Kevätfiiliksiä ja pöllöjä sekä muistutus messulippuarvonnasta

15.3.2019

Minulla on aika hektinen viikko meneillään. Joka ilta on ollut jotakin, ja viikonloppuna käydään vielä Heurekassa ja kestitään vieraita. Päivät ovat kuitenkin vastapainoksi olleet vähän rauhallisempia. Olen ollut enimmäkseen kotona, lukenut tenttikirjoja ja puuhaillut huonekasvien parissa. Onpahan pystynyt nauttimaan iltariennoista, kun ei ole ollut ihan tuhannen tokkurassa väsymyksestä pitkän päivän jälkeen.

Kimppu vaaleanpunaisia ruusuja on ilahduttanut keittiön pöydällä. Meillä on tosi harvoin ruusuja, sillä kotimaisia on tuskin saatavilla, mutta nyt kun Reilun kaupan ruusut olivat tarjouksessa naisten päivänä, päätimme kerrankin ostaa.

Viime viikon vesisateiden myötä tuli jo aika keväinen keli, mutta viikonloppuna saatiin uusi hanki ja alkuviikon oli pakkasta. Parhaillaan sataa kuitenkin taas vettä, ja sääennusteen mukaan plussakelipäivät näyttäisivät jatkuvan toistaiseksi. Kun eletään jo maaliskuun puoliväliä, tuntuu ihan aiheelliselta odottaa rannikkoseutumme kevään olevan nyt tosissaan alkamassa näiden sateiden myötä.

Lumi hupenee lähimetsästä kovaa vauhtia.

Muuttolinnut tunuvat jotenkin aina tietävän, milloin kevät on tulossa. No, toki ensimmäiset saapujat usein sahaavat edestakaisin kevään reunalla, mutta kun massat vyöryvät Suomeen, tulee aina melko varma fiilis siitä, että pian se leppeä vuodenaika on täällä. Lintumuutto käy nyt kuumana, joten kevättunnelma kohoaa. Viime viikonlopun linturetki nostatti sitä aivan erityisesti lumisateesta ja hyisestä tuulesta huolimatta.

Muuttolintujen ohella muitakin kevään merkkejä on jo runsaasti havaittavissa. Talvehtineet mustarastaat laulavat jo siellä täällä. Tiaiset tirskuvat, ja käpytikka pärryttää. Pajunkissoja on joka ojan pusikossa. Lokit ovat palanneet kaupunkiin. Taloyhtiön pihassa narsissin ja krookuksen alut venyvät. Nyt ne ovat taas paljastuneet lumen alta, eivätkä näytä olevan moksiskaan äkillisestä pakastumisesta ja lumipyrystä.

Kevät versoo taloyhtiön pihamaalla.

Hassua kyllä, en ole kuullut vielä yhtäkään lehtopöllöä tänä keväänä. En toisaalta ole käynyt etsimässäkään. Kaikki sopivat illat, jolloin olisin voinut lähteä pöllöapajille, ovat olleet turhan tuulisia tai kylmiä. Lehtopöllöillä on nyt jo pesintä käynnissä, mutta ne jatkavat kuitenkin huhuiluaan usein pitkälle kevääseen. Vielä ei siis ole mitenkään myöhäistä varata muutamaa iltaa ulkoiluun lähitienoon tutuilla lehtopöllöpaikoilla.

Tarkoituksenani olisi myös suunnata kerrankin syrjäseuduille pöllöretkeilemään harvinaisempien metsälajien toivossa. Lehtopöllöhän on aika lailla sellainen puistojen ja kaupunkimetsiköiden lintu ja meillä päin melkoisen yleinen. Sitä kuulee kulttuurimaisemissa, kun taas vaikkapa helmi- ja viirupöllö ovat selkeästi vanhojen metsien asukkeja, joita havaitakseen on syytä läksiä kunnolla kuuseen.

Helmipöllöä kuulin joskus lapsuudenkotini pihalla, mutta viirupöllöä en ole ikinä havainnut. Niinpä olen ottanut tänä vuonna tavoitteeksi viirupöllön kuulemisen tai vaikka näkemisenkin. Se on jotenkin tosi hieno ja kiehtova olento - söpön näköinen pehmoisen pyöreine olemuksineen ja tummine keijunsilmineen, mutta myös aika aggressiivinen ja vaarallinen. Emo puolustaa poikasiaan hurjasti, joten jos keväällä tai alkukesällä sattuu kohtaamaan viirupöllöperheen, kannattaa juosta pakoon ja suojata päänsä ennen kuin emo hyökkää.

Kävimme yhtenä iltana Ruissalossa, mutta tuuli oli aivan tolkuton, joten emme edes yrittäneet kuulla pöllöjä.

Haaveeni kuulla huuhkajan huhuilua pitkästä aikaa ja oikein kunnolla on lopulta toteutunut. Eräänä loskaisena helmikuun yönä kävimme tietämällämme huuhkajareviirillä Lohjalla. Sumuisesta pimeydestä kantautui kumea "huu-uu" muutaman kerran. Hetki oli aika nopeasti ohi, mutta kokemus piirtyi kyllä muistoihin sellaisella terävyydellä, ettei sitä ihan heti unohda.

Olin kuullut huuhkajan varmuudella vain kerran aiemmin, niin ikään lapsuudenkotini pihalla, mutta silloin huhuilu kuului vaimeana ja kaukaa, eikä sitä ollut helppo erottaa liikenteen taustamelun läpi. Lapsena tehdyistä havainnoista on myös sen verran epävarma muistikuva, että niitä on usein vaikea ottaa lukuun, kun käy läpi, mitä kaikkea on elämänsä aikana havainnut ja mitä ei. Nyt suuri salaperäinen pöllö on viimein kuultu kunnolla. Olen todella iloinen! Ehkäpä vielä joskus pääsen näkemään sen.

Huuhkajamaisema, tosin eräänä toisena iltana, jolloin taivas oli pilvetön ja täysikuu kumotti huuhkajavuoren yllä.

Pöllöistä kukkaruukkuun. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani lauantai-iltaan asti. Messut ovat 29.-31.3. Luvassa on upeaa kukkaloistoa, laaja myyntivalikoima ja hyödyllisiä vinkkejä. Hulppea sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita. Ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja myös ajankohtainen kiertotalousteema on esillä. Mukana on lisäksi tuttuun tapaan Mökki & Meri -kokonaisuus. Kannattaa osallistua!

Joutsenia tervehtimässä

11.3.2019

Lauantaiaamuna sää näytti aika keväiseltä. Oli pari astetta plussalla ja aurinkoista, kohtuullisen äkäisestä tuulesta huolimatta lämpimämpää kuin parina edellisenä päivänä. Yöllä oli tullut hieman uutta lunta, mutta pääosin maa oli paljas. Päätimme lähteä linturetkelle. Paimionjoen rantapellot ja Halikonlahti kutsuivat.

Ensimmäiset kevätlinnut löytyivät Paimiosta Kravinkujan varrelta. Parvi laulujoutsenia - kahdeksan vanhaa lumenvalkoista yksilöä - lepäili pellolla. Minulle ne olivat kevään ensimmäiset. Jo niiden näkeminen oli sykähdyttävää, mutta pian kohtasimme lisää. Lähempänä lahtea joen suulla jo aivan keväisen vihreällä pellolla oli joutsenia peräti viitisenkymmentä leppoisasti laiduntamassa. Niiden seurana oli myös pari merihanhea.


Tovin joutsenia tarkkailtuamme jatkoimme matkaa iloisina ja liikuttuneina Saloon päin. Pysähdyimme huoltoasemalle lounastamaan, minkä jälkeen suuntasimme Halikonlahdelle. Sää oli käynyt pilviseksi ja tuuli voimistunut. Satunnaisia lumihiutaleita kieppui tuulessa. Eipä muuta kuin pipot korville, huput päähän, hanskat käteen ja menoksi.


Pellolla hyöri variksia ja naakkoja. Ryhdyin kiikaroimaan niiden puuhia, ja silloin havaitsin töyhtöhyypän lennossa. Sekin oli minulle kevään ensimmäinen. Kiiruhdimme pusikon ohi niin, että näimme paremmin pellolle. Hetkeksi hukkasimme hyypän, mutta kohta se taas ponnahti siivilleen varisten ajamana, ja sillä oli pari kaveriakin. Hyyppiä oli kaikkiaan kolme tai neljä. Riemastuttavaa!

Kuljimme ojanvartta seurailevaa tietä lintutornille. Halikonlahden altaat olivat vielä tyystin jäässä, mutta vedenpuhdistamon laskuputkesta pulppuava vesi virtasi sulana ojaa myöten lahteen. Tornilla seisoskellessa tuntui aluksi siltä, ettemme tekisi tänään enää enempää havaintoja. Jokisuun pellot olivat autiot, lahti jäässä ja maisema harmaa ja aution oloinen. Tuulen huminan läpi ei olisi kuullut, vaikka jokin lintu olisikin äännellyt. Lumisade voimistui.


Sitten alkoi kuin alkoikin tapahtua. Kanahaukka kaarsi rantapusikkoon päivystämään. Ruovikossa rapisi. Yhtäkkiä sieltä pomppasi lentoon komea fasaanikukko. Haukka syöksyi fasaanin kimppuun ja putosi saaliinsa kanssa yhtenä kieppuvana höyhenmylläkkönä pensaiden taakse. Fasaani parkaisi pari kertaa ennen kuin hiljaisuus taas laskeutui lahdelle. Vaikuttava tilanne oli ohi parissa sekunnissa.

Kohta löytyi toinenkin petolintu. Pellon laidassa pensaan latvassa istui tuulihaukka. Harakat huomasivat sen samaan aikaan kuin minäkin. Ne ryhtyivät härnäämään pientä ressukkaa, kunnes tämä joutui poistumaan paikalta. Tyytyväisen oloiset harakat valtasivat pensaan ja jatkoivat räkättelyään. Varislinnut tuntuvat tykkäävän muiden kiusaamisesta!

Kauempana pellolla kuljeskeli kymmenen metsäkauriin lauma. Pikkutikka lensi yli. Pari kertaa olin kuulevinani pajusirkun, mutta ääni hukkui tuuleen, enkä voinut olla varma. Samoin luulin kuulevani viiksitimaleita, joita emme kuitenkaan päässeet näkemään, joten sekin havainto jäi epävarmaksi. Hyvin paljon kiurua muistuttava hahmo viiletti ohi, mutta heikossa valossa kaukana menevää lintua oli vaikea määrittää luotettavasti.


Olin jo jonkin aikaa uumoillut kaukaa kantautuvan joutsenten toitottelua, kunnes ääni voimistui ja saatoimme olla jo varmoja, että joutsenparvi lähestyi jostain. Pian se ilmestyikin lumisateen läpi näkyviin. Kahdeksan joutsenta kaarsi taidokkaasti voimalinjojen välistä ja suoraan lintutornin ohi. Niiden heleät huudot kiirivät tuulessa. Vaikka sää olikin käynyt aika talviseksi, joutsenten saapumisessa oli vahva kevään tunnelma.

Ne laskeutuivat tyylikkäästi jäälle, huutelivat hetken ja kuljeskelivat sitten sulana virtaavan ojan päähän ja pulahtivat vesille. Parvessa oli kaksi vanhaa yksilöä ja kuusi nuorta viime kesän poikasta. En tiedä, oli kyseessä mahdollisesti viime kesästä lähtien yhdessä pysynyt perhe, mutta oli liikuttavaa ajatella, että olisi voinut olla.


Kello alkoi olla jo sen verran paljon, että lähdimme tornilta. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan pajunkissoja. Vielä ennen parkkipaikalle paluuta näin isolepinkäisen. Kaunis, pieni, sinertävänharmaa, rosvonaamioinen petolintu lennähti esiin ruovikosta, istui hetken näreen nokassa kääntyillen ja pudottautui sitten takaisin kasvuston kätköihin. Kiva havainto kruunasi mainion retken.

Yhä sakenevassa lumisateessa reissasimme viettämään iltaa isosiskoni luokse. Parivuotias siskonlapsi riehaantui saapumisestamme, mutta malttoi kuitenkin keskittyä jossain määrin kuuntelemaan kertomustani päivän havainnoista. Lopuksi hän kysyi: "Miksi se haukka saalisti kalkkunan?" Mysteeriksi jäi, olivatko fasaani ja kalkkuna hänen päässään synonyymejä vai ehtikö hän kertomusta kuunnellessaan unohtaa, mikä kanalintu olikaan ollut puheena. Joka tapauksessa hän on ihanan kiinnostunut linnuista.


Onko teillä päin näkynyt muuttolintuja tai muita kevään merkkejä?

PS. Turun puutarhamessujen lippuarvonta on auki blogissani ensi lauantaihin asti!

Osallistu arvontaan - voita liput puutarhamessuille!

7.3.2019

Saan taas arpoa teille lippuja Turun Messukeskuksen ihastuttaville Piha & Puutarha -messuille!* Arvon 2-3 kappaletta 1-2 messulipun paketteja. Pakettiin tulee lippujen päälle myös pieni lisäyllätys. Tapahtuma on tänä vuonna jo maaliskuun lopulla 29.-30.3. Niinpä arvontaan voi osallistua reilun viikon ajan, ja koitan saada liput postiin mitä pikimmin - posti kun kulkee nykyään niin hitaasti.

Messukeskus lupaa upeaa kukkaloistoa, laajaa myyntivalikoimaa ja hyödyllisiä vinkkejä sekä luovaa ja ideoita pulppuavaa toteutusta. Messujen laaja sisäpuutarha esittelee monimuotoisuutta, hyötykasveja ja vesiaiheita, ohjelmassa nähdään muun muassa kukkasidontakilpailu, ja kiertotalousteema on esillä. Mukana on tuttuun tapaan myös Mökki & Meri -kokonaisuus.


Arpoja on saatavilla kaikkiaan kolme per osallistuja:

Pääset mukaan arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, menisitkö messuille yksin vai kaverin kanssa - haluaisitko siis yhden vai kaksi lippua jos arpa osuisi sinuun. Muista jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi tai muu yhteystieto, jotta saan sinut kiinni oitis arvonnan päätyttyä.

Saat lisäarvan, jos seuraat blogiani esim. Bloggerin, Blogit.fi:n, Bloglovin'in tai jonkin muun kanavan kautta. Mainitse kommentissa, mitä kautta seuraat.

Saat lisäarvan, jos vinkkaat arvonnasta muille esim. omassa blogissasi tai sosiaalisessa mediassa. Linkitä kommenttiin, missä mainostit arvontaa.

Arvon liput lauantaina 16.3. klo 21, minkä jälkeen otan oitis yhteyttä voittajiin. Liput olisi tarkoitus postittaa maanantaina. Jos en saa voittajaa kiinni maanantaihin mennessä, arvon lippupaketin uudestaan.

#puutarhamessut #turku #turunmessukeskus

*Yhteistyössä: Turun Messukeskus

Suolainen laskiaispulla

5.3.2019

Voisiko laskiaispullasta tehdä suolaisen version? Olisiko mahdollista valmistaa upea laskiaispulla-ateria, jossa pääruuaksi olisi suolaista versiota ja jälkkäriksi perinteistä makeaa? Tällaisilla kysymyksillä minä ja toveri Krotti aloimme hupsutella, ja pian maistelimmekin jo Krotin leipomia, hauskasti laskiaispullaa muistuttavia, mutta kuitenkin aivan erilaisia leivoksia, niin kutsuttuja suolaisia laskiaispullia. Lopputulos oli todella herkullinen, joten ajattelin jakaa ohjeen.


Pullat syntyivät pretzel-taikinasta, joka muistuttaa pitkälti pullataikinaa, muttei vain ole makeaa. Pretzelit laitetaan hetkeksi kiehuvaan soodaveteen ennen paistoa, mikä antaa niille tyypillisen maun ja rapean kuoren sekä kauniin tummanruskean värin. Kunnon laskiaispullan päällä on raesokeria, joten ripottelimme näihin vastaavasti hiukan merisuolaa.

Täytteeksi valitsimme kermavaahdon asemaan kauratuorejuustosta ja -fraichesta vispatun kuohkean vaahdon. Hillon paikalle laitoimme porkkalaa eli porkkanasta valmistettua, kylmäsavulohta muistuttavaa herkkua. Näistä suolaisista laskiaispullista tuli siis vegaanisia, mutta täytteeseen sopisivat yhtä hyvin smetana tai ranskankerma ja kylmäsavulohi tai vaikkapa lohen mäti.

Kerron tässä pullien ja täytteen reseptit erikseen. Kunhan pullat ovat jäähtyneet, ne leikataan ja täytetään kuten laskiaispullat. Keskelle laitetaan hieman porkkalaa ja ympärille pursotetaan kaurafraichevaahtoa - tai voihan täytteet tietysti latoa kasaan ihan vain lusikalla. Lopputulos on joka tapauksessa täydellinen suolainen leivos, joka on vähän kuin laskiaispulla.


Suolaiset laskiaispullat


Pretzelit

8-10 kpl

3½ dl lämmintä vettä (42-45 asteista)
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
2-2½ tl kuivahiivaa
8-10 dl vehnäjauhoa
100 g voita tai margariinia (käytimme kasviperäistä margariinia)

2 l vettä keittämiseen
125 g ruokasoodaa

ripaus merisuolaa koristeeksi
(kananmuna voiteluun haluttaessa)

Sekoita sokeri ja suola lämpimään veteen. Ripottele kuivahiiva pinnalle. Odota noin 5 min tai kunnes hiiva alkaa kuplia. Lisää osa vehnäjauhoista. Sekoita. Vaivaa taikinaan lisää vehnäjauhoja ja sulatettu tai pehmeä rasva. Lisää jauhoa, kunnes taikinasta tulee mukava köntti, joka irtoaa kulhon reunoista.

Anna kohota lämpimässä noin tunti tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois. Jaa se kahteen osaan. Pyörittele osat pötköiksi ja leikkaa pötköt pulliksi. Kohota pullia liinan alla lämpimässä 15-45 minuuttia.

Sekoita ruokasooda veteen esim. wokkipannussa tai kasarissa. Kiehauta. Laske muutama pulla kerrallaan kiehuvaan veteen varovasti. Käännä niin, että pullat saavat kiehahtaa molemmilta puolilta. Nosta pullat uunipellille leivinpaperin päälle esim. reikäkauhalla. Ripottele pullien pinnalle muutama rae suolaa. Paista uunissa 225 asteessa 12-15 minuuttia kunnes pullat ovat kauniin tummanruskeita.


Porkkala - vegaaninen kylmäsavulohi


4-6 isohkoa porkkanaa
1 kg karkeaa merisuolaa

1 tl nestesavua
2 tl etikkaa esim. omenaviinietikkaa
1 rkl rypsiöljyä

Pese porkkanat, älä kuori. Laita noin puolet suolasta uunivuuan pohjalle. Asettele porkkanat suolan päälle ja peitä lopulla suolalla niin, että porkkanat ovat kokonaan suolan ympäröimiä. Paista uunissa 200 asteessa 30-45 minuuttia riippuen porkkanoiden paksuudesta.

Anna jäähtyä. Riko suolakuori ja ota porkkanat pois vuuasta. Pilko porkkanat terävällä veitsellä viistosti ohuiksi siivuiksi. Laita siivut ja marinadin ainekset (nestesavu, etikka, öljy) tiiviiseen kannelliseen astiaan ja hölskytä sekaisin. Jätä maustumaan jääkaappiin yön yli.

Kaurafraichevaahto


1 prk Oatly påMackan -kauratuorejuustoa
½ prk Oatly iMat Fraiche -kaurafraichea
tilkka omenaviinietikkaa (noin ½ tl)
nokare dijon-sinappia (noin ½ tl)
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

Vatkaa kaikki raaka-aineet tehosekoittimella kuohkeaksi.

PS. Saat herkullista porkkalamoussea sekoittamalla porkkalan ja kaurafraichevaahdon ja lisäämällä pieneksi pilkotun punasipulin sekä tuoretta tilliä joukkoon. Mousse sopii erinomaisesti vaikkapa ruisnappien täytteeksi - hyvä kasvisvaihtoehto juhlapöytään!

Ilmakasvien hoito

28.2.2019

Tillandsia, ilmakasvi, air plant, eliaksenkukka - nämä monella nimellä tunnetut ananaskasveihin kuuluvat epifyytit ovat mainioita huonekasveja. Niiden ylläpito ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Ajattelin nyt jakaa kootut havaintoni ja parhaat löytämäni vinkit tillandsioiden hoitoon.

Tillandsia xerographica, T. ionantha, T. melanocrater, T. argentea 'Mexico' ja T. caput-medusae

Meillä on ollut ilmakasveja vasta muutaman vuoden ajan, mutta matkalle on ehtinyt mahtua jo paljon oppimiskokemuksia. Olen pyrkinyt pitämään kasvit hengissä parhaani mukaan. Silti suurin osa hankkimistamme ilmakasveista on ennemmin tai myöhemmin kuollut. Jos siis jotain tiedän, niin ainakin sen, mitä ei kannata tehdä! No, olen toki onnistunutkin muutaman kanssa, joten sekin puoli on tietyiltä osin hallussa.

Suurin haaste meillä lienevät kotimme lähtökohtaiset olosuhteet. Asumme tavanomaisessa keskuslämmitetyssä kerrostalohuoneistossa, jossa ilma on etenkin talvisin kuivaa ja vähän tarpeettoman lämmintä. En ole kuitenkaan halunnut antaa periksi. Varmasti moni muukin hankkii ilmakasveja samankaltaisiin olosuhteisiin - niinpä toivon kokemusteni olevan avuksi.

Tillandsia ionantha

Luonnolliset olosuhteet


Huonekasveja on helpoin ymmärtää, kun tietää, mistä laji on alkujaan kotoisin ja minkälaiset ovat sen luonnollisen elinympäristön olosuhteet. Vaikkei ihmisasuntoon voisikaan luoda optimaalista habitaattia kullekin kasville, tiettyjä välttämättömyyksiä voi jäljitellä kasvien hoidossa.

Ilmakasveja esiintyy luonnonvaraisina Yhdysvaltain eteläosissa, Karibian saarilla sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Lajeja on yli viisisataa. Toiset niistä ovat sopeutuneet kuumien ja kosteiden metsien oloihin, toiset paahteisten aavikoiden ja puoliaavikoiden. Yleisesti ottaen sademetsälajit ovat kirkkaamman vihreitä ja ohutlehtisempiä, aavikkolajit hopeansävyisempiä ja paksumpia, mutta tämä sääntö ei aina päde.

Usein oman ilmakasvin lajin määrittäminen voi olla vaikeaa, sillä huonekasveiksi on tarjolla hurjan monia eri lajeja ja lajikkeita, myös erilaisia hybridejä. Monesti ilmakasveja myydään kukkakaupoissa vain "ilmakasveina" ilman tarkempaa tietoa lajista. Onneksi netin syövereistä löytyy. Vain muutamalla lajilla on suomenkielinen nimi, joten tieteelliset nimet ovat yleisesti käytössä - niinpä tietoa on suhteellisen helppo etsiä ulkomaalaisilta sivustoilta.

Kunhan pääsee perille ilmakasvin taustasta luonnossa, saa hyvän kuvan sen vaatimuksista.

Tillandsia argentea 'Mexico'

Tillandsioita kutsutaan ilmakasveiksi, koska ne eivät tarvitse multaa, johon juurtua. Ne siis vaikuttavat ikään kuin pärjäävän pelkässä ilmassa. Toki ne kuitenkin tarvitsevat vettä ja ravinteita, mutta juurien sijaan ilmakasveilla lehdet hoitavat veden ja ravinteiden oton. Lehdissä on hienoista nukkaa, trikomeja, jotka sitovat kosteutta ja ravinteita kasviin. Luonnossa ravinteet tulevat lehdille varisevasta eloperäisestä aineksesta ja vesi sateiden myötä tai aamukasteesta.

Ilmakasveillekin kuitenkin kasvaa juuria, joiden tehtävä on kiinnittää kasvi kasvualustaan. Luonnossa ilmakasvit elävät muiden kasvien päällyskasveina, kivillä tai vaikkapa sähkölangoilla ja rakennuksissa. Huonekasvina ne eivät välttämättä tarvitse juuriaan, sillä kasveille on tapana tarjota sopiva paikka, johon niiden ei ole tarpeen itse kiinnittyä. Niinpä huonekasveiksi myytäviltä ilmakasveilta on yleensä leikattu juuret pois.

En tiedä, onko juurten leikkaaminen kasvin hyvinvoinnille merkityksetöntä vai voiko siitä olla jotain haittaa. Minusta juurien kasvu on mukava merkki siitä, että kasvi on elinvoimainen ja hyvässä kunnossa, joten en näe syytä niiden pois leikkaamiseen. Juuria voi myös hyödyntää, jos haluaa rakentaa ilmakasviasetelman, jossa kasvit kiinnitetään vaikkapa puunkappaleeseen tai muuhun alustaan.

Ilmakasveja turkulaisessa kukkakaupassa

Sopiva kasvupaikka


Olen siinä käsityksessä, että oikeastaan mitkään huonekasvit eivät pahemmin tykkää siirtelystä - eihän niiden kasvupaikka luonnossakaan juuri vaihdu. Ilmakasveillekin olisi siis hyvä valita jokin pysyvä paikka asunnosta. Toki kasveja tulee siirrelleeksi kastelua varten, mutta ne kannattaa aina palauttaa samaan paikkaan, eikä vaihtaa sijaintia kovin usein esimerkiksi sisustuksen mukaan.

Suuri osa ilmakasveista ei siedä suoraa auringon porotusta, mutta lajien välillä on eroja. Aavikkolajit ovat sopeutuneet paahteeseen, mestälajit lehtien varjoon. Olen oppinut, että useimmille lajeille vähän liian hämärä paikka tuntuisi kuitenkin olevan parempi kuin liian aurinkoinen. Parasta olisi kuitenkin selvittää, mitkä ovat lajille optimaaliset valo-olosuhteet.

Lasinen terraario ylläpitää eräänlaista mikroilmastoa kasvin ympärillä, mikä saattaa suojata sitä mahdollisilta asunnon lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluilta. Lasi kuitenkin myös voimistaa auringon porotusta, joten jos ilmakasvi sijaitsee paisteessa, lasiterra ei ole välttämättä hyvä ajatus. Ilman pitäisi myös liikkua vapaasti kasvin ympärillä - tiiviin lasikuvun sijaan paras vaihtoehto olisi siis kohtuullisen kokoisilla tuuletusaukoilla varustettu terra.

Tillandsia ionantha lasipalloamppelissa

Meillä suurin osa ilmakasveista on ollut lasipalloamppeleissa, jotka toimivat terraarioina. Siirtelen amppeleita vuodenajan mukaan ikkunalta toiselle, mutta se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Asunnossamme ei kuitenkaan ole paljoa vaihtoehtoja. Luulisin, että optimaalinen paikka ilmakasveille olisi aamu- tai ilta-auringon puoleinen huone, jossa ne voisivat olla ympäri vuoden - saada riittävästi valoa talvella mutta välttyä päivän kuumimmalta porotukselta kesällä.

Kastelu ja lannoitus 


Yleinen ohje on, että ilmakasvit pitäisi säännöllisesti kastella upottamalla veteen. Veden lämpötilasta kuulee paljon erilaisia ehdotuksia, mutta itse olen päätynyt huoneenlämpöiseen. Kovin kalkkipitoinen vesi ei ole hyväksi, sillä se voi vaurioittaa trikomeja, samoin ilmeisesti jotkin hanaveden kemikaalit. Näihin kaikkiin ongelmiin auttaa veden seisottaminen kasteluvadissa vaikkapa yön yli.

Kastelun keston suhteen ei tarvitse olla niin tarkka. Olen kuullut, että vartti riittää, mutta ilmakasvit selviävät myös vaikka pariksi tunniksi kylpyyn unohtumisesta. Vesi ei kuitenkaan saa jäädä seisomaan lehtiruusukkeeseen kastelun jälkeen, ettei kasvi mätäne. Niinpä kasvi ravistetaan kuivaksi ja jätetään ylösalaisin pyyhkeen päälle hetkeksi kastelun jälkeen. Ylimääräisestä vedestä pitäisi päästä eroon nopeasti. Ilmava paikka edistää kuivumista.

Tillandsia ionantha, Tillandsia argentea 'Mexico' ja Tillandsia melanocrater uppokastelussa

Kaikille ilmakasveille ei käy sama kastelurytmi. Olen kastellut useimpia ilmakasvejamme kerran-kaksi viikossa noin 15-20 minuuttia kerrallaan, mutta tämä rytmi on selkeästi soveltunut hyvin vain yhdelle lajille, käpytillandsialle (Tillandsia ionantha), muille vaihtelevan huonosti. Moni sanoo, että ilmakasvista näkee, milloin se tarvitsee vettä. Minun täytyy kuitenkin myöntää, etten ole oppinut näkemään mitään ennen kuin kasvi alkaa olla liki nääntynyt.

Useimpia pieniä ilmakasveja ohjeistetaan kastelemaan joka tapauksessa vähintään viikon tai parin välein, mutta isokokoinen kuivien vuoristoseutujen laji salvadorintillandsia (Tillandsia xerographica) on poikkeus. Sitä neuvotaan kastelemaan 4-6 viikon välein. Se myös viihtyy runsaassa auringonvalossa toisin kuin monet muut.

En kuitenkaan osaa antaa mitään hyviä vinkkejä salvadorintillandsian hoitoon, sillä mitkään lukemistani ohjeista eivät ole toimineet. Meillä on ollut kaksi tämän lajin edustajaa. Toinen mätäni ja toinen kuivui. Molemmat olivat samalla aurinkoisella paikalla. Ensimmäistä kastelin noin neljän viikon välein, toista sitten viiden-kuuden viikon välein. En löytänyt kultaista keskitietä.

Tillandsia xerographica

Ilmakasveja voi myös kastella sumuttelemalla. Minä en enää tee sitä kovin usein, sillä sumutusvesi on päätynyt seisomaan lehtien väliin ja mädännyttänyt kasvejani. Lisäksi sumutusveden jättämät pisaranjäljet samentavat terraarioamppelien lasia. Sumuttelemalla voi kuitenkin pyrkiä tarjoamaan lisäkosteutta sademetsälajeille, kunhan varoo mätänemistä.

Etenkin talvella, kun huoneilma on hyvin kuivaa, ilmankostuttimesta olisi varmasti iso apu niin tillandsioille kuin monille muillekin kodin kasveille ja ihmisillekin. Meillä ei ole vielä sellaista, sillä laadukkaat ja turvalliset höyrystävät kostuttimet ovat melkoisen kalliitta, eikä ultraäänikostutinta kannata hankkia.

Tillandsia ionantha lasiastiassa, jonka pohjalta haihtuva vesi ylläpitää ilmankosteutta

Ilmakasvien lannoittamiseen sopii mikä tahansa mieto huonekasvilannoite, mutta markkinoilla on myös erityisesti ananaskasveille suunnattuja lannoitteita. Lannoitetta lisätään kasteluveteen maltillisesti, sillä liika lannoitus tappaa kasvin. Itse laitan noin puoleen litraan vettä ehkä ruokalusikallisen orkidealannoitetta. Lannoitan ilmakasvit kesäkaudella noin kerran tai kaksi kuussa.

Helppohoitoinen ilmakasvi?


Tillandsioista on myynnissä huonekasveiksi montaa eri lajia, joilla on kaikilla omat vaatimuksensa kasvupaikasta, valon määrästä, kosteudesta ja ravinteista - ja koska asunnoissa voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet, on vaikea määritellä, mitkä lajit ovat mahdollisesti helppohoitoisia, mitkä vaikeita. Se riippuu paljon siitä, minkälaisessa talossa kysyjä asuu.

Meillä on ollut kuutta eri ilmakasvilajia, joista yksi on selvästi pärjännyt muita paremmin. Kyseessä on aiemmin mainitsemani käpytillandsia. Nyt meillä on niitä kaksi, joista toisen hankimme jo pari vuotta sitten. Vanhempi yksilö on viihtynyt lasipalloamppelissa pohjoispuolen ikkunalla. Olen siirtänyt sen talven pimeimmäksi ajaksi päivänpaisteen puolelle, mutta vienyt taas pian vuodenvaihteen jälkeen turvaan porotukselta.

Tillandsia ionantha koristehiekka-asetelmassa kirjahyllyllä

Kuitenkin tällä samalla hoidolla, millä käpytillandsia pärjää meillä, moni muu laji ei ole pysynyt hengissä. Tillandsia melanocrater ja Tillandsia argentea 'Mexico' kuivahtivat, vaikka yritin auttaa niitä myös sumuttelemalla runsaammin. Tillandsia vriesea menehtyi myös kuivuuteen, mutta se pääsi altistumaan liialle auringonpaisteelle, enkä myöskään kastellut sitä yhtä usein, vaan luotin liikaa sumutteluun. Tillandsia caput-medusae kuoli vähän mystisesti, ehkäpä liikaan kosteuteen.

En kuitenkaan voi tältä pohjalta väittää käpytillandsiaa muita lajeja helppohoitoisemmaksi. Ehkäpä meillä sattuu olemaan juuri sille kelvollisemmat olosuhteet. Ehkäpä omaksumani hoitorutiini sopii käpytillandsialle, mutta muiden lajien kohdalla olisi vain pitänyt tajuta vaihtaa tyyliä ajoissa. Ehkäpä muiden lajien edustajat olivat jo lähtökohtaisesti huonommassa kunnossa meille tullessaan.

Jos kuitenkin pitäisi suositella kerrostaloasujalle jotain ilmakasvia, ehdottaisin joka tapauksessa suosikkiani käpytillandsiaa (Tillandsia ionantha). Sillä on kohtuulliset mahdollisuudet menestyä edellä kuvaamallani hoidolla.

Kasvia hankkiessa on olennaista huomioida, että ostaa hyväkuntoisen yksilön, ei jo kuolemaisillaan olevaa. Jos ilmakasvin tyvi ja koko rakenne on napakka ja lehtien välistä paistaa vaaleaa vihreää väriä, kasvi voi todennäköisesti hyvin. Jos kasvi tuntuu hajoavan käsiin, alalehdet repsottelevat ja tyvi on tumma tai jos kasvi on tyystin harmahtava ja käppyräinen, sen tilanne saattaa olla jo toivoton. Kasviostoksilla kannattaa valita järkevästi.

Tillandsia ionantha

En tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta jaan mielelläni kaiken, mitä olen oppinut. Paljon on vielä opittavaa. Haluaisin pystyä pitämään ilmakasveja tulevaisuudessakin ja saada ne ehkä vielä joskus kukkimaan ja tekemään uusia alkuja. Kertokaa toki omia kokemuksianne - etenkin jos ne poikkeavat huomattavasti tässä kuvailemistani tai ovat jotain ihan uutta.