7.3.2018

Reunalla

Miten mukavalta tuntuukaan päästä monen päivän kotona lojumisen jälkeen taas jaloilleen ja ulos! Vallankin kun olin niin uppoutunut potemaan flunssaani tai mitä lie, etten jotenkin ollenkaan tajunnut säätilan aivan täysin muuttuneen sillä välin. Niinpä eilen, kun yskästä huolimatta päätin lähteä kohti yliopistoa, sain yllättyä, miten keväiseltä ulkona tuntui. No, olihan pakkasta edelleen viitisen astetta, mutta purevan kylmä talvi-ilma oli väistynyt. Huomasin myös auringonpaisteen sulattaneen paikoin jo lumet tienpientareilta. Talvi vain haihtuu ilmaan auringon myötä, vaikka pakkaset jatkuvatkin.

Pajuissakin alkaa jo olla kissoja!

Myöhemmin iltapäivällä, kun matkasin Krotin kanssa kotiin päin, keksimme poiketa Halistenkoskelle. Pitkän ja kovan pakkasjakson ansiosta koski on nyt miltei rannalta rannalle jäässä. Toki virta kohisee yhä jääkuoren alla, eikä padon alapuolisille jäille ole menemistä. Kivikkoa ja saarekkeita pitkin pääsee kuitenkin näin jääkelillä paikkoihin, jotka tavallisesti ovat kulkijan tavoittamattomissa kosken kuohujen alla. Pääsee lähelle koskikaran maailmaa.

Halistenkoski patoineen. Nämä kuvat ovat toveri Krotin kännykältä, koska minulla ei ollut kännykkää eikä kameraa mukana.

Kalaportaissa oli hienoja jääkerrostumia.

Vedenkorkeus näkyy vaihdelleen aika paljon pakkasjakson aikana.

Halistenkoskelle saapuu miltei poikkeuksetta koskikaroja talven viettoon, kunhan vain seudun pienemmät virtapaikat jäätyvät ensin umpeen. Lapsuudessani ajattelin koskikaran lukeutuvan niihin ihmeellisiin lintuihin, joita näkee vain Avarassa luonnossa, enkä ikinä uskonut kohtaavani sellaista livenä. Jos vain olisin jo silloin saanut tietää, että Turussa tällä tavalla ihan suoraan kaupunkialueella pääsee helposti tarkkailemaan karojen elämää!

Tällä kertaa yksi koskikara dippaili ravinnonhaussa pienellä sulapaikalla heti padon alapuolella. Minulla ei ollut kiikareita mukana, sillä alun perin en ollut aikeissa käydä tänään muualla kuin vain yliopistolla kuittaamassa läsnäolopakollisen tunnin, mutta lintua pystyi onneksi tarkkailemaan ihan mukavasti ilmankin optiikkaa. Siellä se puuhaili touhuissaan, tanssi jään reunalla.

Tässä kuvassa näkyy koskikara. Se vain on noin parinkymmenen pikselin korkuinen reppana.

Koskikara on kyllä sellainen luonnon ihme, jota ei ihan heti väsy ihmettelemään. Pikkuinen lintu, joka hakee läpi talven ravintonsa hyisten virtojen pohjista ja pystyy sekä pysymään paikoillaan koskessa että etenemään veden alla vastavirtaan. Ihan tolkuton otus! Ihailtava (muttei ainakaan minun näkökulmastani kovin samastuttava).

Virtaavan veden ja pakkasilman aikaansaamat taideteokset ovat tietysti toinen samanlainen ihme. Jäätynyt koski näyttää aivan häkellyttävältä jääpuikkoseinämineen ja koukeroisine muotoineen. Miten kuohut voivat jäätyä niin, että jääkerros näyttää lopulta kutakuinkin täsmälleen saman muotoiselta kuin veden pyörteet niiden vielä virratessa?

Kurkistus jään reunan alle.

Minä pelkään, suorastaan kammoan isoja, jyllääviä vesimassoja, erityisesti koskia, mutta jäätyessään ne menettävät osan pelottavuudestaan. Eivät ne toki kokonaan lakkaa olemasta kammottavia, sillä useimmiten vesi jatkaa hurjaa virtaustaan jään alla, mutta kosken lähettyvillä oleskelu ei tunnu enää epämukavalta, kun jää kahlitsee kuohut alleen. Jään läpi kuultuna kosken kohinakaan ei kuulosta niin pahalta, vaan oikeastaan aika hauskalta. Tulva-aikana en tykkää edes kulkea Halistenkosken sillan yli, mutta näin jääkelillä voin vaikka seistä suoraan padon alla sijaitsevalla saarekkeella huoletta.

Veden pyörteilyä ja kuplien kulkua jään alla voisi katsella tuntikausia.

Päivästä oli muutenkin kehkeytynyt jo mitä mainioin, mutta sen kruunasi vielä mustarastaan laulu. Kun avasin ikkunan illalla juuri auringonlaskun jälkeen, kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä, miten mustarastas alkoi viritellä iltakonserttiaan. Kevään reunalla ollaan.

Kaunis on maailma.

30 kommenttia:

  1. Oho, upea paikka! Ja pajunkissojakin jo! <3 Nauroin tuolle loppukaneetille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Halistenkoski on hieno. :) Mutta haha, naputeltuani postaukselle otsikon en vain enää mitenkään voinut vastustaa kiusausta - oli pakko viimeistellä työ! :D (Vaikka en sitten tiedä, minkälaisia mielleyhtymiä tällainen Apulanta-viittaus tässä kohtaa saattaa herättää. Postaus kun ei mitenkään liity Reunallatin sanoihin. Vai liittyykö? En tiedä.) :D

      Poista
  2. Koen samaa pelkoa ja kunnioitusta koskia kohtaan. Lapsena kävin isän kanssa katsomassa kuohuvaa Pirttikosken voimalaitosta Rovaniemellä. Koskipelon kuitenkin luultavasti aiheuttivat vanhat suomalaiset elokuvat, joita paljon katsoin lapsena tv:stä. Niissä monessa lapsi tai nainen joutui kuolemaan kosken kuohuissa! Koskikara on ihana lintu. Onneksi olen sen tälle talvelle jo pari kertaa nähnyt ja kuvannutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muuten nähnyt jotain samanlaisia leffoja! Jostain syystä kuolema kosken kuohuissa oli joskus aika käytetty tapa tappaa leffahahmoja. Myös lastenelokuvissa on usein niitä kohtia, joissa mennään veneellä jokea, joudutaan kauhean putouksen partaalle panikoimaan ja sitten tietysti mennään alas, mutta piirretyissä sentään harvemmin kukaan kuolee.

      Mulle tämä koskikaran kohtaaminen oli talven ensimmäinen! Aurajoki jäätyi vasta tammikuussa siinä määrin, että karat siirtyivät helposti havaittaviksi mm. Halistenkoskelle, enkä koko tammi-helmikuun aikana saanut aikaiseksi pistäydyttyä katsomaan, olisiko kara paikalla. :D

      Poista
  3. Enpä tiennytkään, että Halistenkoskella voi nähdä koskikaroja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sinne niitä ilmestyy, kunhan vain muut pienemmät virtapaikat jäätyvät.

      Poista
  4. Ihanan keväinen tunnelma tässä, vaikka jäällä seikkaillaankin. Koskikara on hieno lintu, todella kiehtova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväiseltä tuntuikin jo, ja niinpä, se on mahtava otus. :)

      Poista
  5. Pajunkissat ja mustarastaan laulu, kevään reunalla! Jipii!!

    VastaaPoista
  6. Upean näköinen tuo jäinen koski! Pajunkissoja en ole vielä itse bongannut, ne ovat kyllä ihania kevään merkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mullekin nämä olivat kevään ensimmäiset, joihin kiinnitin huomiota. :)

      Poista
  7. Onpa siellä jo paljon keväisiä merkkejä! Pajunkissojakin jo, ja hyvin huomaa kuvistasi kevätauringon ihanan valon. Hyvää naistenpäivää!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samaa! :) Vaikka vielä viikko sitten tuntui siltä, että kannattaa vain jatkaa rauhassa talvifiilistelyjä, ettei turhaan mene epätoivoiseksi kevättä odotellessa, niin äkkiäpä "tuulen suunta kääntyi" ja alkoikin tuntua keväiseltä. :D

      Poista
  8. Todella upeita kuvia! Ihanaa, että kevät on taas keskuudessamme :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Kaunista! Meillä ei vielä mustarastas laula mutta pajunkissoja näkyy jo. :)

    VastaaPoista
  10. en minäkään tiennyt, että Halistenkoskella voi nähdä koskikaroja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eivät ne näemmä pahastu kaupunkiympäristöstä, kunhan vain on hyvä koski tarjolla. :D

      Poista
  11. Näin aikoinani ensimmäisen koskikaran Sallassa hiihdellessnäni likemmäs parikymmentä vuotta sitten. Se pulahteli suohetteeseen ravintoa etsien. Luulin silloin, että se on ihan pohjoisen lintu. Nyt niitä on ollut ihan kotiseudulla useitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan se onkin aito pohjoisen lintu siinä mielessä, että se pesii pääosin Lapissa, mutta talveksi niitä saapuu joukoittain eteläisempään Suomeen. Meilläpäin talvehtivat lienevät kyllä pitkälti Pohjois-Norjan ja -Ruotsin puolelta tulevia.

      Poista
  12. Mahtava jäämaailma sinne on muodostunut. Luonnon jäätaide on kauneinta.

    VastaaPoista
  13. Me vietimme viime viikon Himoksella, ja olikin aikamoinen 'kulttuurishokki' palata perjantaina takaisin sumuiseen ja sohjoiseen Turkuun aurinkoisen ja lumisen viikon päätteeksi!

    Mutta, tätähän se on ennen kuin kevät saa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, aikamoinen kontrasti! :D Mutta niinpä, jotenkin tähän sohjosäähän suhtautuu keväällä myötämielisemmin kuin esim. joulun aikaan. :D

      Poista
  14. Tänään kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä lokkien kalkatusta täällä kotisaarella. Mustarastaan ohella varhaisimpia kevään ääniä. Koskikaraa en muista ikinä bonganneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, lokkien kalkatus! <3 Kuulin sitä myös ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna. :)

      Poista
  15. Upeita jäämassoja! Jää on niin hieno elementti, sen eri muotoja ei voi lakata ihailemasta!

    VastaaPoista