26.5.2018

Tornien taistoa avosuon laidalla

Muutamaa viikkoa sitten, kun elettiin toukokuun ensimmäistä perjantaita ja oli vasta ihan kevät, suuntasimme pienellä porukalla Kurjenrahkaan majoittumis- ja linturetkikamppeet mukanamme. Tulevana aamuna edessä oli suuri lintutornikisa Tornien taisto, johon osallistuimme jälleen samana joukkueena kuin viime keväänäkin, mutta tällä kertaa lähestyimme asiaa ihan uudella tavalla. Perinteikäs "Satakunnan klassikkoretki" päätettiin jättää nyt toteuttamatta, emmekä liioin valinneet tornia minkään rehevän lintuveden ääreltä, vaan kohteemme oli näin turkulaisittain kotoisa ja helposti tavoitettava Kurjenrahka ja taistotornimme karun avosuon laidalla.

Aika erilainen taistomiljöö kuin aiempina keväinä.

Ilta oli leppeä - kevään ensimmäisiä oikeasti lämpimiä iltoja - mutta pilvisen harmaa. Jätimme autot ja kantamukset Vajosuon parkkipaikalle ja lähdimme ensin iltalenkille kiertämään parin kilometrin rengasreitin ja tsekkaamaan paikat ennen kuin hakisimmet tavarat ja leiriytyisimme. Lohjan ja Helsingin vahvistuksillemme kohde oli uusi, mutta itse olen käynyt Vajosuolla ennenkin niin ekologian kenttäkursseilla kuin omatoimiretkilläkin. Viime vuonna vietin pääsiäisviikonloppuna yhden varhaisaamun Vajosuon tornilla teerien soidinta tarkkaillen.

Metsässä lauloivat punarinnat ja rastaat. Suolta raikuivat kurkien ja laulujoutsenten huudot. Kevään ensimmäiset käet kukkuivat. Yhtäkkiä punarintojen konsertin läpi korviini kiiri muusta äänimaisemasta poikkeva, hyvin tutun kuuloinen vihellys. Pysähdyin ja vinkkasin lähellä kulkenutta toveri Krottiakin stoppaamaan hetkeksi, ja kun askelten rapina ja vaatteiden kahina ei haitannut kuuntelua, ääni erottui selkeästi. Pyy se siellä vihelteli. Kun vähän matkaa edellämme kävelleet kaverit pysähtyivät katsomaan metsän yllä kiertelevää lehtokurppaa, otimme heidät kiinni, ja jäimme yhdessä kuuntelemaan pyytä. Toiselta puolelta polkua kuului vastailua sen vihellyksiin - pyitä olikin kaksi.

Vajosuon pikkulenkkiin sisältyy hiukan pitkoksiakin, vaikka pääosin kuljetaan metsässä.

Kun runkoja peittää sammal, metsä on yltympäriinsä vihreä, vaikka puut ovat vielä lehdettömiä.

Vallan ilahduttavan pyyhavainnon jälkeen palasimme autoille noutamaan majoitusvarusteet ja siirryimme oikotietä nuotiopaikalle, jonka ympäristöön pystytimme teltat. Söimme vielä iltapalaa tulen ääressä. Itse pääsin telttaan asti puolenyön tietämillä ja nukuin sikeästi vain muutaman tunnin. Jossain vaiheessa aamuyötä jouduin heräämään huussiin, mutta tulipahan kuultua samalla sammakoiden kurnuttelua.

Tornien taisto alkaa viideltä, joten heräilin neljän tietämillä aamunhämärään metsään, jossa soi teerien kuulas soidinpulina ja laulurastaan viheltely. Suoriuduin aamutoimista niin tehokkaasti kuin vain suinkin pystyin, vaikka ajoittain kipuileva polveni oli alkanut taas vihoitella. Toveri Krotti nousi samoihin aikoihin, joten pääsimme purkamaan telttamme heti ja läksimään tornille yhtä matkaa. Saavutimme tornin vain hetkeä ennen taiston alkua. Pian joukkuetoveritkin valuivat paikalle.

Vajosuo kello viideltä.

Joka kerta Tornien taiston alussa tuntuu siltä, että paikalla olisi pitänyt olla jo ainakin puolta tuntia aikaisemmin, että ehtisi rauhassa asettua, fiilistellä alkavaa aamua ja tehdä vähän taustatyötä kisaa varten kiikaroimalla maisemaa läpi ja kuuntelemalla ääniä niin, että tietää heti taiston alettua, mitä etsiä ja mistä. Nytkin periaatteessa yritin olla tornilla jo puoli viideltä, mutta ei ihan onnistunut. No, joka tapauksessa taiston aikana tehtiin koko joukko mukavia havaintoja ja päivä oli oikein hauska.

Teeret tietysti varastivat suurimman huomion näyttävällä soitimellaan, mutta runsaslukuisina esiintyneet kapustarinnatkin olivat tosi mukavia. Ne esittivät myös mielenkiintoista soidinlentoa. Odottelimme koko aamun, että suokukkoja ilmestyisi paikalle, ja niin niitä sitten pudottautuikin taivaalta puoli yhdeksän aikaan pieni parvi aika lähelle tornia kuljeskelemaan ja soidintelemaan. Suokukot soidinaikaan ovat joka kerta mainio ilmestys.

Teerikukko esiintyy. (Scoupattu vanhan kämäisen putken läpi hämärässä, mutta olennaisen näkee.)

Myös petolintujen osalta olimme odottavaisia. Lämmin päivä ja avoin maasto lupailevat usein hyviä havaintoja. Kurjenrahkassa pesii jopa maakotkia, joita nähdään välillä Vajosuollakin. Kuitenkin tämän taistopäivän - uskokaa tai älkää - ainoa petolintuhavainto oli kalasääski. Sen puuhia onneksi saatin sitten tarkkaillakin pitkään, vaikka taiston pinnalistan pituuden kannalta olisi tietysti ollut kivaa nähdä muitakin petolajeja.

En olisi uskonut meidän havaitsevan välttämättä yhtään sorsia, mutta pienelle suolampareelle laskeutuikin kaksi tavia, ja myös ohilentäviä sinisorsia nähtiin. Hanhimuuttoa oli hiukan, mutta parvet menivät korkealta ja kovaa hurjassa vastavalossa, joten lajinmääritys jäi pitkälti puutteelliseksi. Pieni parvi kanadanhania oli suolla paikallisina. Niiden hassua vaakkumista kuultiin jo aamuvarhaisella, mutta näköhavainto saatiin vasta myöhemmin. Joutsenia oli tietysti, samoin kurkia, jotka aina pesivät täällä.

Taistotanner auringon noustua.

Kun aamun pari intensiivisintä tuntia oli takana, ehti viimein pysähtyä syömään kunnollisen toisen aamiaisen.

Taistopäivän aikana tuli tehtyä koko joukko kevään ensihavaintoja, myös muutamasta selkeästä kesälajista. Heti aamusella lauloi pajulintu. Käet kukkuivat aivan valtoimenaan joka suunnalla, ja näimme myös yhden aika läheltä. En ollut muistaakseni havainnut kuovia saati pikkukuoviakaan aiemmin tänä vuonna. Puolenpäivän aikaan suon ylle ilmaantui kiertelemään yksinäinen haarapääsky, selkeä kesän merkki. Myös pikkulepinkäisen saapuminen kertoi, että nyt todellakin ollaan kesän kynnyksellä - ja niinhän sitä oltiinkin, sillä paria päivää myöhemmin luonto suorastaan räjähti vihreäksi ja päivälämpötilat harppasivat pariinkymppiin.

Optiikkaa asemissa.

Jälleen kerran vietimme Tornien taistoa lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Heti auringonnousun aikaan tiesi, että päivästä on tulossa lämmin, vaikka kello kuuden tietämillä olikin hetken sen verran viileää, ettei tornissa tarjennut kyhjöttää ilman pipoja ja hanskoja. Pilvet väistyivät ja lämpötila nousi nopeasti auringon mukana. Tällaiseenhan voisi miltei tottua.

Leppoisaa staijausta. Erityisen leppoisa on toi keskeltä päätä sojottava havun oksa. (Kameran takana toveri Krotti.)

Taistokokemus karun suon laidalla oli hyvin erilainen kuin perinteiset lintuvesikokemukset. Lajeja havaittiin lopulta 41, mikä oli jopa yhden lajin verran yli tavoitteen. Emme siis tavoitelleet suuria tällaisella paikalla. Aiempien taistokertojeni 70-80 pinnan tuloksiin verrattuna - taiston voittajien yli 110 pinnasta puhumattakaan - lukema oli huomattavan pieni. Monet havainnot olivat kuitenkin ihan mielettömän hienoja.

Teerisoidin jäi tietysti päällimmäisenä mieleen, etenkin kun en ollut koko keväänä ennen tätä päässyt tarkkailemaan teeriä. Päivän aikana tuli myös aika tasaisesti uusia havaintoja, kun taas lintuvesien äärelllä käy usein niin, että aamun parin aktiivisen tunnin jälkeen sorsat painuvat nukkumaan, eikä mitään järin kiinnostavaa välttämättä enää tapahdu koko loppu kisan aikana. Totta kai tälläkin kertaa taistopinnoista jäi puuttumaan lajeja, jotka sitten havaittiin heti kisa-ajan umpeuduttua. Kun palasimme autoille metsässä lauloivat punarinta ja tiltaltti, jotka eivät olleet esiintyneet taiston aikana.

Metsää tornin juurella.

Koko retki oli oikein onnistunut. Väsymys oli tietysti aika valtaisa, ja siinä tornissa seisoskellessa, kun aamupäivän aurinko lämmmitti mukavasti ja väreily alkoi haitata kaukoputkihommia, houkutus kellahtaa aamupäivätorkuille tornin lattialle oli kyllä suuri. Nukahtamista estivät onneksi aika tehokkaasti kekomuurahaiset, jotka aktivoituivat päivän mittaan ja alkoivat kiipeillä ylös torniin. Ei niitä ollut kuhinaksi asti, mutta sen verran, ettei enää tehnytkään mieli kellahtaa.

Iltapäivällä kotiin palattuamme menimmekin sitten aika pian nukkumaan. Jos en olisi aina ollut yhtä väsyksissä tällaisten retkien jälkeen, arvelisin varmaan olevani tulossa vanhaksi. Niinhän se kuitenkin taisi mennä, että 27-vuotiaana alkaa rappeutuminen, hehheh!

Osallistuiko joku teistä lukijoista Tornien taistoon tai kävi vierailemassa jollain tornilla?

17 kommenttia:

  1. Kiinnostava retkikertomus, ja hyvät kuvat. Teeri on komea!

    VastaaPoista
  2. Teillä on ollut mukava retki mielenkiintoisessa ympäristössä. Päivän aikana bongattu lajimäärä kuulostaa omiin korviini todella runsaalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki 41 lajia suolta onkin ihan hyvä lukema, mutta tosiaan lintuisilta merenlahdilta ja järviltä on tullut havaittua tuplat ja voittajajoukkue on useimmiten saanut liki 120 lajia. Kaikki on suhteellista. :D

      Poista
  3. Mun lajituntemus ei riitä tuohon touhuun! Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, helpointa se olisi varmasti, jos pääsisi mukaan johonkin joukkueeseen, jossa muut tuntee lajeja paremmin! Heikommasta määritystaidosta huolimatta jokainen joukkueen jäsen voi kuitenkin olla hyödyksi lintujen havaitsemisessa.

      Poista
  4. Hyviä havaintoja! En ollut taistossa tänä vuonna mutta olen ollut pari kertaa aiemmin. Itsekään en ole koskaan osallistunut suolta, varmasti mielenkiintoista vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tornien taisto suoympäristössä oli kieltämättä mielenkiintoinen, erilainen kokemus.

      Poista
  5. Tunnelmalliset kuvat ja mielenkiintoinen retkikertomus, teillä on ollut kaikesta päätellen antoisa ja kiva retki :)

    VastaaPoista
  6. Hauska lukea tuollaisesta tornien taistosta! Kaikesta sitä voikin kisata! Taitaa kuitenkin olla aika hyvänmielen kisailua, eikä hampaat irvessä bongaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juu, ainakin oman kokemukseni mukaan kisaaminen on aika leppoisaa. Tiedä sitten, minkälainen meininki muilla torneilla on... :D

      Poista
  7. Hauskoja tuollaiset taistoretket:) Upeita kuvia ja niin mukavannäköistä maastoa..Kiva kun saitte paljon havaintoja! Aurinkoista päivää♥

    VastaaPoista
  8. Mun pitää selvästi opetella tuota digiscopingia, jää tollaset hienot lintukuvat saamatta, kun muutenkaan ei tuu minkäänmoisia. :D
    Kiitoksia seurasta, toivottavasti jälleen ensi vuonna! Mutta seuraavaksi voisi yrittää mennä aiemmin nukkumaan, niin jaksaisi vähän paremmin ja jättää ne vessaan itsensälukitsemiset väliin (anteeksi oli pakko). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sen kun vain kameraa putken okulaariin sovittelemaan. Hyvällä tuurilla kuvaan tallentuu jotain. :D Ja kyllä vain, katsellaan taas ensi vuonna mahdollisuuksia - ja yritetään tosiaan saada nukuttua vähän enemmän. Se voisi olla ihan terveellistä.

      Mutta ai niin, unohdin kokonaan sen öisen huussiepisodin! :''D Selkeästi posttraumaattinen stressireaktio, kun en ole tainnut puhua siitä oikeasti koko retken jälkeen kertaakaan kenellekään, vaikka oikeastaan kaikki muut tapahtumat on tullut käytyä läpi moneen kertaan, haha! :D

      Siispä huomio huomio, sinä joku, joka luet nyt näitä kommentteja: Jos olet menossa Vajosuolle retkeilemään, muista leiripaikan huussiin mennessäsi varmistaa, ettet lukitse itseäsi sisään! Se tapahtuu helpommin kuin voisi arvatakaan. Ja jos olet kaverin kanssa kahdestaan keskellä yötä menossa huussiin, vinkki vinkki, toisen kannattaa jäädä sinne ulkopuolelle odottelemaan, ettette ole lopulta molemmat lukkojen takana. ;)

      Poista
    2. Niin, piti vielä sanoa siitä scopingista, että Krottihan tekee sitä kännykällä kiikarin läpi välillä ihan hyvin tuloksin, joten se kyllä mahdollistaa monenlaisten tilanteiden dokumentoimisen!

      Poista