12.1.2018

Jäätävää sumua

Sumu, joka keskiviikkoaamuna kätki maiseman alleen, tuli jäädäkseen. Se ikään kuin jämähti aloilleen. Tyynestä pikkupakkassäästä tuli purevan kylmä. Pian ilmankosteus alkoi jäätyä. Kaikki peittyi paksuun kuurakerrokseen, ja joka puolella leijui pienen pieniä kimaltavia jääkiteitä. Nyt maisema on aivan valkoinen, vaikka maassa on lunta vain aavistuksen verran. Paksun verhopilven peittämä taivas täydentää kokonaisuuden. On ihmeellisen valoisaa ja heleää, vaikkei aurinkoa näy.

Kuuran kuorruttama männikkö.

Jäätyneet hämähäkinseitit. (Tätä kuvatessani löysin myös itse hämähäkin. Sitä ei ilmeisesti pakkanen paljoa hetkauttanut. Siellä se kutoi verkkojaan. Oli muuten niin pienikokoinen, että juuri ja juuri näin.)

Ehkä kaikkein hauskimmalta maisema näytti, kun katsoin sitä luentosalin ikkunasta. Korkealta yliopistonmäeltä kolmannen kerroksen ikkunasta näki kauas kaupungin yli, ja se oli kuin mustavalkoinen valokuva. Vaikka sankin sumu olikin silloin jo hälvennyt, kaukana kaikki kuitenkin katosi valkoiseen utuun ja samaten korkeimpien rakennusten katot erottuivat vain hämärästi. Meinasi mennä koko luento pelkäksi ulos tuijotteluksi.

Polku pusikkoon.

Kiteiksi ilmaan jäätyvä sumu oli ehkä kauneimmillaan illalla katulamppujen valossa kieppuessaan. Tuntui kuin olisi ollut lumisadepallon sisällä keskellä hiljalleen ajelehtivan hienojakoisen glitterin pyörteilyä. Se oli aivan epätodellista. Kun kävelin illalla kotiin ja kohtasin pihamaalla ketun, hetki oli kuin välähdys jostain kauniista unesta. Pieni nätti kettu - jota ensin luulin jonkun karanneeksi koiraksi - istahti keskelle pihatietä katselemaan minua. Tuijotimme toisiamme välkähtelevien jääkiteiden keskellä, kunnes kettu nousi ja viiletti menemään.

Valkoinen koivikko.

Polku pensaikon kätkemälle pienelle lampareelle.

Onnistuin myös käymään valoisaan aikaan lähimestässä ottamassa kuvia. Täytyi yrittää saada dokumentoitua tätä meilläpäin nykyään niin harvinaista talven valkoista kuulautta ja tietysti nautiskeltua siitä maastossa. Seikkaillessani kallioilla olin vähällä liukastua pahasti, mutta onneksi olin liikkeellä vanhoilla saappaillani, joiden pohjiin tuli joskus taannoin ruuvailtua pari jäänastaa. Ne pysäyttivät luisun, ja selvisin säikähdyksellä.

On kyllä hyvä, että sumu on jäätynyt suoraan kiteiksi ilmaan ja kuuraksi pinnoille, eikä satanut jäätävänä tihkuna maahan, koska käsittääkseni sekin olisi ihan mahdollinen vaihtoehto, ja sitten vasta olisikin liukasta. Nyt keli on pysynyt ihan kohtuullisena, joten talven ihmemaasta on saatu nauttia sinänsä leppoisasti. Pidän peukkuja, että korkeapaine pysyy ja pakkastalven mukavat kelit jatkuvat vielä hetken.

Kuurainen kanervikko ja minun alaraajani.

Lampare, ei vielä täysin jäässä.

Kuvat ovat lähimetsästämme. Kuvaaminen oli yllättävän vaikeaa, kun kaikki oli niin valkoista, ettei yksityiskohtia meinannut saada erottumaan. Hyvä yritys kuitenkin.

No mutta, lukijat, oliko teilläpäin sumua ja miltä nyt näyttää?

29 kommenttia:

  1. Kauniin pakkasutuisia maisemia :-)

    En ole huomannut sumua, mutten ole ollut välttämättä edes oikeaan aikaan oikeassa paikassa... Tänään aurinko paistoi ja linnut lauloivat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mutta ihanaa, auringopaistetta ja linnunlaulua kaipaan kyllä minäkin. <3

      Poista
  2. Meilläkin sumu toi muutama päivä sitten maagisen tunnelman. Nyt on ollut (ihme) aurinkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Meilläkin aurinko näkyi eilen ja edellispäivänä hetken aikaa. <3 Tänään ei ollut enää kuuraa eikä auringonpaistetta, ainoastaan pakkasta ja hyytävää tuulta. :D

      Poista
  3. Meillä oli torstaina tuota huurretta ja illalla töistä kotiintullessa oli ihan mielettömän kaunista. Eilen aamulla kaikki oli kadonnut. :/ Eli ei edes ehtinyt dokumentoimaan. Tänään sitten ei meinaa millään päivä valjeta.

    Linnuilla tosin on jo kevät, tintit ainakin kuuluttelee sopivissa välein siihen malliin. :D Ja mustarastaan lauluakin kuulin jo vuodenvaihteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin huurre sentään pysyi pari-kolme päivää, kunnes sään lauhtuminen lähemmäs nollaa ja/tai voimistunut tuuli pyyhki sen mennessään. Mutta eiköhän nyt koko eteläiseen Suomeen saada lunta! :)

      Kuuntelin kanssa yksi päivä talitinttien laulelua ruokintapaikan lähellä. Oli aika keväinen tunnelma, vaikka pakkastakin oli. Mustarastasta ei ole vielä kuulunut. :D

      Poista
  4. Oli kyllä kaunista muutaman päivän, nyt on kuura jo kadonnut...sulanut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tänään ei ollut enää kuuraa jäljellä. Jossain kohtaa oli sää ehtinyt lauhtua liikaa, vaikka nyt on taas ihan hyvin pakkasta.

      Poista
  5. Onpa kauniit kuvat! Tuo kuura on kyllä kaunista puiden oksilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuurainen maisema oli ihan satumainen. <3

      Poista
  6. Olet saanut hyvin kuuran vangittua kuviin. Se on niin kaunista! Melkein yhtä hyvä kuin lumi. Toivon myös, että pakkastalvi jatkuu. Ja ehkä sitä lunta myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! Se on ihmeellistä, miten maisema voi muuttua täysin valkoiseksi pelkästä pinnoille jäätyvästä ilmankosteudesta - syntyy talven ihmemaa ilman, että on oikeastaan yhtään lunta. <3 Mutta kyllä, lumikelejäkin olisi ihanaa saada vielä ennen kevättä. Keväänodotuskin tuntuu oudolta, jos missään vaiheessa ei ole kunnon kevättalvea. :D

      Poista
  7. Lähes joka päivä sumu alkaa kieppua ensin järvellä ja sitten pelloilla, välillä häipyen ja taas palaten. Maailma on edelleen lumivalkoinen. Lunta oli Rokuan hiihtoladun varressa n. 80 cm.

    VastaaPoista
  8. Aivan mielettömän kaunista! Meillä päin ei näkynyt sumua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Se ei vissiin ulottunut kovin laajalle.

      Poista
  9. Kaunista! Meilläkin oli muutaman päivän kuuraiset puut, mutta ei enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneksi kaunis kuura pysyi jokusen päivän puissa! Ja ilmeisesti pakkassäät ovat aikeissa jatkua ja luntakin saattaa olla tulossa ihan tänne rannikkoa myöten. Mukavaa. :)

      Poista
  10. Onpa hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  11. Hmm, mielestäni kommentoin jo.. Mua vähän harmitti, kun meillä ei kuura pysynyt puissa kuin yhden päivän. Silloin olikin satumaisen kaunista. Täytyy nauttia maisemista näistä muiden kuvista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kommentoit, mutta jostain syystä Blogger on hukkaillut kommentteja viime aikoina - ja tänään ne yhtäkkiä ilmestyivät takaisin! :D

      Poista
  12. Ryteiköt ja risukot muuttuvat hetkessä satumaaksi pakkasen ansiosta. Kaunista.

    VastaaPoista
  13. HUOM. Bloggerin kommentointi on takkuillut viimepäivinä. Kommenttien lähettäminen on ollut todella hidasta, ja välillä sama viesti lähteekin pienen odottelun jälkeen kahdesti. Nyt osa kommenteista ei tallennu enää ollenkaan. Saatan nähdä inboxissani ilmoituksen uudesta kommentista, mutta se ei näy blogissa, eikä löydykään enää Bloggerin kommenttienhallinnasta, joten en voi tehdä mitään asialle. Jos kommenttinne ei näy täällä, en siis ole jostain oudosta syystä poistanut sitä, vaan en saa sitä näkyville. Toivottavasti ongelma korjataan pian.

    VastaaPoista
  14. Onpa kauniita kuvia!
    Viime päivien viima tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin saakka - onneksi sen tilalle saatiin nyt lunta. Vielä kun tuo pysyisi hieman kauemmin kuin pari päivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eilen tuuli niin kovaa, että päätin vetää päälle laskettelutakin ja -haalarit selvitäkseni hengissä yliopistolle asti. :D

      Poista
  15. Hurmaavia nuo kuuran ja sumun kuorruttamat puut! Täällä ei ole sumua ollut, kamalan kylmä ja kova viima ainoastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Äitini sanoi, että satumainen tunnelma toi mieleen Narnian. Osuvasti sanottu mielestäni. :)

      Poista