25.2.2018

Messuja ja seikkailu-uupumusta

Juuri nyt ei elämästäni tekemistä puutu. Mennyt viikko ja oikeastaan sitä edellinenkin olivat aika täynnä ohjelmaa. Oli reissu Vene Båt -messuille Helsinkiin. Oli toveri Ainokan vanhojentassit Lohjalla, ja pian niiden jälkeen hän tuli meille muutamaksi päiväksi. Oli retkipäivä. Sunnuntaibrunssi ystävien kanssa. Asiointia YTHS:llä. Käynti opintopsykologin juttusilla. Välttämätöntä shoppailua. Kokoustamista. Tenttiinlukua. Luentoja. Kotiläksyjä. Sekalaisia paperitöitä. Vaikka mitä.

Vene Båt -messut

Eilen kävimme Helsingissä tutustumassa Vegemessuihin. Viimevuonna en vielä havahtunut osallistumaan näille messuille, mutta nyt pääsimme bloggaajina pääsymaksutta sisään ja vietimme miltei koko lauantain Kaapelitehtaalla kasvisruokakulttuurin parissa. Messupäivän jälkeen siirryimme keskustaan koostamaan Sekavegaanejen ensimmäistä messufiilispostausta kahvi- ja teekupposten ääressä, kunnes minun ja toveri Krotin piti rientää junaan.

Vegemessu-seikkailu oli kyllä mahtava, inspiroiva ja ilahduttava, mutta olin kieltämättä illalla reissun jälkeen aivan naatti ja niin olen edelleen. Onneksi tänään voin viettää rauhallista kotipäivää yleisen kaahottamisen vastapainoksi, puuhailla kukkasten ja huonekasvien parissa (hankimme perjantaina muutaman uuden kasvin kotiin - mutta niistä lisää myöhemmin!) ja laittaa kämppää taas vaihteeksi vähän parempaan järjestykseen.

Vegemessut

Viihdyn huonosti väkijoukoissa, ruuhkassa, hälinässä, erilaisten hajujen kakofoniassa ja sen sellaisessa, minkä kanssa yleensä joutuu tekemisiin jo ihan sillä, että reissaa pääkaupunkiseudulle, ja vielä enemmän, jos suuntaa kulkunsa johonkin tällaiseen yleisöhässäkkätapahtumaan. Minä kuitenkin myös tykkään messuilla ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa käymisestä, eikä Stadin vilinään joutumiseltakaan voi aina välttyä, joten sitten on vain kärsittävä seuraukset eli siedettävä kaiken ahmaisevaa jälkiväsymystä joitain päiviä. Eräänlainen krapula siis seuraa näitä seikkailuja.

Vaikka olenkin asunut kaupungissa jo kuutisen vuotta, olen kai pohjimmiltani siinä määrin maalainen - tai maalaistollo, kuten rakkaat ystäväni jaksavat muistuttaa - etten ole vieläkään oikein sopeutunut ihmispaljouteen. Toisaalta onhan niitä koko ikänsä isossa kaupungissa asuneitakin, jotka eivät pärjää kovin hyvin vilinässä ja hälinässä, joten kaipa se katsoo enemmänkin jonkinlaiseen herkkyyteen kuin maalaistollouteen. Mutta puolestaan se, että pelkään metroja ja etenkin metroasemien liukuportaita, liittyy varmasti ennen kaikkea viimeiseksi mainittuun.

Vegemessut

Bloggaamme lisää Vegemessuista vielä myöhemmin Sekavegaanien puolella, joten jos messukuulumiset ja kasvisruokajutut kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkimassa sieltä! Aina uusimpaan postaukseen pääsee suoraan tuosta sivupalkin linkistäkin.

4 kommenttia:

  1. Vegemessut olivat tosiaan hyvät, mutta isommille tiloille olisi todellakin tarvetta. Minäkään en viihdy ruuhkissa ja tuossa oli kyllä sietämistä.

    VastaaPoista
  2. Voi mikä yleisövilinä tuolla vegemessuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain, kävijöitä oli vissiin 8000 koko viikonlopun aikana, joten eiköhän tollakin hetkellä hallissa ollut useampi tuhat nuppia pyörimässä.

      Poista