blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Huonekasvitungos tihenee

7.1.2018

Huonekasviharrastus tarjoaa aina väistämättä sekä ilonaiheita että pettymyksiä - jokin kasvi menestyy hyvin ja toinen vain ei. Onneksi epäonnistumisissa tällä saralla on se valoisa puoli, että yksi edesmennyt kasvi meinaa usein mahdollisuuksien avautumista jonkin uuden kasvin hankinnalle, kun tilaa ja tietysti myös aikaa vapautuu käyttöön. Vaikka kasvimenetykset ovat tietysti harmillisia, niiltä ei voi täysin välttyä, joten parempi kääntää katse mukavampiin asioihin, kuten uusien kasvien hankintaan.

Meillä menneen vuoden aikana kuolleet agaave, kirjotähti, kaksi orkideaa ja muutama ilmakasvi tulikin korvattua tehokkaasti pennimuorin, rönsyliljan, unelman, vihvilän, sarviaaloen, käärmekaktuksen sekä parin uuden viirivehkan, pullojukan, perhoskämmekän ja tillandsian hankinnalla. No okei, tässä kohtaa poistuneiden ja saapuneiden yksilömäärät eivät välttämättä ihan täsmää, mutta jotenkin mystisesti niin vain käy, että uusia tulee yleensä taloon enemmän kuin vanhoja lähtee.

ilmakasvi
Tillandsia ionantha tämänhetkisessä sijainnissaan lasipalloamppelissa olohuoneen ikkunalla.

ilmakasvi
Sama kasvi edellisellä paikallaan kirjahyllyssä.

Ensimmäiset ilmakasvimme kuolivat alkuvuodesta, joten hankimme niiden tilalle kolme uutta, ja myöhemmin keväällä sain vielä pari lisää. Ilmakasveistamme isoin ja hienoin, salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) poistui kuitenkin keskuudestamme syksyllä, eikä niin sanottu medusatillandsiakaan (Tillandsia caput-medusae) näytä enää järin eläväiseltä. Pienet vaaleanvihreät T. ionantha ja T. argentea 'Mexico' ovat ihan kohtuullisessa kunnossa ja kasvattavat reippaasti juuriakin. Uskon ja toivon, että myös T. melanocrater jakselee hyvin, vaikka minua vähän hämmentääkin sen lehtien värin vaihtuminen.

ilmakasvi
Tillandsia melanocrater on nyt myös päivänpaisteen puoleisella ikkunalla lasipallossa.

Unelman (Asparagus) ja vihvilän (Juncus) ostimme kukkatalosta suunnilleen samoihin aikoihin noin vuosi sitten. Kumpikaan ei aluksi tuntunut oikein viihtyvän. Versot nuupahtelivat ja ruskistuivat tuon tuostakin. Etenkin vihvilän kohdalla olin myös huolissani siitä, että jossain vaiheessa vain unohtaisin antaa riittävästi vettä, koska kastelen oikeastaan kaikkia muita kasvejamme noin kerran viikossa, mutta näitä pitäisi kastella useammin.

Jossain vaiheessa kuitenkin molemmat kasvit alkoivat kukoistaa, vaikka en nähdäkseni tehnyt mitään muutoksia niiden olosuhteisiin. Unelma voi edelleen hyvin ja kasvaa reippaasti, mutta vihvilä on tällä erää vähän huonossa kunnossa. En tiedä, oliko syynä valon tai veden puute vai kenties liiallinen kastelu - joka tapauksessa miltei kaikki versot kuolivat joulukuussa. Nyt se tekee taas uutta kasvua, joten toivon sen selviävän tästä.

Unelma on saanut ihan oman lokeron olohuoneen pienestä hyllyköstä. Sillä on myös haltia kaverinaan.

Vihvilä silloin, kun se oli vielä pienikokoinen ja hyväkuntoinen ja edellisessä ruukussaankin.

En ole koskaan aiemmin kokeillut istuttaa useampaa eri huonekasvia samaan ruukkuun, mutta nyt, kun minulla oli useampia kavereilta saatuja rönsyliljan ja pennimuorin pistokkaita odottamassa istutusta, päätin lykätä ne kaikki samaan multaan. Niillä on suunnilleen samanlaiset olosuhdevaatimukset, eivätkä ne kasvutapansa puolesta todennäköisesti vie liikaa tilaa ja valoa toisiltaan, joten rohkenin ryhtyä kokeiluun. Toistaiseksi ne näyttävät viihtyvän. Olisi hienoa, jos niistä jossain vaiheessa tulisi tosi iso ja tuuhea kasvusto.

Rönsyliljan pistokkaat ehtivätkin olla aika pitkään vedessä ennen kuin sain ne istutettua.

Pennimuori- ja rönsylilja-asetelma näyttää vielä vähän harvalta, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa.

Orkideoista meillä on hengissä enää perhoskämmeköitä, mutta niitä onkin paljon. Ensimmäisenä hankkimamme iso yksilö on selvinnyt hienosti jo yli vuoden. Seuraavan hankintaerän pienistä vaaleanpunakukkaisista vain toinen on jäljellä, mutta sekin on ollut täällä nyt reilun vuoden ajan ja nähtävästi pärjäilee. Viime kesänä saatu kirjavakukkainen on tosi hyväkuntoinen. Sen kukkavanat eivät kuivahtaneetkaan heti kukinnan jälkeen, ja näyttää kuin niistä olisi pian versomassa jotain - se olisikin ensimmäinen meillä kukintansa aloittanut orkidea. Näiden lisäksi meille tuli vielä joulukuussa pari uutta, kun ostimme yhden ja saimme toisen mamilta.

perhoskämmekkä
Pieni pinkkikukkainen perhokas, jonka ostimme pari viikkoa ennen joulua. Kukinta on nyttemmin jo päättynyt.

Toveri Krotin vanha viirivehka, joka noin vuosi sitten vaikutti olevan aivan kuolemaisillaan näyttää selvinneen siitä, mikä sitä nyt ikinä vaivasikaan. Sen lehdet eivät enää tummu ja kuihdu sitä mukaan, kun niitä aukeaa, ja niinpä se alkaa taas käydä tuuheammaksi. Koska luulimme sen olevan pian poissa pelistä, ehdimme kuitenkin jo hankkia "tilalle" uuden taimen, ja pian mami myös lahjoitti oman vanhan yksilönsä meille. Se tosin taitaa olla laatuaan pikkuviirivehka. No, nyt meillä on joka tapauksessa kolme viirivehkaa, ja kun mukaan laskee palmu- ja laikkuvehkan sekä peikonlehden, voinee todeta, että taloudessamme on vehkoja jo ihan tungokseksi asti.

Pikkuviirivehka, otaksun.

Ei sillä, etteikö meillä olisi ihan ylipäätäänkin aikamoinen huonekasvitungos. Näin äkkiseltään laskien meillä on yli kolmekymmentä kasviyksilöä yli kahdestakymmenestä eri lajista. Haaveilen vielä ainakin muutaman uuden lajin hankinnasta. Lisäksi pistokkaita on jo nyt vesipurkeissa kasvattamassa juuria ja odottamassa sopivaa istutushetkeä. Enkä toistaiseksi vielä koe tämän viidakon olevan mitenkään ylettömän työläs tai edes sisustuksellisesti haastavakaan.

Uusin hankintamme on pieni käärmekaktus.

16 kommenttia

  1. Tää oli tosi kiva kirjoitus!

    Jotenkin lohdutti tuo kirjoittamasi "Vaikka kasvimenetykset ovat tietysti harmillisia, niiltä ei voi täysin välttyä, joten parempi kääntää katse mukavampiin asioihin, kuten uusien kasvien hankintaan."

    Mua harmitti ihan vietävästi, kun menin siirtämään Olivipuun lasikuistilta sisälle, vaikka olis ihan varmasti pärjännyt koko talven siellä, kun ei näitä pakkasia näytä olevan kuin muutamana päivänä vuodessa nykyään. Ja ehkä vielä pahempi virhe oli yhtäkkiä antaa sille vettä (liikaa). Siitä seurasi välitön lehtien tippuminen, ja nyttemmin jäljellejääneet on kuivuneet ihan käppyröiksi.

    Samoin yöpöydillä olleet piene rönsyliljat päättivät osin kellastua ja vetelöiytä ja osin ruskistua kärjistään. Taisin kastella niitä liikaa. Tai sitten eivät saaneet valoa. Tai ehkä olivat mahdottoman tehtävän edessä, kun varsin hankin ne huoneilmaa puhdistamaan :D.

    Myös varjoviikuna ja iso rönsylilja, jotka molemmat on olleet ihan hirmu hyvävointisia, ovat alkaneet joko tiputtaa lehtiään tai ruskistua. Harmittaa. Mutta luulen, että kuiva sisäilma ja pimeys on ne pahimmat tekijät, en tiedä.

    Uusimmassa Koti ja Keittiö-lehdessä oli mun mielestä kiva vinkki, jota ajattelin kokeilla. Siinä oli laitettu tuollainen nätti Unelma, joka sullakin on, lasikuvun alle. Ja istutettu saniaisia isoon lasipurkkiin, joissa oli kansi ihan kiinni asti. Näytti kivalta ja kuulosti jotenkin järkeenkäyvältä, että siellä purkin sisällä on tavallaan kasvihuonemaiset olosuhteet. Kunhan on sopiva kasvi.

    Ihanan paljon erilaista vihreää teillä. Kiitos näistä piristävistä kuvistsa ja hyvää vointia niin ihmisille kuin kasveillekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Suomen talvi taitaa olla miltei kasville kuin kasville aikamoinen haaste. Meiltäkin kuolee varmaan joka talvi jokin kasvi, vaikka kuinka yrittäisi. Lyhyet päivät, kuiva sisäilma, veto... stressitekijöitä riittää. Onneksi voi tosiaan ajatella niin, että menetettyään yhden kasvin voi hankkia toisen tilalle.

      Olen pitkään haaveillut oliivipuusta, mutta pelkään, etteivät parvekkeemme talviolosuhteet olisi sille edulliset, koska pakkasöinä siellä käy kyllä ihan pakkasen puolella. Aurinkoisina päivinä ja leutoina öinä ei pitäisi olla ongelmaa, koska parvekelasien ja lämpöä harakoille vuotavien ovi- ja ikkunatiivisteiden ansiosta partsilla on yleensä paljon lämpimämpää kuin ulkona.

      Tykkään tosi paljon kaikista lasiastia- ja kasvi-istutuskokonaisuuksista, joten kuulostaa hienolta. Unelma varmaan tykkäisi tosi paljon lasikuvun alla vähän kosteampana ja lämpimänpänä pysyvästä ilmasta! :) Mutta haluaisin joskus nähdä jonkin täysin suljettuun purkkiin tehdyn istutuksen vähän pidemmän ajan kuluttua - miten kasvit jakselevat ja onko kasvualusta homehtunut jne. Meillä nimittäin kaikki suljetun purkin kokeilut ovat tuottaneet lähinnä kosteudesta huuruisia laseja ja pian myös homeisia kasveja. :D

      Mutta kiitos ja kaikkea hyvää teillekin! :)

      Poista
  2. Tuo vihvilä näyttää niin hauskalta, että se on melkein pakko saada!

    Meillä alkaa olla aika tyhjää viherkasvien suhteen, sillä olen onnistunut tappamaan niistä suurimman osan. Mutta onneksi kauppoihin tulee uusia, ja voi taas kantaa niitä hyvällä omallatunnolla kotiin ;) Kun ne edes säilyisivät hengissä kevääseen, niin sitten pääsivät terassille, jossa ne tuntuu viihtyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihvilä onkin juuri sopivasti muodissa nyt, joten sitä löytyy aika helposti kukkakaupoista ja muista. Sen hoitaminen ei ole ollut mitenkään erikoisen helppoa, mutta kun noin 2-3 päivän välein muistaa antaa vähän vettä lisää, se näyttää pärjäilevän. Kuulemma se sietää ihan seisovaakin vettä, joten juurten hukuttamisen vaaraa ei pitäisi olla, mutta en uskalla luottaa, joten kastelen pikkutilkan kerrallaan usein mieluummin kuin ison määrän harvemmin. Ehkä altakasteluruukku isolla aluslautasella voisi olla hyvä valinta sille.

      Poista
  3. Kivat, kodikkaat vihreät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa, kun kodissa on pieni pala viidakkoa. :)

      Poista
  4. Veikeitä nuo ilmakasvit ja etenkin vihvilä, aivan ihana! Ja vehka näyttää tosi hyväkuntoiselta :) Meilläkin oli jossain vaiheessa vähän tungosta ikkunalaudoilla, mutta tällä hetkellä viherkasveja löytyy vain viittä eri lajia.

    VastaaPoista
  5. Nuo trendikkäät ilmakasvit ovat kyllä kauniita!
    Törmäsin kävelyllä yhtenä päivänä melkoisen kokoiseen unelmaan...se oli kasvanut ylös asti korkeaa sypressiaitaa myötäillen!

    Kauniita talvipäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Olisi kiehtovaa nähdä joskus luonnossa näitä huonekasveina tutuksi tulleita lajeja tosi isoiksi kasvaneina.

      Kiitos! :)

      Poista
  6. Teillä on kyllä ihan mieletön viidakko. Ja kun noita ilmakasveja näkee, niin tekisi mieli vähän silittää näyttävät niin pehmoisilta. :D
    Nyt vihdoin olisi tilaa meilläkin ja ikkunoita mistä valita. Eli täytynee lähteä hakemaan äidiltä rönsyjä sekä kaupasta jotain muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, itse asiassa ne ovat aika karheita. :D Mutta jee, hyvä! Voit käydä hankkimassa Huone Ett Rumista ilmakasveja. :D

      Poista
  7. Anonyymi9/1/18 00:19

    Siis ihan uskomaton määrä kasveja! Miten kerkeätte edes hoitaa niitä kaikkia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, suurin osa pitää kastella vain noin viikon-kahden välein, eikä koko joukon kasteleminenkaan ota kuin viitisen minuuttia. Poikkeuksena tietysti ne muutamat, joita saa kastella useammin, mutta se käy luontevasti, kun muistaa muutaman kerran viikossa kaataa illalla juomapullon pohjalle jääneet tilkat niille. Multia vaihdan aika satunnaisesti pitkin vuotta. Ilmakasvit ja osa orkideoista pitää tietysti muistaa myös kiikuttaa uppokasteluun. Tuholasitarkistuksen voi tehdä pikaisesti samalla, kun kastelee. Kesällä lannoitus tapahtuu kastelun yhteydessä, eikä vie sen enempää aikaa. Eivät nämä siis tavallisesti vaadi huomiota kuin puolisen tuntia viikossa, ja kyllä sen aina ehtii. Eri asia sitten, jos jokin tuholaisepidemia iskee. Silloin alkaakin tuntua, ettei millään kerkiä tehdä kaikkea, mikä pitäisi ehtiä tehdä. :D

      Poista
  8. Ihania kuvia!

    VastaaPoista