blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kukkamessupäivä Uudessakaupungissa

22.5.2018

Viime lauantaina oli jälleen aika suunnata Uuteenkaupunkiin jo perinteeksi muodostuneelle vierailulle Minifarmi & Kukkamessuille. Kuten asiaan kuuluu, sää oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen, muttei onneksi enää mitenkään tukalan helteinen. Turusta ajaa Ugiin reilussa tunnissa, joten siellä on suhteellisen leppoisaa piipahtaa pienellä seikkailulla ihan päiväseltään ilman sen kummempia suunnitelmia tai varhaista aamuherätystä.

Olemme katsoneet, että on ihan järkevää jättää kesän taimihankinnat tehtäväksi Uudenkaupungin kukkamessuilta, huhtikuulle ajoittuvien isompien puutarhamessujen sijaan, sillä Ugin messujen taimivalikoima on yleensä hyvä, hinnat ovat kilpailukykyisiä ja taimet voi saman tien istuttaa ulos. On tietysti mukavaa olla myös oikein hyvä syy lähteä reissuun, sillä toukokuinen päivä Ugissa on ollut poikkeuksetta mukava elämys.

Ugin kukkamessujen yleiskoristelu noudattaa vuodesta toiseen omaa persoonallista linjaansa.

Näillä messuilla on harvoin niin paljon ruuhkaa, että vierailuajankohtaa tarvitsisi puntaroida tungoksen kannalta. Niinpä lähdimme reissuun jälleen lauantaina. Parkkipaikkojenkaan osalta emme ole koskaan kohdanneet ongelmia, sillä Ugin keskustassa on aika runsaasti paikoitustilaa. Messuilla on myös keskustan ulkopuolella oma etäparkki, josta pääsee messubussilla tapahtuma-alueelle, mutta itse emme ole hyödyntäneet sitä. Tämä vaihtoehto toimii varmasti niille, jotka eivät tykkää kuljeskella kaupungin läpi kiikuttaen messuhankintoja mukanaan ja ovat valmiita heittämään muutaman lisäeuron bussimaksuun päästäkseen suoraan oman auton luota messualueelle ja takaisin.

Perinteinen verenpisara on muuten yksi suosikkikukkasistani, vaikkei meillä olekaan sitä omalla partsilla.

Tällä kertaa kukkamessuilta löytyi parvekepuutarhaamme ennen kaikkea pieniä perennoja, joita ajattelimme hankkia sekä edesmenneiden tilalle että uusiin istutuksiin. Vakka-opiston Puutarhapiirin osasto on vuodesta toiseen osoittautunut oikeaksi aarreaitaksi taimien ostajalle, ja sieltä me teimme nytkin suurimman osan hankinnoistamme. Myös Ekmanin perennataimiston ja Lemunkartanon puutarhan hyvät valikoimat houkuttelivat ostoksille.

Meillä on joka kesä jokunen näennäisen älytön parvekeviljelykokeilu, ja nyt ne ovat vesimeloni ja parsa. Reippaita 'Sugar Baby' -vesimelonin taimia oli saatavilla vain muutamalla eurolla, joten päätimme ottaa sellaisen kokeiluun, vaikka uskonkin, että meiltä menee hermot sen kasteluun noin viikossa. Lisäksi toveri Krotti halusi ostaa myös parsanjuurakkoa. On hauskaa nähdä, miten tällaiset erikoisuudet menestyvät parvekkeemme erikoisissa olosuhteissa.

Vakka-opiston Puutarhapiiriltä ostimme muun muassa pikkusydämen.

Kukkamessujen ohessa kävimme tietysti tutustumassa myös Minifarmiin. Ehdimme juuri sopivasti nähdä kanien estehyppykisan finaalin ja seurata hetken koira-agilityä. Kisaavien eläinten pöhkö innostuneisuus on jotenkin tosi tarttuvaa, ja tällaisten lajien katsomisesta tuleekin vallan hyvälle tuulelle. Voittajakani oli myös oikein sosiaalinen ja paijattava.

Riehakkaista kaneista ja koirista en edes yrittänyt ottaa mitään kunnon kuvia, joten tässä leppoisat alpakat.

Messujen sisähallissa ei yleensä ole meille paljon mitään kiinnostavaa, mutta koristelut ovat kivoja.

Kun messut oli kierretty, suuntasimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Valintamme oli Ravintola Makasiini 1617, joka oli kyllä periaatteessa ihan hyvä, mutta jäin loppujen lopuksi vähän tyytymättömäksi. Palvelussa ei ollut valittamista. Tulimme ruuhkaiseen aikaan, ja meille kerrottiinkin heti, että voisi mennä puolisen tuntia ennen kuin saisimme ruokamme. Meitä ei haitannut, sillä emme olleet vielä mitenkään hirveän nälkäisiä. Odotus ei tuntunut niin pitkältä, kun tiesi ennakkoon, miten kauan se kestää. Sisällä ravintolassa oli viihtyisän rauhallistakin, kun miltei kaikki muut asiakkaat istuivat ulkona terassilla.

Tilasin kasvispihviannoksen. Se oli hurjan herkullinen, ja erityisruokavalioseikat huomioitiin hyvin, mutta annos oli aivan kohtuuttoman pieni. Kun ruokalaji on listalla pääruokien joukossa, sen pitäisi mielestäni olla saman kokoinen kuin muutkin pääruoka-annokset eikä mikään alkusalaatti. Tämä on yleinen ongelma ravintoloiden kasvisvaihtoehtojen kohdalla - jostain syystä vallalla tuntuu olevan sellainen luulo, että kasvisruuan valitsevat vain sellaiset henkilöt, joilla ei ole nälkä, tai jotka haluavat muutenkin syödä tosi kevyesti. Olin pääruoan syötyäni vieläkin hiukan nälkäinen ja jotenkin tyytymätön, mutta onneksi jälkkäriksi valitsemani tyrnijäätelöannos oli tosi hyvä.

Jälkiruoka oli yhtä herkullista kuin oli kaunistakin.

Onnistuneen ravintola-aterian jälkeen pitäisi olla erittäin tyytyväinen olo, ja useimmiten olen myös vähän turhankin täynnä, mutta nyt jokseenkin pänni ja teki oikeastaan mieli hakea Heseltä ranskalaiset, koska ravintoa oli kaikkiaan tullut saatua niin vähän ja pääruokavalinta jätti niin pettymyksellisen fiiliksen. Se ei tietenkään ole kovin hyvä juttu, vaikka paikka olikin pääosin ihan mukava. Onneksi asia kuitenkin unohtui pian, kun läksimme nauttimaan Uudenkaupungin ihanista puisto- ja rantamaisemista. Kuljeskelimme jälleen lahdenpohjukan ympäri ja nautimme puistojen vehreydestä.

Ah, tätä ihanaa vihreyttä.

Kyllä kelpaa!

Perinteiseen tapaan ajoimme kotimatkalla ensin maisemakierroksen Uudenkaupungin saaristossa ennen kuin lähdimme Turkuun päin. Edväinen oli jälleen välttämätön pysähdyspaikka, ja siellä heiluskelimmekin hetken fiilistelemässä, vaikka tällä kertaa paljon muutakin väkeä oli liikkeellä, joten emme kehdanneet tunkea ihan venerantaan vaan jäimme uimarannan puolelle. Saaristokierroksella koimme myös yhden mielenkiintoisen mutta aika surullisen luontoelämyksen. Kirjoittelen siitä kuitenkin lisää myöhemmin. (Päivitys: linkki kyseiseen postaukseen.)

Edväinen on aika nätti paikka.

Palasimme kotiin iltasella oikein iloisina mukavasta päivästä ja tyytyväisinä hankintoihimme. Taidamme tehdä vastaavan seikkailun Uuteenkaupunkiin ensi keväänäkin. Suosittelen toki muillekin, jotka sattuvat oleilemaan sopivaan aikaan Vakka-Suomen tuntumassa.

Yhteistyössä: Minifarmi & Kukkamessut

10 kommenttia

  1. No nyt löyty messut mun makuun, ruuhkattomat ja näytteilleasettelultaan rennon omaperäiset! 😁 Voi harmi ettei nälkä lähtenyt, se on ykköstavoite kun ravintolasta tilaa sapuskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Ugin kukkamessut on jotenkin tosi viehättävät. Epämuodikkaat ja maalaishenkiset. :D Mutta niinpä, kyllä pitäis kylläseks ja tyytyväiseks tulla.

      Poista
  2. Ihana postaus! Kivat kukkamessut ja aloin himoitsemaan kuvan iloisenraidallisia räsymattoja: :-) Kesäkukkia tulee varmasti vielä hankittua lisää omista taimikasvatuksista huolimatta. Söpöjä alpakoita ja kaniesterata oli varmaan elämys. :-) Tulin aurinkoisista kuvistasi ja fiiliksistä niin hyvälle tuulelle. Kiitos kun jaoit tunnelmat tänne. Aurinkoista viikonjatkoa. ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Noi räsymatot oli kyllä ihania, ja asetelma oli muutenkin hauska. :D

      Poista
  3. Moi. En oikeastaan ikinä käy messuilla, kun en tykkää tungoksesta. Sun kirjoitusten kautta messuista saa parhaat palat. Kristiina P.S. Lisäsin sinut blogini "näitä vilkuilen" kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! :) Mulla on myös ongelmia sen tungoksen kanssa. Siihen pitää todellakin asennoitua ennakkoon, ja messuille saavuttuaan asettua mieluusti hetkeksi johonkin nurkkaan ensin vain totuttelemaan siihen ajatukseen, että nyt ollaan täällä ja pitää pärjätä ruuhkassa muutama tunti - sitten osaankin jo nauttia siitä. :D

      Poista
  4. kerran olen noilla messuilla ollut, pidin kovasti!

    VastaaPoista
  5. Ihanan kaunista ja kesäistä! <3

    VastaaPoista