11.10.2018

Syksyinen maatilaseikkailu

Syyskuun puolivälissä oli taas Osta tilalta! -päivä, joka houkutteli lähtemään pienelle seikkailulle lähiseudun maatiloille. Tapahtuman myötä yleisö pääsee tutustumaan ruuantuottajiin ja maatilojen toimintaan sekä tekemään suoramyyntiostoksia, mikä on tietysti mukavaa. Lähdimme reissuun porukalla Turusta Salon suuntaan ja koukkailimme tilalta tilalle. Aika monessa paikassa oltiin käyty jo viime vuoden Osta tilalta! -päivänä, mutta samoissa kohteissa teki mieli vierailla uudestaankin.

Röh!

Päivän ensimmäinen pysähdys oli Merivuoren puutarhan vihannespuoti Piikkiössä. Edullisia paprikoita ja tomaatteja kannatti ostaa isommat satsit. Merivuoren puutarhapuoti on auki muulloinkin, joten siellä olisi hyvä pistäytyä, jos sattuu liikkumaan lähistöllä otolliseen aikaan.

Merivuoressa myytiin myös taimia.

Paimiolaisella Perkkiön tilalla paitsi lampaat myös siat saavat olla ulkona laitumilla, mikä on nykyään erittäin harvinainen näky. Tilalla myydään lihan ja villatuotteiden ohella viiriäisenmunia, ja niitä ostin paketin. Toveri Krotti hankki jo valmiiksi pakkaseen ensi kevättä varten lampaanlihaa - onhan se mukavampi ostaa suoraan tuottajalta, eikä tarvitse sitten pääsiäisen aikaan haeskella kaupoista. Olennaisinta tällä pysähdyksellä oli kuitenkin päästä näkemään metsälaitumella rymyävät siat. Saimme myös heitellä niille omenoita.

Siat olivat isoja ja aika pelottavia, vaikka toki myös hauskoja.

Lampaat lepäilivät sen verran kaukana, ettei niitä päässyt rapsuttamaan.

Perkkiössä on myös ankkoja.

Vierailimme toisellakin lihantuottajalla, Salmensuun tilalla, koska tilan tuoreet erikoismakkarat houkuttelivat porukan makkaransyöjäosastoa. Lähti sieltä yksi pihvipakettikin mukaan. Paikka on myös ihan kiva. Hauska pörröinen vahtikoira tuli heti tervehtimään, kun saavuimme, ja myös tilan kissat pyörivät nurkissa ja olivat paijattavissa.

Salmensuun vahtikoira vahti valppaasti.

Matka jatkui Karunasta Sauvoon Kamparsin luomutilalle, jonka tunnelmallisesta tilapuodista shoppailtiin muun muassa juustoja ja kananmunia. Pihapiirissä on kanatarha, ja jäimme hetkeksi syöttämään kanoja, kunnes sadekuuro paimensi eteenpäin.

Kamparsin puodin sisustus henkii menneen ajan tunnelmaa.

Wanhan Liesniemen tila oli uusi tuttavuus, jossa emme olleetkaan käyneet viime vuoden Osta tilalta! -päivänä. Paikka osoittautui kiehtovaksi, sillä siellä on asuttu jo keskiajalla. Liesniemen entisestä kartanolinnasta on jäljellä enää holvikellari, jota saa nykyään vuokrata juhlapaikaksi. Tutustuimme uteliaina paikkoihin, ja isäntä olisi voinut selostaa tilan historiasta vaikka koko päivän. Saimme kupposet kahvia ja palat omenapiirakkaa. Ostimme kurpitsoita ja hunajaa.

Myynnissä oli myös hunajakennoja, jollaisia olen nähnyt joillain videoilla syötävän ja luullut kyseessä olleen jonkinlaisen erehdyksen - eihän hunajakennoa voi syödä! Kyselinpä siis niistä, ja ilmeni, että ne on nimenomaan tarkoitettu syötäväksi. Tarjolla oli enää vanhoja kennoja, joissa hunaja oli jo kiteytynyt, mutta sen johdosta ne olivatkin edullisia. Ostin sitten yhden ja testasin heti. Voi elämä, miten hyvältä se maistui! Olisin voinut syödä koko kennon yhdeltä istumalta, mutta olen menestyksekkäästi säästellyt sitä ja edelleen on kolmasosa jäljellä.

Wanhan Liesniemen keskiaikaiseen kellariin laskeudutaan isoja kiviportaita.

Liesniemen jälkeen saavuimme Saloon ja käväisimme Viurilan kartanon sadonkojuumarkkinoilla. Oli hauskaa nähdä hulppeaa kartanoa sisältä päin, mutta myyjäisissä oli aika vähänlaisesti mitään kiinnostavaa. Vanha tuttumme Karviaisten tila oli kyllä myymässä Voimapapu-tuotteitaan, mutta oli kyllä hauskempaa, kun viime vuonna itse tilalla pääsi käymään. Ostimme toki markkinoilta myös yhden valkosipulin, kun sattui olemaan ostoslistalla ja tulemaan vastaan.

Viurilan sali oli koristeltu kivasti.

Maatilakierroksen päätteeksi menimme vielä käymään isosiskoni perheen luona, missä grillailimme ja kokkailimme vasta ostamiamme herkkuja. Pääsimme myös keräämään sieniä heidän metsäpläntiltään ennen kuin oli aika lähteä takaisin Turkuun.

Päivä oli oikein mainio. Toivottavasti Osta tilalta! -tapahtuma järjestetään taas ensi syksynä.

21 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen päivä ollut <3 Ihania kuvia <3 Tuo röh on niiiiin symppis, oih <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jo vain. Soisi kaikkien sikojen yhtälaisesti saada symppistellä naama kurassa pihamaalla. :D

      Poista
  2. Moi. Olipas teillä kivat retkikohteet. Yritin kerran kutsua itseni yhteen sikalaan katsomaan pikkupossuja, mut hygieniamääräysten takia sinne ei saanut mennä. Kai possukat sit olivat ihmisiä puhtoisempia �� Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, joo, sikaloihin ei tietääkseni yleensä päästetä juurkaan vierailijoita, etteivät tuo tullessaan taudinaiheuttajia ulkomaailmasta. Kävimme joskus koulun kanssa luokkaretkellä maatalousopiston sikalassa, ja sinne päästäkseen piti pukeutua kaikenlaisiin suojavarusteisiin. :D

      Mutta sanovat, että ulkona rymyäminen parantaa siankin vastustuskykyä, eikä siksi ole mitään ongelmaa päästää satunnaisia vierailijoita ruokkimaan noita laidunpossuja. Asiaan vaikuttaa vissiin myös sikojen tiheys karsinoissa, koska täyteen ahdetuissa sikaloissa taudit leviävät nopeammin. Noilla on kuulemma sisälläkin aika väljää.

      Poista
  3. Ompa kivat possut, lampaat ja ankat! Hauska tuollainen maatila jossa siatkin saavat olla ulkona. Ei enää nykyään juurikaan näy.

    VastaaPoista
  4. Varmasti oli mielenkiintoinen päivä. Tuollaisia pitäisi järjestää ympäri maata säännöllisesti, jotta ihmiset näkisivät, mistä ruoka ihan oikeasti tulee.
    Viime viikonloppuna kävin Somerolla ja ihmettelin matkan varrella näkyviä valtaisia lammasmääriä. Useissa paikoissa. Olen Somerolle ajanut muutaman vuoden aikana useamman kerran vuodessa, mutta aiemmin en näin mittavia lammasmääriiä ole nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä - tällaista pitäisi olla enemmän. :)

      Hassua. Ehkäpä siellä on alkanut jokin lammastarhausbuumi.

      Poista
  5. Oikea mahtimatka!
    Porukalla tuollainen on varmasti vielä tuplasti hauskempaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ja kun auto on täynnä porukkaa, saadaan kimppakyyteilyn edutkin. :)

      Poista
  6. Mahtava tapahtuma ja mielenkiintoiset kohteet! Blogissani on sinulle haaste syksyn sävyistä :) Toivottavasti se on mielekäs, vaikka muistankin lukeneeni, että haasteet eivät ehkä ole ihan the juttu? Ajattelin että retkiltäsi voisi löytyä mielenkiintoisia näkemyksiä ja kuvatallennuksia syksyn sävyistä :)
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, huomasinkin haasteen. Kiitos siitä! :) Kyllä minä oikeastaan tykkään blogihaasteista. Välillä ne vain ovat liian vaikeita! :D

      Poista
    2. PS. Tämä on onneksi helppo ja hauska, inspiroivakin, eikä sisällä vaikeita kysymyksiä. ;D

      Kiitos - ja mukavaa viikonloppua sinnekin! :)

      Poista
  7. Kylläpä kuulostaa ja näyttää mukavalta teidän reissunne! Pitäisi itsekin muistaa suosia vieläkin enemmän lähiruokaa suoraan tiloilta. Hunajakennoa tekisi mieli maistaa itsekin! Mukavaa viikonvaohdetta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoisin, että saisin aikaiseksi käytyä maatilojen suoramyyntipuodeissa useammin. :) Ja se hunajakenno, sitä kyllä suosittelen lämpimästi. Kannattaa ostaa, jos jossain tulee vastaan! <3

      Poista
  8. Tuo ensimmäinen kuva on mainio ♥

    VastaaPoista
  9. Aivan mainio päivä teillä! Ja hunajakennojen syöminen, pitää itse päästä testaamaan myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Hunajakenno on ollut riemua. Vielä on pikkupala jäljellä. Olen muuten ollut havaitsevinani, että kennon pureskelu auttaa flunssan oireisiin paljon paremmin kuin hunajan juominen teen mukana tai ihan lusikalta imeskellen nauttiminen. Ehkä, kun se tulee pysyneeksi sitkeän kennon mukana pidempään suussa... :)

      Poista