3.3.2018

Kevättä odotellessa

Maaliskuu on täällä, mutta kevään merkkejä ei vielä pahemmin esiinny. Aurinko toki paistaa jo huomattavan pitkän siivun vuorokaudesta, ja lämmön tuntee kasvoilla, jos pysähtyy hetkeksi katse valoon päin. Käpytikka rummuttelee. Tintit ja kumppanit laulavat satunnaisesti, mutta kovimpina pakkaspäivinä nekin ovat olleet hiljaa. Tietysti myös Kevätseuranta-kampanjan alkaminen on eräänlainen kevään merkki, vaikka vielä ei olekaan kummoisempaa havainnoitavaa.


Olen ehtinyt tottua sellaisiin kevättalviin, jotka alkavat tosissaan taittua kevääseen jo hyvissä ajoin helmikuun lopulla. Niinpä, kun alkuvuodesta kirjoittelin kalenteriini erilaisia inspiraatio- ja motivaatiolistoja vuodenaikojen vaihteisiin, laitoin optimistisena maaliskuun ekalle viikolle "Kevätasioita"-boksin täyteen keväisiä retki-ideoita ja parvekepuutarha-askareita.

Nyt hohtavien hankien ja rapsakoiden pakkassäiden keskellä sitä listaa katsellessa tulee vähän tragikoominen fiilis. Onneksi siitä voi kuitenkin ammentaa intoa myös pelkkään suunnitteluun. Kun talvi viipyilee, on sopivasti aikaa keskittyä kevätjuttujen ideointiin. Retkihommia on tarpeenkin haudutella ja hämmennellä pikkasen, ja myös kylvösuunnitelmat kaipaavat paneutumista.



Vaikka ulkona onkin vielä tosi talvinen meininki, sisällä kotona on onneksi keväisempää. Hankimme viimeviikolla pari esikkoa, keltaisen ja valkoisen, jotka ovat nyt olleet vuoroin olohuoneen sohvapöydällä, vuoroin keittiön pöydällä ilahduttamassa. Laitan ne aina yöksi jääkaappiin ja kastelen kylmällä vedellä, jotta ne kukkisivat pidempään, ja toistaiseksi ne ovatkin pysyneet oikein virkeinä. Toivottavasti saan ne tänäkin vuonna pysymään hengissä, kunnes maa on sula ja voin viedä ne mamille istutettavaksi ulos puutarhaan.



Toveri Krotti toi ystävänpäivänä kotiin kimpun neilikoita, ja ne ovat edelleen ihan edustavassa kunnossa. Neilikat ovatkin ehkä leikkokukista kaikkein eniten minun suosikkejani. Pitkä kukoistus ja helppo ylläpidettävyys lukeutuvat niiden hyviin puoliin. Nyt Krotti toi myös vaaleanpunaisia tulppaaneja, jotka asettelin neilikoiden kanssa maljakkoon. Samat neilikat ovat ehtineet olla kimpussa jo kerran aiemminkin tulppaanejen kanssa, mutta ne edelliset tulppaanit ovat jo aikaa sitten päätyneet biojätteeseen.



Minuun iski torstaina jokin hengitystieinfektio (toivottavasti ei influenssa - ainakaan toistaiseksi mitään mainittavaa kuumetta ei onneksi ole ilmennyt), joten jouduin viettämään eilisen pitkälti pedissä lojuen ja kärvistellen. Taidan missata tänäisen Huonekasviseuran kokouksen, joka pidettäisiin juuri otollisesti Turussa. Onneksi mukaan seuran toimintaan ehtii pujahtaa myöhemminkin. Jos kerran kokouksiakin pidetään meillä päin, eiköhän myös tapahtumia ole tulossa. Kuulin, että taimi- ja pistokasvaihtopäivä olisi mahdollisesti suunnitteilla. Osallistuisin!


Tuntuupa hassulta puhua eilisestä ja tästä päivästä näin viiden aikaan aamuyöllä, kun on ihan sellainen olo, ettei ole oikein vielä lauantai muttei myöskään enää perjantai. Jotenkin on niin iskostunut siihen ajatukseen, että uusi päivä alkaa "huomenna" eli vasta aamulla. Heräsin siis tukkoisuuteen ja yskään hetki sitten. Pyörin tovin valveilla, kunnes totesin, että turha siellä sängyssä on hikoilla, jos ei kerran saa nukuttua enää. Niinpä siirsin itseni sohvalle, valmistelin kupposen teetä ja jalkakylvyn. Nyt olo onkin jo leppoisa. Ei oikeastaan edes väsytä.


Näiden kuvien myötä olen taas mukana Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua-linkityksessä. Sieltä löytyy kasveja kevään kaipuuseen.

26 kommenttia:

  1. Onpa ihania kukkasia! Nuo vaaleanpunavihreät tulppaanit ovat huikean kauniita. Toivottavasti paranet pian. Kiitos kauniista sanoistasi <3

    VastaaPoista
  2. Pikaista paranemista!<3 Jos päivällä alkaa silmä painaa, niin pikku päikkärit on paikallaan.:)
    Ihania kukkakuvia!<3 Minullakin vaihtui pikarililjat jo neilikoihin, jotka ostin Cittarista. Tiedän noiden kestävän pari-kolme viikkoa, hyvä, koska se kirjopikarililja kesti alle viikon.:/ No, se oli tiedossa, nyt en vain pystynyt vastustamaan kiusausta, ja saanhan istutettua sen myöhemmin pihalle.:)

    Minäkin olen tällä Kukkailottelu-kierroksellani saanut itselleni muistiin kasveja, joita voisi meidän pihaan istuttaa! Suunnittelu on osa puutarhan hauskuudesta, ehkä toiseksi parasta valmiin puutarhan ihastelun jälkeen.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri ottamassa torkut... :D Neilikat ovat aivan mahtavan pitkäkestoisia leikkoja, eikä niiden ylläpitokaan ole lainkaan niin vaativaa kuin monien muiden. :) Ja kukkailottelut ovat tosiaan inspiroitivia, ideoita täynnä! :)

      Poista
  3. Paranemisia! Se kevään eka tulppaanikimppu on vieläkin hankkimatta. Kovasti saan innostusta itseeni kyllä kuvistasi!! Taitaa silti jäädä ensi viikkoon. Tänään on vimppa aurinkoinen päivä pitkään aikaan ja on melkein pakko mennä katsomaan vielä kerran lomalla lintuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyvät prioriteetit! Mullakin ajaa usein linturetket kukkien edelle. Nyt on vain tullut vietettyä koti- ja kukkapainotteista elämää, kun pakkanen on jarruttanut retkeilyintoa. :D

      Poista
  4. Niin kauniita!

    Talvi ja kevät, joo. Kirjoittelen tuntilistoihin mitä sattuu, kun en millään käsitä, että on maaliskuu. Etelämmäs Suomessa muutettuani oli pohjoinen talvimuisti jo rapistunut.

    Paranevaa vointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hassua tässä on lisäksi se, että vielä vuosikymmen-pari sitten tämä olisi ollut aika tavanomainen maaliskuun alku eteläisemmässäkin Suomessa. Ensimmäisten muuttolintujen ilmestyminen helmikuussa oli vielä 2000-luvun alkupuolella poikkeuksellista - nyt se on uusi normaali siinä määrin, että ihan ihmettelee, kun maaliskuuta jo käydään, eikä kiuruja, kottaraisia saati töyhtöhyyppiä vieläkään kuulu.

      Poista
  5. Aivan ihanan kauniita kuvia ja tulppaaneja! Istutin edellissyksynä pinkkejä viherraitatulppaaneja. Keväällä maasta pilkisti kuitenkin oransseja tulppaaneita, joiden väri muuttui ajansaatossa pinkki-keltaiseksi. Vihreitä raitoja en tulppaaneissa havainnut lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipuleista tuntuu aika usein kasvavan vähän erilaisia kukkasia kuin pussin päällä annetaan ymmärtää. Mulle on myös käynyt jotain vastaavaa joskus. No, niin kauan kuin kukkasia ylipäätään tulee, en pahastu. :D

      Poista
  6. Minä koitan uskotella itselleni, että kun tarpeeksi kauan kärsi lumesta ja wanhasta kunnon talvesta, saa palkinnoksi ihanan ja lämpöisen toukokuun. Lumettomat talvet ja keväät eivät ole viime vuosina tarkoittaneet hellivää lämmintä kevättä, päin vastoin. Viime kevätkin oli ihan suoraan sanonko mistä. :D Saa nähdä millainen kevät tästä muotoutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juu, sitä toivon kyllä minäkin, että wanhaa kunnon kevättalvea seuraisi wanha kunnon kevät! Viime vuoden toukokuu oli kuin jonkinlainen surullinen parodia. :D

      Poista
  7. Yleensä maaliskuun alussa on jo kevää tuntua, nyt täälläkin on edelleen - 20.

    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Juu, kukkaloistoa kotiin, kun ulkona on vielä ihan valkoista vain. :)

      Poista
  9. Neilikka on tosi kiitollinen leikko, se lukeutuu myös omiin suosikkeihini.

    VastaaPoista
  10. Onpas ihanat, keväiset kukkakuvat! Aina kun näen näitä, mietin että miksipä ei tosiaan kasvattaisi kukkia. Tai ainakin toisi niitä välillä kotiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen muuten huomannut, että kukat tulee kasvatettua aika helposti hyötykasvien ohessa, jos niistä on jotain hyötyä, esim. jos houkuttelevat pölyttäjiä tai harhauttavat tuholaisia. :)

      Poista
  11. Kivan keväiset kuvat! Viime viikon alussa bongasin meidän lintulaudalta peipon ja viherpeipon. Ja kun pari muutakin silmäparia niitä oli tunnistamassa, niin uskoa se täytyi. Puoli kuuta peipposesta, sanoo loru, mutta tuskin kesä sentään maaliskuun puolivälissä vielä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanaa! :) Talvehtineet peipposet (koska melko varmasti tähän aikaan havaitut yksilöt ovat talvehtineita) kyllä "pilaavat" kevätlorun luotettavuuden kokonaan. Itse näin "kevään ekan" peipon joulukuussa ruokintapaikalla. :D

      Poista
  12. Mahtavaa väri-ilottelua! Näistä tulee jo ihan kevätmieli. Pakkanenkin jo lauhtumassa...

    VastaaPoista