissuja on tullu tehtyä suhteellisen vähän niihin verrattuna.

      Jatkaminen ensivuonna lienee joka tapauksessa hyvä ajatus. Tämmösten haasteiden myötä saa kivasti lisämotivaatiota harrastukseen ja huomaa hauskoja yksityiskohtia omasta tekemisestä. Ilman sadan linnun haastetta ja pinnakisaa mä en olis tehny puoliakaan tän vuoden retkistä - haasteiden voima on uskomaton! :D

      Aloin jo miettiä jotain ulkona nukuttujen öiden haastetta ensivuodelle, mutta siinä kohtaa pitäis ottaa maltillinen tavoite, ettei epäonnistuminen lannista... :D

      Poista
    2. ... plus voitasiko myös ulkona valvotut yöt laskea mukaan vai pitäiskö oikeasti nukkuakin? :D

      Poista
    3. No ulkona ollut yöt sitten? :D Ei huono idea. Mulla taisi tälle vuodelle olla jotain tavoitteita, ei kummoisia. En tiedä onko se jo täynnä, summataan sitten vuoden lopulla.

      Poista
    4. Ehkä, se tulis helpommin täyteen. :D Mulle tän vuoden ainoa tavoite (sadan luontohetken lisäksi) oli voittaa Pölle pinnakisassa. Sen tiimoilta odotan vuodenvaihdetta kauhunsekaisin tuntein. :D

      Poista
  4. Kylläpä on väriterapiaa! Muutamassa viikossa on maisema muuttunut tosi paljon, kaikki väri on lähtenyt.

    VastaaPoista
  5. Voi miten kaunis ruska on ollut vielä pari viikkoa sitten! Ihanaa katsoa tällaisia kuvia, kun ulkona on ihan pimeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja vuodenaikojen vaihtuminen jaksaa hämmästyttää vuodesta toiseen. :D

      Poista
  6. Kaunista, niin kaunista! Nyt tuollaisia maisemia näkee enää vain kuvissa... :)

    VastaaPoista