blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Syksyinen kurpitsakakkuresepti

10.11.2014

Ajattelin jakaa paljon kehuja ansainneen kurpitsakakun reseptin, jota olemme tuunanneet tässä kekrin aikaan. Olemme tehneet tällä reseptillä paitsi tavallista peruskakkua myös koko pellillisen pieniä kuppikakkuja - kuvassa niitä.

Tämä on periaatteessa aika helppo peruskakku, mutta koristeiden askartelu vaatii hiukan sorminäppäryyttä ja taiteellista silmää. Jos ajatus pienten kurpitsojen väkertämisestä tuntuu vaikealta, kannattaa tsekata, saisiko soveltuvia kakkukoristeita jostain valmiina, tai jättää ne vain suosiolla kokonaan pois.

Kesän allergiakokeilujeni myötä selvisi, etten liene allerginen vehnälle, joten olen ottanut sen takaisin ruokavaliooni. Vilja-allergioista minua vaivaavat siis vain ruis ja ohra, mikä on hurjan helpottavaa. Tällaisia leipomuksiakin on paljon näppärämpi tehdä, kun voi vain käyttää vehnäjauhoa.


Kurpitsajuustokakku

3 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 ½ tl leivinjauhetta
2 tl kanelia (tai maun mukaan reilummin)
1 tl vaniljasokeria
1 dl rypsiöljyä
100 g kurpitsaa ohuina suikaleina tai raasteena

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria

vihreää ja oranssia sokerimassaa
tomusokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa seos munasokerivaahdon joukkoon. Lisää öljy ja kurpitsa. Paista uunissa 175 asteessa 30 minuuttia. Kokeile tikulla, että kakku on sisältä asti kypsä ennen kuin otat pois uunista. Anna jäähtyä esim. jääkaapissa.

Vaahdota tuorejuusto ja tomusokeri. Levitä kuorrute jäähtyneen kakkupohjan päälle. Muovaile sokerimassasta kurpitsa-aiheinen koriste. Tomusokeri helpottaa muovailua. Aseta koriste paikoilleen kakun päälle korkeintaan pari tuntia ennen tarjoilua.

Huomioita parvekeviljelystä #3: chili ja valkosipuli

15.10.2014

Kuten sanottu: nyt kun ensimmäinen kesäni parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Tässä kolmas osa, jossa selostan maustepaprikan elikkä chilin sekä valkosipulin kasvattamisesta.

Maustepaprika (chili)


Idätimme jonkin punaisia ja punavihreitä hedelmiä tekevän jalapeno-lajikkeen maustepaprikoita ikkunalaudalla maaliskuun lopulta lähtien ja siirsimme neljä hyvään kasvuun lähtenyttä taimea toukokuussa parvekkeelle. Kasvit olivat nättejä, suhteellisen helppohoitoisia ja hyvin satoisia, joten näitä me nyt ainakin laitamme taas ensi keväänä tulemaan, ja myös paikka suosittelulistalla on ihan ansaittu.

Esikasvatusvaihe. Vasemmalla kurkku, keskellä ja oikealla maustepaprikoita.

Maustepaprikat eivät tarvinneet mitenkään hillittömästi kastelua, mutta lannoitetta piti antaa reilulla kädellä, jotta kasvien kunto pysyi hyvänä ja ne jaksoivat kukkia ja tuottaa hedelmiä. Tuhohyönteiset olivat ajoittain kiinnostuneita näistä, mutta eivät saaneet aikaan suurta hävistystä. Kukinta alkoi kesäkuussa ja satoa tuli heinäkuulta lähtien.

Kesäkuu. Ensimmäiset pienet valkoiset kukat.

Hedelmät olivat aluksi hyvin pitkään vihreitä, ja aloimme jo uskoa, etteivät ne koskaan punertuisikaan, vaikka siemenpussin päällä niin sanottiinkin. Vihreitä hedelmiä maistettiin muutama ja säilöttiinkin pieni satsi, ja kyllä ne ihan syötäviltä vaikuttivat. Jossain vaiheessa heinä-elokuuta hedelmät sitten kypsyivät lopulta punaisiksi. Ei se kyllä erityisemmin vaikuttanut makuun.

Jalapenoja tuli syötyä sellaisenaan, käytettyä tuoreeltaan ruuanlaitossa, pussitettua pakastimeen ja säilöttyä suolaan ja etikkaan. Ensi vuonna aiomme ehkä myös kuivata niitä ja tehdä omaa chilijauhetta.

Syyskuu. Satoa kypsyy ja uusia kukkiakin olisi vielä tulossa.

Valkosipuli


Tilasin niin ikään parvekeviljelystä kiinnostuneen ystäväni, toveri Vötkylän, kanssa Maatiaiselta monenlaista siementä ja sipulia parvekeviljelyyn, muun muassa valkosipulia. Valkosipulin kynsiä oli pienessä pussissa vaikka miten paljon, ja vain osa niistä päätyi multaan tänä vuonna. Meillä molemmilla meni kuitenkin vähän kaikki pieleen niiden kanssa. Kerron pääpiirteittäin, mitä omalla parvekkeellani tapahtui.

Maatiaiselta tilaamamme valkosipulit ovat sellaista tosi sisukasta vanhaa suomalaista kantaa, joka kestää yöpakkasia ja miltei mitä tahansa muitakin karuja ja rankkoja luonnonoloja. Parvekeviljelyssä yli kolmenkynnen asteen päiväkuumuudessa, ympäri vuorokauden hyvin lämpöisissä olosuhteissa, muhevassa mullassa, hyvässä auringonpaisteessa, pienehkössä ruukussa, satunnaisella lannoituksella ja hyvällä kastelulla niistä ei kuitenkaan tullut mitään.

Huhtikuun lopun kylmät yöt eivät hetkauttaneet esiin puskevia valkosipulinversoja mitenkään, eivätkä myöskään ajoittaiset kuivumiset. Sen sijaan kesän edetessä ne yllättäen menettivät elämänhalunsa. Joku hiukan enemmän sipuleista tietävä tuttuni mainitsi ohimennen vitsauksen nimeltä juuripolte (se on tietääkseni jokin kasvien sairaus, joka leviää maasta käsin), ja epäili sen olevan ehkä syynä versojen riutumiseen, joka lopulta johti niiden kuolemaan.

Niin tai näin, valkosipulit katosivat kuvioista alkukesällä. Uusi yritys ensi vuonna.

Huomioita parvekeviljelystä #2: yrtit ja salaatit

14.10.2014

Kuten todettu: nyt kun ensimmäinen kesäni parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Tässä osa kaksi, jossa kerron ajatuksiani yrttien ja salaattien kasvattamisesta, tarkemmin ottaen siis basilikan, rukolan ja jääsalaatin.

Basilika


Helppohoitoinen, satoisa, herkullinen, ihanan tuoksuinen ja kaunis kasvi on varmasti mukana kuvioissa myös ensi vuonna. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka nyt ylipäätään tykkäävät basilikasta joko tuoreeltaan esimerkiksi salaatin seassa taikka ruuan laitossa sellaisenaan tai kuivattuna ja jauhettuna.

Idätimme huhtikuussa koko joukon hyvin suurilehtistä lajiketta (nimi hukkui jo alussa, joten se jääköön mysteeriksi), koulimme pois kituliaimmat taimet ja siirsimme parhaat yksilöt toukokuussa parvekelaatikoihin. Kun kukinta näytti olevan alkamassa, leikkasimme varren pään poikki, jolloin kasvi haarautui ja teki lisää lehtiä.

Heinäkuussa tuhosimme koko kasvuston (alkoi olla sen verran riutuneessa kunnossa jatkuvan lehtien napsimisen ja kukkavarsien leikkomisen takia) ja idätimme uudet, joiden lehtiä syötiin sitten vielä syyskuussakin.


Kastella piti kerran päivässä, sillä laatikkoon mahtui suhteellisen vähän multaa. Enemmällä multamäärällä harvemminkin olisi ehkä riittänyt. Lannoitetta annettiin muutaman kerran viikossa, mikä näytti olevan ihan sopivasti. Torjunta-aineita ei pahemmin tarvinnut sumutella. Ihan tosi jees.

Syyskuussa kämppikseni keräsi jäljelläolevan basilikasadon ja kuivatti koko satsin. Maustehyllyssä on nyt hieno purkillinen itse tehtyä mausteseosta, jossa on basilikan ohella myös kuivattua rukolaa. Todella herkullista monenlaisissa ruuissa.

Rukola (sinappikaali)


Rukola ansaitsee ihan samat kehut kuin basilika. Se oli erityisen palkitseva parvekeviljelylaji tällaiselle salaatinpuputtajalle, joka on tottunut siihen, että rukolaa saa tasapaksun salaattiannoksen piristykseksi vain silloin, kun on jaksanut suunnata paremmin varusteltuun isompaan ruokakauppaan ostamaan sitä, ja sittenkin se on yleensä nuupahtanutta ja epäilyttävää, usein jostain kaukaa ulkomailta tuotua ja typerästi muovilaatikkoon pakattua tai vaihtoehtoisesti ylettömän hintavaa juuripaakkumultaruukkuversiota. Tästä syystä oli perin riemastuttavaa, kun pystyi vain piipahtamaan partsilla sakset ojossa ja palaamaan sieltä keittiöön iso annos tuoretta rukolaa mukanaan. Liki täydellistä.


Istutin uutta rukolaa tulemaan parvekelaatikoihin ja pienempiin muovipurkkeihin pitkin kesää, sillä yksi yksilö ei kestänyt kovin montaa leikkelykertaa tai jos kestikin, niin alkoi aika pian panostaa pelkän kukkavarren tekemiseen eikä enää ollenkaan lehtiin. Veden tarve ei ollut suuri, eikä myöskään lannoitteen. Tuholaisia ei tarvinnut torjua, ne häärivät ihan muiden kasvien kimpussa.

Monen herkullisen salaattiannoksen ja hyvin täytetyn voileivän lisäksi rukolaa saatiin myös kuivatettua ja purkitettua maustehyllyyn, kuten edellä basilikaa ylistäessäni mainitsin. Siinäkin käytössä se on aivan yliveto kasvi. Yksi suosikeistani. Varmasti kasvaa meillä sankoin joukoin myös ensi kesänä. Suosittelen luonnollisesti myös.


Lehtisalaatti


Jääsalaatti, siis eräs lehtisalaatin lajike, liittyi parvekepuutarhan sekalaiseen seurakuntaan kesäkuussa, kun tuli ostettua kaupasta sen verran hyväjuurisia ruukkusalaatteja, ettei millään raaskinut heittää elinvoimaista juuripaakkua pois. Kun tilaa, multaa ja vapaita kasvatusastioita löytyi vielä, päätyivät salaatit partsille kasvattamaan lisää lehtiä, joita sitten hyödynnettiin ravinnoksi koko kesän.

Istutimme verkkopurkeilla varustetut salaatit isompaan astiaan verkkoineen päivineen, etteivät juuret vaurioituisi. Pääosa isoimmista lehdistä oli ensin käytetty ruuanlaittoon, mutta reipas kimppu pieniä lehtiä oli vielä jäljellä, mikä takasi kasvin hengissäpysymisen. Kerran juurruttuaan salaatit tekivät ihan hyvää tahtia uusia lehtiä niin, että useammankin kerran kesän aikana pystyi kasaamaan salaattiannoksen kokonaan omalta parvekkeelta - pohjaksi jääsalaatin lehtiä, mausteeksi rukolaa ja basilikaa, sekaan kurkkua kuutioina ja pikkuisen myös maustepaprikaa ja tomaattia.

Hyvin satoa tuottava, helppohoitoinen, mukavan näköinen ja herkullinen salaatti jätti positiivisen mielikuvan. Ensi kesänä ehkä idätämme suoraan siemenestä paitsi tätä jääsalaattia myös muita lehtisalaatteja, ehkä ainakin friseetä, jos sen siemeniä ylipäätään saa jostakin.

Miksiköhän en ole ottanut salaateistamme yhtään kuvia? Kummallista.

Huomioita parvekeviljelystä #1: kurkku ja tomaatti

10.10.2014

Nyt kun ensimmäinen kesäni aloittelevana parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Aloitetaanpa nyt vaikka kurkuista ja tomaateista, noista parvekepuutarhamme kesän päätähdistä.

Kasvihuonekurkku


Kurkut osoittautuivat tosi ihaniksi mutta myös tosi työläiksi. Kasvusto oli kaunista (niin kauan kuin se oli kaunista) ja satoa tuli hyvin (niin kauan kuin tuli). Suosittelen (joka tapauksessa) ja aion itsekin yrittää taas ensi vuonna kurkkujen kasvattamista parvekkeella.

Meillä aloitettiin neljän taimen idätys ja esikasvatus ikkunalaudalla maalis-huhtikuun vaihteessa. Viides otettiin vastaan kaverilta, jolla oli taimia yli oman tarpeen. Kasvatuksen aloituksen ajoitus vaikutti juuri hyvältä. Taimet olivat sopivan kokoisia ulos istutettavaksi siinä vaiheessa toukokuuta, kun yölämpötilat parvekkeella alkoivat pysytellä kohtuullisen korkealla. Meillä on kuitenkin lasitettu parveke.

Jos parvekkeella ei ole laseja, en suosittele aloittamaan kasvatusta kovin varhain, sillä kasvuun ryhdyttyään kurkun taimi venyy silmin nähden ainakin sentin vuorokaudessa ja kasvattaa miltei joka toinen päivä uuden lehden, joten taimi voi olla jo aivan hillittömän suuri siinä vaiheessa, kun yöt alkavat olla tarpeeksi lämpimiä, jotta se pärjäisi ympäri vuorokauden lasittomalla parvekkeella. Suuren taimen siirtäminen ja isompaan astiaan istuttaminen on vähän hankalaa.

Esikasvatusta ikkunalaudalla.

Kun parvekkeella alkaa olla öisin varmasti riittävän lämmintä, taimet voi siirtää pysyvästi ulos. Arvioimme, että yli kymmenen astetta plussalla on tarpeeksi, mutta en tiedä, minkälaisia lämpötiloja kurkut oikeasti sietävät. Kannattaa miettiä heti alussa, mihin suuntaan haluaa köynnösten kiipivän, koska sitä ne varmasti tulevat tekemään, ja viritellä tarvittavat tukirakenteet (esim. keppejä ja/tai naruja). Kasvatusastiaksi sopii valita niini kään heti alkuunsa riittävän iso purkki.

Jos edellä mainitsemani ennakkovalmistelut taimien partsille istuttamisen alla jättää puolitiehen, joutuu ehkä siirtelemään kaksimetriseksi venynyttä kurkkuköynnöstä ruukusta ja tukikepistä toiseen. Valtaisat karhean piikikkäät lehdet läiskivät naamaa, pitkät mutta hontelot varret ovat vaarassa katketa ja tiukasti aivan väärän kohteen ympärille kiertyneet kärhet eivät ota irrotakseen eivätkä seuraavaksi enää tarttuakseen uuteen kohteeseen. Been there, done that.

Pari pätkittyä ruokoa ei riitä kurkun taimen tueksi pitkään.

Kurkku ei tarvitse mitenkään erityisen vahvoja tukirakenteita kiipeilyyn, mutta isoja niiden täytyy olla. Käytimme ensin pätkittyjä järviruokoja, sittemmin metsästä kerättyjä oksia ja lopulta kalastajanlankaa, josta viriteltiin verkko ikkunan eteen, ja kurkut saivat kiipeillä sitä pitkin niin, että kasvusto peitti lopulta näkyvyyden ulos. Ilmeisesti kurkkumme olisivat voineet kasvaa vieläkin isommiksi, jos tilaa ja lannoitetta olisi riittänyt, eivätkä tuholaiset olisi ajaneet niitä perikatoon.

Meillä kurkut aloittivat kukinnan kesäkuussa. Satoa sai kerätä juhannuksen tienoilta lähtien oikeastaan läpi koko kesän sellaista tahtia, ettei pariin kuukauteen tarvinnut ostaa kaupasta kurkkuja. Siinä ohessa kului aivan tolkuttomat määrät vettä ja lannoitetta ja vähäsen myös meidän hermojamme, mutta väitän kaiken olleen vaivan arvoista. Koko ikkunaruudun peittävä kurkkuköynnös valtaisine lehtineen, mutkittelevine varsineen ja nätteine kukkineen oli todella ihanaa katseltavaa, ja tietysti vihannessadon kerääminen suoraan omalta partsilta palkitsi.

Näkymä huoneeni ikkunasta parvekkeelle kesä-heinäkkun vaihteessa.

Kurkun alttius joutua kaiken maailman ötököiden syömäksi on sitten tietysti aivan oma lukunsa. Meillä ensin vihannespunkit alkoivat jäytää, sitten jauhiaiset. Mikään ei lopulta enää auttanut. Tähän kannattaa varautua. Torjuntaan paranee panostaa ja kasvien tilannetta seurata. Lehtien alapintoja pitää tarkastella säännöllisesti vaikkapa ihan suurennuslasilla, jotta huomaa ötököiden läsnäolon ajoissa. Torjunta-aine tulee myös sumuttaa suoraan lehtien alapinnoille, eikä ylimalkaisesti vain kasvuston päälle, jotta se varmasti osuu vihulaisiin.

En tiedä, estäisikö parvekkeen lasien kiinni pitäminen tuhohyönteisten pääsyä kasvien luokse. Ei varmaan, sillä ne kyllä lentävät sisään pienistäkin raoista, mutta voisihan sitä kokeilla. Suoralla auringonpaisteella se olisi kuitenkin lämpötilannousun puolesta ainakin meillä täysin mahdotonta.

Nytkin parvekkeella oli yhtä lasia auki pitäen iltapäivällä helposti jopa 40 astetta lämmintä ja sisällä huoneessani 28, mikä on sekä kasveille että ihmisille jo vähän liikaa. Lisäksi kukkien pölyttäminen käsipelillä on sen verran työlästä, että lasit kannattaa pitää auki, jotta asiantuntijat pääsevät hoitamaan homman. Meillä vieraili säännöllisesti jopa yksi touhukas mehiläinen, mutta pääasiassa pölytyksestä huolehtivat erilaiset kukkakärpäset.

Valtaosa kurkuista kasvaa ties millä tavalla käyrään.

Kun kasveja on sumuttanut torjunta-aineella, pitää asia muistaa huomioida ravintokäytön yhteydessä. Ajoittain käyttämäämme ihan oikeaa hyönteismyrkkyä sumuteltuamme pidimme pakkauksen ohjeen mukaan useamman päivän tauon ennen kuin syötimme kurkkuja kenellekään ja sittenkin huuhtelimme ne huolellisesti ennen tarjoilua. Mäntysuopaliuoksen kohdalla varsinaista varovaisuusväliä ei pidetty, mutta hedelmät pestiin kyllä kunnolla.

Tomaatti


Tomaattien viljeleminen parvekkeella oli tosi hyvä keksintö, kunnes havaitsin, että jo pelkkä niiden tuoksu hengitettynä allergisoi jonkin verran. Pahimmilla helteillä partsin ovea oli kuitenkin pakko pitää öisin auki, joten aivastelu oli seuranani läpi heinäkuun helteiden. En halua toistaa samaa virhettä ensi kesänä, joten emme istuta niin montaa yksilöä, emmekä sijoita niiden kasvatusastioita suoraan parvekkeen oven viereen vaan mieluiten kaikkein perimmäiseen nurkkaan.

Tomaattikasvuston voimakas tuoksu ja myrkyllisyys kannattaa ottaa huomioon myös esikasvatusvaiheessa. Niitä ei sovi pitää lasten eikä lemmikkieläinten ulottuvilla. Esimerkiksi kissanomistajan ei ehkä kannata kasvattaa tomaattia lainkaan, sillä kisu varmasti menee ja syö sen, eivätkä seuraamukset liene mukavia. Itse parvekeviljelijänkin kannattaa olla varovainen, pestä kädet kasviin koskemisen jälkeen ja olla tunkematta naamaansa (ainakaan kovin säännöllisesti ja/tai intensiivisesti) kasvuston sekaan.

Tomattien esikasvatus voidaan aloittaa samaan aikaan kuin kurkkujen. Nekin kasvavat kerran alkuun päästyään aivan hillitöntä vauhtia. Siemenet kannattaa istuttaa heti alkuun jokainen omaan pikku astiaansa. Meillä ne olivat samassa isossa purkissa, mikä ei ollut järkevää, sillä taimien siirtäminen siitä oli vaivalloista. Esikasvatimme varmaan kaksitoista yksilöä, mutta muutama niistä katkesi ja heitti henkensä siirtojen yhteydessä. Toimitimme myös muutamat taimet landelle mamin kasvimaalle ja erään kaverin takapihalle Ylioppilaskylään. Jäljelle jäi viisi yksilöä, mikä sekin oli kyllä aika paljon.

Tomaatin raakileita...

Luonnossa nämä kai suikertaisivat maata pitkin, mutta viljelyssä varret on tapana tukea ylöspäin joko tukikepeillä tai katosta roikkuvilla naruilla. Tukikeppien kanssa pelaaminen on vähän vaikeaa, sillä tomaatti ei itsessään pyri varsinaisesti kiipeilemään, mutta narutekniikka, jota kuulemma tuotantokasvihuoneissakin käytetään, osoittautui ihan toimivaksi.

Nidoimme ikkunan yläkarmista roikkumaan naruja (joo, vuokraisäntä varmasti arvostaa) niin, että jokainen taimi pystyttiin sitomaan yhdellä narulla pystyyn. Varren kasvaessa kiersimme sitä varovasti narun ympäri tai sidoimme varren tukinaruun pienillä langanpätkillä. Lopputuloksena oli siisti rivi miltei suoraan ylöspäin kasvavaa tomaattipusikkoa, joka lopulta myös saavutti ikkunan yläkarmin ja peitti omalta puoleltaan näkyvyyden ulos. Varsinainen viidakko. 

Tomaattien vedenkulutus on hiukan hillitympää kuin kurkkujen, mutta kyllä niillekin sai olla kantamassa vettä vähintään kerran päivässä, etenkin helteellä. Lannoitetta ne puolestaan tarvitsevat vielä enemmän. Nestemäisen lannoitteen käyttäminen alkoi itse asiassa tuntua vähän naurettavalta, kun olisi voinut heti taimia kasvatuslaatikkoon parvekkeelle siirrettäessä lannoittaa koko kasvualustan kiinteällä lannoiterakeella.

... ja yksi jo hiukan kypsempi hedelmä.

Satoa alkoi tulla hiukan myöhemmin, heinäkuun mittaan, mutta sitä kyllä saatiin aivan yhtä tasaista tahtia kuin kurkkujakin. Hedelmät olivat vaihtelevan kokoisia ja makuisia. Osa pääsi kasvamaan ihan markettikokoon asti, mutta osa jäi pieniksi.

Tomaattikasvusto ei kerännyt ollenkaan niin paljoa tuhohyönteisiä. Kyllä sitä pitkin kesää ihan säännöllisesti aina joku pikku öttiäinen halusi vähän nakertaa, mutta missään kohtaa se ei kohdannut aivan totaalista tuhoa. Liekö kasvin myrkyllisyydellä osuutensa tähän - vai onko kurkku vain yksinkertaisesti enemmän vihulaisten mieleen ja kaiken huomion keräävällä läsnäolollaan pelasti tomaatit?

Mainitsemisen arvoista on myös mahdollisuus kypsyttää tomaatteja vielä poimimisen jälkeenkin. Jos vihreä hedelmä esimerkiksi irtoaa vahingossa kasvista, jätä se vain odottamaan huoneenlämpöön, niin pian se muuttuu punaiseksi. Siivotessamme lokakuun alussa parvekkeen tyhjäksi viljelmistä, keräsimme vielä raa'aksi jääneet tomaatit kulhoon pöydälle, ja nyt liki jokainen on jo kypsynyt ja tullut syödyksi. Kuin kätevää.

Herkkutatteja ja parvekepuutarhan perunoita

8.9.2014

Keskikesä oli niin kuiva ja kamalan kuuma, että olin jo luopunut toivosta sienisadon suhteen, mutta mitä vielä! Kyllä tänä syksynä näyttää tulevan sieniä ihan yhtä lailla kuin viime vuonnakin. Herkkutatti on hyvin satoisa juuri nyt. Saimme ihanan tattisaaliin kokattavaksi oman sadon tuoreiden perunoiden kanssa.

Uusien perunoiden kausi alkaa olla ohi, kun kaupan hyllystä ei löydy enää liki kuorettomia pikkupottuja. Onneksi kotiviljelijän sato vasta valmistuu silloin. Uudet pikkuperunat mielletään ennen kaikkea kesäkuun herkuksi, mutta kun itse viljelee, niitä saa myös syyskesällä. Vaikka kuvio onkin minulle tuttu jo lapsuudesta, siitä tuli kuitenkin ihan erilainen fiilis nyt, kun perunoita nosteli perinteisen kasvimaan sijaan muuttolaatikosta parvekkeella.

Oli tosi siistiä kerätä perunoita suoraan omalta parvekkelta. Se oli jotenkin ihan eri tavalla siistiä kuin muiden kasvien sadonkorjuu - ehkä koska perunoista näkee kasvuvaiheessa vain varret, eikä tulevaa satoa pysty juuri ennustamaan. Naattien kiskominen oli kuin lahjapakettien avaamista.

Tuholaisia parvekepuutarhassa

4.9.2014

Vietin suuren osan elokuusta Seilissä tieteentekopuuhissa. Kun palasin kotiin, kohtasin melko tyrmistyttävän tosiasian. "Me ehkä voitettiin vihannespunkit, mut me ollaan taidettu hävitä taistelu jauhiaisille!" Pölle ilmoitti, kun tölväsin täyttä vauhtia parvekkeelle katsomaan, mitä viljelyksillemme kuuluu.

Tilanne elokuun alussa ja lopussa. Kasvusto oli päässyt hiukan kärsimään.

Jauhiaiset - oletettavasti ansarijauhiaiset - olivat mussuttaneet miltei koko kurkkukasvuston nurin. Myöhemmin ilmeni, että myös vihannespunkeilla oli osuutensa asiaan, mutta laajimmat tuhot olivat ilmeisesti jauhiaisten syytä. Pölle kertoi yrittäneensä häätää niitä, mutta mikään ei ollut enää auttanut.

No, annamme viimeisten kypsymässä olevien kurkkujen tulla valmiiksi ja tuhoamme sitten kasvuston. Jauhiaiset on nimittäin mahdollista torjua, jos niitä ei vielä massaesiinny, mutta nyt, kun niitä on joka ikisellä jäljellä olevalla lehdellä, tehokkain keino estää niiden leviäiminen on invaasion kokeneen kasvuston tuhoaminen.

Valitettavasti emme voi nyt tarkkailla, miten myöhään syksyllä kurkkumme olisivat vielä kukkineet ja kantaneet hedelmää lämpimällä parvekkeella. Onpahan meillä vielä tomaatit, sillä niitä ötökät eivät ole jostain syystä halunneet syödä kuin ihan vähäsen.

Taistelu vihulaisia vastaan jatkuu siis tomaattien, unikkojen, yrttien ja papujen pelastamiseksi. Torjunnassa on käytetty enimmäkseen mäntysuopaliuosta, jota on sumuteltu pullosta lehtien alapinnoille, missä ötökät viihtyvät, mutta myös oikeata paheellista hyönteismyrkkyä on välillä sorruttu hyödyntämään kriisitilanteissa - vaikka eipä sekään sitten lopulta ollut mitenkään autuaaksi tekevää.

Katsotaan nyt, miten tämä tästä etenee.

Myslipatukoita vaellukselle

3.8.2014

Olen valmistautumassa pidemmälle retkelle. Tahtoisin mättää myslipatukoita vaelluksilla, mutta kauppojen valikoimasta on paha löytää sopivia, jos sattuu olemaan koko maailmalle allerginen. Pähkinät ja vehnä tuppaavat olemaan yleisiä ainesosia. Valmiita patukoita ostamalla joutuu myös helposti maksamaan itsensä kipeäksi.

Niinpä päätin leipaista itse. Törmäsin Ylämäki-blogissa hyvän oloiseen perusreseptiin, jota päätin soveltaa allergiayhteensopivaksi. Voin syödä cashewpähkinää, joten se pääsi merkittävään rooliin. Muut ainekset arpoutuivat fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan. Ihan kelvolliseen lopputulokseen päädyttiin.

Myslipatukat GL
yksi pellillinen

10 dl kaurahiutaleita
5 dl rouhittua cashew'ta *
5 dl kuivattuja karpaloita *
3 tl vaniljasokeria
3 dl vaahterasiirappia

Sekoita kaikki ainekset kunnolla käsin rutistellen. Junttaa tasaiseksi tiiviiksi kerrokseksi pellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Leikkaa veitsellä patukoiksi.

*) Tähän voi käyttää periaatteessa mitä tahansa pähkinöitä ja kuivattuja marjoja tai hedelmiä, mutta olen kokeillut vain näillä, joita itse pystyn syömään. Myös eri mausteita voi kokeilla ihan miten tykkää. Esimerkiksi kuivattuja omenanpaloja ja kanelia kannattaa ehkä kokeilla.

Allergiaystävällistä ravintoa: Gluteenittomat voisilmämuffinit

23.7.2014

Jatkona viimekuiseen erityisruokavaliopostaukseeni haluan jakaa myös kehittelemämme makeiden muffinien reseptin. Nämä ovat periaatteessa ihan kuin tavallisia voisilmäpullia, mutta (kuten viimeksi esittelemäni eväsmuffinitkin) nämä täytyy taikinan koostumuksen vuoksi tehdä vuokiin.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kaupasta valmiina ostetut, muuten ihan hyvien leipomoiden valmistamat gluteenittomat leipä- ja pullatuotteet ovat niin tympäiseviä, kun taas nämä itse tehdyt ovat sekä maun että rakenteen puolesta yhtä herkullisia tai jopa parempia kuin mitkä tahansa hyvät leivonnaiset. Kannattaa siis leipoa itse!


Mausteiset voisilmämuffinit GL
12 kpl

2½ dl maitoa
2 maustemittaa suolaa
1 dl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
2 maustemittaa ksantaania
1½ dl kaurajauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl perunajauhoja
1 dl voisulaa
ripaus (yht. teelusikallinen) vaniljasokeria, kardemummaa, kanelia, inkivääriä ja neilikkaa

~50 g voita
ripaus sokeria joka muffinille

~12 kpl muffinivuokia tai vuokapelti

Sekoita maito, suola ja osa sokerista. Lämmitä 42 asteiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään (myös loput sokerit), lisää seos lämpimään maitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi vuokiin ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Paina jokaiseen muffiniin kuoppa, aseta siihen nokare voita ja ripottele päälle sokeria.* Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista 15-30 minuuttia. Tuoksusta ja väristä havaitset muffinien olevan kypsiä.

*) Voin ja sokerin voisi teoriassa myös vaahdottaa keskenään, mutta käytännössä tämä tekniikka on yksinkertaisempi ja toimii kuitenkin ihan asiallisesti.

Parvekepuutarhailoa

15.7.2014

Toveri Krotti hankki alkukesällä amppelimansikan ja sijoitti sen meille, koska hänen kämpässään on tyypilliseen Ylioppilaskylän tapaan vain minipieni ranskalainen parveke. Mansikka on osoittautunut sekä helppohoitoiseksi että ilahduttavan satoisaksi. Joka päivä kypsyy muutama - useammin kuin Krotti ehtii tulla poimimaan.



Pääsimme keräämään ensimmäisen kasvihuonekurkkumme juhannuksen alla. Se oli kooltaan ja maultaan kuin mikä tahansa kurkku, ehkä hieman kaupan kurkkuja makeampi. En oikeastaan tiedä, miksi olen niin ihmeissäni siitä. Ehkä en jotenkaan odottanut meidän onnistuvan koko hommassa. Lapsuudessani emme koskaan viljelleet kasvimaalla kurkkuja, joten senkin puolesta tämä on uutta ja ihmeellistä.

Parvekepuutarhamme on todella tarjonnut ilon aiheita.

Seili ja kesäfiilis

18.6.2014

Rakastan Seiliä. Se on kaunis saari, jolla on aivan omanlaisensa tunnelma. Sen monimuotoinen luonto, idylliset perinnemaisemat ja jännittävä historia kietoutuvat yhteen loputtoman mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Seilissä sijaitsee Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasema, mistä syystä olen viettänyt siellä melko paljon aikaa kesäisin, olenhan paraikaa meriekologiaan erikoistuva biologin alku.

Kenttäkauden ensimmäinen reissu Seiliin on varma kesäfiiliksen nostattaja. Se tapahtui viime sunnuntaina, kun lähdin toveri Krotin mukaan laskemaan liejutaskurapujen seurantamertoja mereen. Tieteen tekeminen on hauskaa, etenkin hyvällä säällä. Kaivoimme merrat varastosta, valmistelimme ne käyttökuntoon ja laskimme pohjaan suloisen lämpimässä auringonpaisteessa. Meri oli tyyni ja taivas liki pilvetön. Laiturilla kelpasi puuhailla.

Tieteentekokamat laiturilla ja lopulta meressä. Huomioikaa hieno maitokärry! Niitä käytetään Seilissä kamojen roudaamiseen.

Kun työt oli tehty, heittäydyin laiturille lekottelemaan. Jalkani halusivat kävellä taivaalla.

Pieni parvekepuutarhan kurkkupäivitys

10.6.2014

Parvekepuutarhamme kasvihuonekurkut aloittivat kukintansa muutama viikko sitten, ja kuinka ollakaan, nyt ensimmäiset hedelmät alkavat olla jo ihan kurkun mitoissa. Tuntuu jotenkin ihan hassulta löytää tällaisia omalta parvekkeelta, kun on tottunut näkemään moisia lähinnä ruokakaupoissa. Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät! En malta odottaa, että päästään maistamaan.

Jurmossa kesän kynnyksellä

5.6.2014

Tein viime viikonloppuna kolmen päivän seikkailun Korppoon Jurmoon, kaukana ulkosaaristossa sijaitsevaan pikku saareen. Jurmo on mahtava paikka. Olen käynyt siellä useamman kerran, mutta joka ikinen kerta se tarjoaa uutta nähtävää ja koettavaa.

Keskeisin syy jatkuvalle halulleni reissata takaisin tälle karulle saarelle ovat tietysti linnut. Niiden suhteen Jurmo on erityisen mahtava paikka. Nyt touko-kesäkuun vaihteessa lintumaailmassa oli aika hiljaista verrattuna muuttoaikojen vilinään, mutta runsaasti suloisia linnunpoikasia oli kuitenkin nähtävillä.

Lintujen lisäksi Jurmossa on kiviä.

Saaren rannat ovat täynnä näitä.

Tänä viikonloppuna Jurmossa oli myös hyvin paljon sumua.

Läksimme liikkeelle teltoistamme lauantaiaamuna viiden aikaan vain todetaksemme näkyvyyden olemattomaksi.

Sumu virtasi pitkin päivää nummien yli aavemaisen kauniisti.

Juuri kun näytti kirkastuvan, sumua vyöryi mereltä lisää.

Kaikesta sumusta huolimatta onnistuimme lopulta kuitenkin polttamaan naamamme auringossa. Sunnuntaina iltapäivällä taivas nimittäin lopulta kirkastui ja aurinko pääsi porottamaan ihan kunnolla - emmekä osanneet ollenkaan varautua siihen. Eipä taida olla keväistä meriretkeä ilman punaisia neniä.

Juuri ennen kotimatkalle lähtöä: sininen taivas ja näkyvyys horisonttiin asti.

Haluaisin tässä lopuksi jakaa hienoja kuvia linnuista, mutta niitä minulla ei valitettavasti ole - dokumentoinhan elämääni tällä erää vain kännykälläni, joka ei taivu lintukuvaukseen edes kaukoputken läpi. Kavereiltakaan ei ole vielä tässä vaiheessa ilmestynyt lintukuvia lainattavaksi. Sen sijaan pörröisiä eläimiä on tarjolla.

Lampaat olivat laitumella. Tämä yksilö kellahti ja käpertyi.

Kävimme myös moikkaamassa Jurmon kuuluisia alapkoita. Nekin olivat levolla.

Kuten näkyy, Jurmo on kaiken kaikkiaan mahtava paikka. Se pysyy lämpimästi suositeltavien retkikohteiden listani kärkikahinoissa, joten en voi muuta sanoa kuin: menkää sinne ja kokekaa saaren karu kauneus.

Jurmo, niin karu ja niin kaunis!

Toverit Pölle ja Krotti lainasivat retkellä ottamiaan kuvia käyttööni tätä postausta varten. Ainoa itse räpsäisemäni on sunnuntain auringonpaistekuva.

Allergiaystävällistä ravintoa: Gluteenittomat suolaiset muffinit

3.6.2014

Ajattelin jakaa reseptin suolaisiin muffineihin, joita olen alkanut nimittää eväsmuffineiksi, sillä enimmäkseen olen käyttänyt niitä eväsleipien korvikkeena viime viikonloppujen linturetkillä ja muilla seikkailuilla. Nämä ovat vähän niin kuin pieniä leipiä, joiden täytteet on leivottu jo valmiiksi taikinan sekaan. Maku muistuttaa aika lailla pitsaa. Resepti on gluteeniton ja kananmunaton ja muuttuu ongelmitta maidottomaksi ja vegaaniseksi.

Olen ollut jo pidempään ruisallergikko, mutta hiljattain on ilmennyt myös ohra-allergia, minkä lisäksi myös venhää epäillään, joten välttelen sitä nyt testimielessä muutaman kuukauden. Luonnollisesti leivän ostaminen kaupasta on tässä tilanteessa aika vaikeaa. Gluteenittomien leipien valikoima on kohtuullinen vain isoimmissa marketeissa, enkä ole vielä löytänyt mitään erikoisen houkuttelevia vaihtoehtoja. Hinnat ovat myös hurjia.

En ole erityisen hyvä leipomaan saati kokkaamaan muutenkaan, mutta alati monimutkaistuvat allergiavaatimukset ovat pakottaneet viettämään jatkuvasti enemmän aikaa ruuanlaiton parissa, joten kaipa siitä on vähän pakko pikkuhiljaa alkaa tykätä, ettei elo liiaksi pääsisi kurjistumaan. Onneksi hyvä ystäväni Krotti tykkää leipomisesta ja osaa soveltaa reseptejä. Olemmekin leiponeet viime aikoina paljon yhdessä ja kehitelleet uusia minulle soveltuvia ravintokohteita. Tämä resepti on pitkälti hänen käsialaansa.

Eväsmuffinit GL
25 kpl


5 dl maitoa (kauramaito toimii hyvin)
½ dl vaahterasiirappia tai hunajaa*
1 ½ tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
3 maustemittaa ksantaania
3 dl kaurajauhoa
2 dl perunajauhoa
3 dl kaurahiutaleita + tarvittaessa jokunen desi ekstraa
½ dl öljyä (esim. rypsiöljyä) tai sulatettua voita
200 g juustoraastetta täytteeksi ja kuorruteeksi
200-400 g jotakin muuta hyvää täytteeksi (esim. sieniä, kasviksia, jauhelihaa)
hiukan mausteita täytteille (esim. basilikaa, sipulijauhetta, ripaus suolaa)

25 kpl muffinivuokia tai vuokapelti

Sekoita maito, siirappi ja suola ja lämmitä 42 asteiseksi.** Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää seos lämpimään maitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki. Jos se on liian plöyssää***, lisää hiukan kaurahuitaleita. Lisää taikinaan reilusti juustoraastetta ja haluamiasi täytteitä. (Valmistele täytteet tarpeen mukaan. Sienet ja liha on syytä paistaa ennen taikinaan lisäämistä, kasvikset ainakin pilkkoa.) Lisää öljy tai voisula. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi vuokiin, ripottele päälle juustoraastetta tai kaurahiutaleita ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista 15-30 minuuttia. Tuoksusta ja väristä havaitset muffinien olevan kypsiä.

*) Käytin hunajaa kunnes lapsuusiältä tuttu allergiani sitä kohtaan alkoi taas vaihteeksi oireilla.

**) Krotti sanoo, että siinä lämpötilassa hiiva herää, mutta minä epäilen, että tämä on jokin Linnunrata-juttu. Kyllä se hiiva varmasti herää jo 40 asteessakin.

***) Krotti väittää, että "plöyssä" on sana, vaikkei se kyllä ole.

Satoa ja kukintaa

28.5.2014

Parvekepuutarhamme on kohentunut huimasti sitten viime päivityksen. Vihannespunkkien levittäytyminen näyttää toistaiseksi pysähtyneen. Mami toi varastoistaan meille paitsi lisää ruukkuja myös oikein tervetulleen lisäsäkillisen multaa ja kauniin kesäkukka-amppelin. Toveri Krotti parkkeerasi parvekkeellemme amppelimansikan. Istutusten ja kylvöjen viimeistelyn ohessa olemme siivonneet ja laittaneet parveketta nätiksi. Siellä on jo aika kesäistä.

Nyt parvekkeen päätynurkka näyttää tältä.

Vielä hetki sitten tältä.

Ensimmäinen satsi basilikaa alkoi hiljattain jo saavuttaa kukintavaihetta, joten pääsimme keräämään satoa. Tämä basilika on jotain erityisen suurilehtistä lajiketta. Yhteen lehteen pystyi käärimään kokonaisen tomaatin! Suuresta koostaan huolimatta lehdet maistuivat kuitenkin ihan hyviltä, eivät lainkaan puisevilta.

Ah, ihanat basilikat!

Muidenkin kasvien kukinta alkaa käynnistyä. Isoin kurkku on jo hyvässä vauhdissa. Sain tämän kurkuntaimen kaveriltani, joka oli esikasvattanut useampia ja halusi lahjoittaa ylimääräiset eteenpäin. Siinä vaiheessa kevättä, kun tämä saapui meille reippaana vaaksan mittaisena, olivat itse kylvämäni yksilöt vasta sirkkalehdillä. Niinpä ei ihmekään, että kukintakin alkoi ennen muita.

Isoin kurkku kiipii nyt ylös lyhdyn ketjua.

Yllätyin, miten isoja ja kauniita kurkun kukat ovat.

Myös maustepaprikoille eli chileille kuuluu hyvää. Nuppuvarsia alkaa jo pikkuhiljaa tulla. Tilanpuutteesta nämä ehkä hiukan kärsivät, mutta eivätköhän kuitenkin pärjäile riittävän hyvin.

Kukoistavat maustepaprikat iltahämärässä.

Hellejaksojen aikana parvekepuutarhan kasteleminen on välillä hiukan työlästä. Kurkut tarvitsevat vettä jopa kahdesti päivässä, sillä etelälounaan puoleiselle parvekkeellemme paistaa aurinko armottomasti ja lämpötila nousee tuuletuksesta huolimatta yli kolmeenkymmeneen. Myös lannoitetta saa ajaa melkolailla reippaalla kädellä.

Työ on kuitenkin mielekästä, sillä hyvin hoidettu hyötypuutarha oletettavasti palkitsee myöhemmin sadollaan.

Unelmien parvekepuutarha

19.5.2014

Innostuin jo varhain keväällä parvekepuutarhan perustamisesta. Kämppäkaverini - jota kutsuttakoon nyt nimellä Pölle - oli aivan yhtä innoissaan, joten ryhdyimme projektiin yhdessä. Tarkoituksenamme oli istuttaa kymmenen taimea tomaattia, viisi kasvihuonekurkkua, neljä maustepaprikaa, kaksi parvekelaatikollista basilikaa, yksi laatikollinen rukolaa ja jonnekin sinne sekaan vielä valkosipulia, härkäpapua, köynnöspinaattia, öljyhamppua ja ainakin kahta lajiketta unikkoa.

Aloitimme kurkkujen, tomaattien ja chilien idättämisen ikkunalaudalla maalis-huhtikuun kuluessa. Basilika ja rukola seurasivat pian perässä, ja Maatiaisen siemenvälityksen kautta hankitut valkosipulit istutin suoraan ulos heti, kun lämpötila partsilla alkoi pysyä öisinkin nollan yläpuolella. Lasitetulla parvekkeella tämä tapahtui melko varhain keväällä, kun maassa oli vielä vähän luntakin. Hamppu oli valitettavasti loppunut Maatiaisen varastoista jo siinä vaiheessa, kun laitoin tilauksen menemään.

Yksi kurkku ja paprikat ikkunalaudalla maaliskuun lopun auringossa.

Huhti-toukokuun vaihteesta lähtien olemme siirtäneet taimia ikkunalaudoilta parvekkeelle. Papuja ja unikkoja emme ole vielä saaneet kylvettyä, sillä tila ja kasvatusastiat ovat alkaneet käydä vähiin. Multa on myös loppunut kesken jo useamman kerran kylvöjen ja istutusten aikana, ja sitä on täytynyt lähteä ostamaan lisää. En osannut kuvitellakaan, miten monta säkkiä multaa päätyisimme kantamaan ylös asuntoomme tänä keväänä.

Muuan ystäväni, alias Krotti, hankki puutarhamessuilta siemenperunoita, jotka hän halusi istuttaa meidän parvekkeellemme, koska hänen omansa on olemattoman pieni. Onneksi löysin juuri sopivasti Ekotorilta parilla eurolla ison muovisen muuttolaatikon, joka vaikuttaa täydelliseltä perunoiden parvekeviljelyyn.

Tilanne parvekkeella alkaa olla hiukan kaoottinen. Kaikki pursuu yli äyräiden. Kurkut kaipaisivat pidempiä tukikeppejä - viime syksynä parvekekoristeeksi keräämäni järviruo'ot loppuivat jo kesken. Vihannespunkit näyttävät myös löytäneen tiensä parvekepuutarhaamme.

Kaikki kasvaa niin nopeasti ja ihanasti!

Eiköhän tämä kuitenkin saada hallintaan. Mami on luvannut tuoda meille varastoistaan lisää kasvatusastioita, niin saamme loputkin kasvit parvekkeelle. Ajattelimme tehdä kurkkuja varten jonkinlaisen naruviritelmän ikkunan eteen. Olemme myös ryhtyneet tuholaistorjuntayrityksiin - toivottavasti onnistumme. Kesä on vasta alussa, mutta odottelen jo toiveikkaana sadonkorjuuta.

Pahoittelut kuvien kämäisyydestä. Ne ovat kännykältäni. En omista tällä hetkellä kameraa.