blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Huomioita parvekeviljelystä #3: chili ja valkosipuli

15.10.2014

Kuten sanottu: nyt kun ensimmäinen kesäni parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Tässä kolmas osa, jossa selostan maustepaprikan elikkä chilin sekä valkosipulin kasvattamisesta.

Maustepaprika (chili)


Idätimme jonkin punaisia ja punavihreitä hedelmiä tekevän jalapeno-lajikkeen maustepaprikoita ikkunalaudalla maaliskuun lopulta lähtien ja siirsimme neljä hyvään kasvuun lähtenyttä taimea toukokuussa parvekkeelle. Kasvit olivat nättejä, suhteellisen helppohoitoisia ja hyvin satoisia, joten näitä me nyt ainakin laitamme taas ensi keväänä tulemaan, ja myös paikka suosittelulistalla on ihan ansaittu.

Esikasvatusvaihe. Vasemmalla kurkku, keskellä ja oikealla maustepaprikoita.

Maustepaprikat eivät tarvinneet mitenkään hillittömästi kastelua, mutta lannoitetta piti antaa reilulla kädellä, jotta kasvien kunto pysyi hyvänä ja ne jaksoivat kukkia ja tuottaa hedelmiä. Tuhohyönteiset olivat ajoittain kiinnostuneita näistä, mutta eivät saaneet aikaan suurta hävistystä. Kukinta alkoi kesäkuussa ja satoa tuli heinäkuulta lähtien.

Kesäkuu. Ensimmäiset pienet valkoiset kukat.

Hedelmät olivat aluksi hyvin pitkään vihreitä, ja aloimme jo uskoa, etteivät ne koskaan punertuisikaan, vaikka siemenpussin päällä niin sanottiinkin. Vihreitä hedelmiä maistettiin muutama ja säilöttiinkin pieni satsi, ja kyllä ne ihan syötäviltä vaikuttivat. Jossain vaiheessa heinä-elokuuta hedelmät sitten kypsyivät lopulta punaisiksi. Ei se kyllä erityisemmin vaikuttanut makuun.

Jalapenoja tuli syötyä sellaisenaan, käytettyä tuoreeltaan ruuanlaitossa, pussitettua pakastimeen ja säilöttyä suolaan ja etikkaan. Ensi vuonna aiomme ehkä myös kuivata niitä ja tehdä omaa chilijauhetta.

Syyskuu. Satoa kypsyy ja uusia kukkiakin olisi vielä tulossa.

Valkosipuli


Tilasin niin ikään parvekeviljelystä kiinnostuneen ystäväni, toveri Vötkylän, kanssa Maatiaiselta monenlaista siementä ja sipulia parvekeviljelyyn, muun muassa valkosipulia. Valkosipulin kynsiä oli pienessä pussissa vaikka miten paljon, ja vain osa niistä päätyi multaan tänä vuonna. Meillä molemmilla meni kuitenkin vähän kaikki pieleen niiden kanssa. Kerron pääpiirteittäin, mitä omalla parvekkeellani tapahtui.

Maatiaiselta tilaamamme valkosipulit ovat sellaista tosi sisukasta vanhaa suomalaista kantaa, joka kestää yöpakkasia ja miltei mitä tahansa muitakin karuja ja rankkoja luonnonoloja. Parvekeviljelyssä yli kolmenkynnen asteen päiväkuumuudessa, ympäri vuorokauden hyvin lämpöisissä olosuhteissa, muhevassa mullassa, hyvässä auringonpaisteessa, pienehkössä ruukussa, satunnaisella lannoituksella ja hyvällä kastelulla niistä ei kuitenkaan tullut mitään.

Huhtikuun lopun kylmät yöt eivät hetkauttaneet esiin puskevia valkosipulinversoja mitenkään, eivätkä myöskään ajoittaiset kuivumiset. Sen sijaan kesän edetessä ne yllättäen menettivät elämänhalunsa. Joku hiukan enemmän sipuleista tietävä tuttuni mainitsi ohimennen vitsauksen nimeltä juuripolte (se on tietääkseni jokin kasvien sairaus, joka leviää maasta käsin), ja epäili sen olevan ehkä syynä versojen riutumiseen, joka lopulta johti niiden kuolemaan.

Niin tai näin, valkosipulit katosivat kuvioista alkukesällä. Uusi yritys ensi vuonna.

Huomioita parvekeviljelystä #2: yrtit ja salaatit

14.10.2014

Kuten todettu: nyt kun ensimmäinen kesäni parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Tässä osa kaksi, jossa kerron ajatuksiani yrttien ja salaattien kasvattamisesta, tarkemmin ottaen siis basilikan, rukolan ja jääsalaatin.

Basilika


Helppohoitoinen, satoisa, herkullinen, ihanan tuoksuinen ja kaunis kasvi on varmasti mukana kuvioissa myös ensi vuonna. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka nyt ylipäätään tykkäävät basilikasta joko tuoreeltaan esimerkiksi salaatin seassa taikka ruuan laitossa sellaisenaan tai kuivattuna ja jauhettuna.

Idätimme huhtikuussa koko joukon hyvin suurilehtistä lajiketta (nimi hukkui jo alussa, joten se jääköön mysteeriksi), koulimme pois kituliaimmat taimet ja siirsimme parhaat yksilöt toukokuussa parvekelaatikoihin. Kun kukinta näytti olevan alkamassa, leikkasimme varren pään poikki, jolloin kasvi haarautui ja teki lisää lehtiä.

Heinäkuussa tuhosimme koko kasvuston (alkoi olla sen verran riutuneessa kunnossa jatkuvan lehtien napsimisen ja kukkavarsien leikkomisen takia) ja idätimme uudet, joiden lehtiä syötiin sitten vielä syyskuussakin.


Kastella piti kerran päivässä, sillä laatikkoon mahtui suhteellisen vähän multaa. Enemmällä multamäärällä harvemminkin olisi ehkä riittänyt. Lannoitetta annettiin muutaman kerran viikossa, mikä näytti olevan ihan sopivasti. Torjunta-aineita ei pahemmin tarvinnut sumutella. Ihan tosi jees.

Syyskuussa kämppikseni keräsi jäljelläolevan basilikasadon ja kuivatti koko satsin. Maustehyllyssä on nyt hieno purkillinen itse tehtyä mausteseosta, jossa on basilikan ohella myös kuivattua rukolaa. Todella herkullista monenlaisissa ruuissa.

Rukola (sinappikaali)


Rukola ansaitsee ihan samat kehut kuin basilika. Se oli erityisen palkitseva parvekeviljelylaji tällaiselle salaatinpuputtajalle, joka on tottunut siihen, että rukolaa saa tasapaksun salaattiannoksen piristykseksi vain silloin, kun on jaksanut suunnata paremmin varusteltuun isompaan ruokakauppaan ostamaan sitä, ja sittenkin se on yleensä nuupahtanutta ja epäilyttävää, usein jostain kaukaa ulkomailta tuotua ja typerästi muovilaatikkoon pakattua tai vaihtoehtoisesti ylettömän hintavaa juuripaakkumultaruukkuversiota. Tästä syystä oli perin riemastuttavaa, kun pystyi vain piipahtamaan partsilla sakset ojossa ja palaamaan sieltä keittiöön iso annos tuoretta rukolaa mukanaan. Liki täydellistä.


Istutin uutta rukolaa tulemaan parvekelaatikoihin ja pienempiin muovipurkkeihin pitkin kesää, sillä yksi yksilö ei kestänyt kovin montaa leikkelykertaa tai jos kestikin, niin alkoi aika pian panostaa pelkän kukkavarren tekemiseen eikä enää ollenkaan lehtiin. Veden tarve ei ollut suuri, eikä myöskään lannoitteen. Tuholaisia ei tarvinnut torjua, ne häärivät ihan muiden kasvien kimpussa.

Monen herkullisen salaattiannoksen ja hyvin täytetyn voileivän lisäksi rukolaa saatiin myös kuivatettua ja purkitettua maustehyllyyn, kuten edellä basilikaa ylistäessäni mainitsin. Siinäkin käytössä se on aivan yliveto kasvi. Yksi suosikeistani. Varmasti kasvaa meillä sankoin joukoin myös ensi kesänä. Suosittelen luonnollisesti myös.


Lehtisalaatti


Jääsalaatti, siis eräs lehtisalaatin lajike, liittyi parvekepuutarhan sekalaiseen seurakuntaan kesäkuussa, kun tuli ostettua kaupasta sen verran hyväjuurisia ruukkusalaatteja, ettei millään raaskinut heittää elinvoimaista juuripaakkua pois. Kun tilaa, multaa ja vapaita kasvatusastioita löytyi vielä, päätyivät salaatit partsille kasvattamaan lisää lehtiä, joita sitten hyödynnettiin ravinnoksi koko kesän.

Istutimme verkkopurkeilla varustetut salaatit isompaan astiaan verkkoineen päivineen, etteivät juuret vaurioituisi. Pääosa isoimmista lehdistä oli ensin käytetty ruuanlaittoon, mutta reipas kimppu pieniä lehtiä oli vielä jäljellä, mikä takasi kasvin hengissäpysymisen. Kerran juurruttuaan salaatit tekivät ihan hyvää tahtia uusia lehtiä niin, että useammankin kerran kesän aikana pystyi kasaamaan salaattiannoksen kokonaan omalta parvekkeelta - pohjaksi jääsalaatin lehtiä, mausteeksi rukolaa ja basilikaa, sekaan kurkkua kuutioina ja pikkuisen myös maustepaprikaa ja tomaattia.

Hyvin satoa tuottava, helppohoitoinen, mukavan näköinen ja herkullinen salaatti jätti positiivisen mielikuvan. Ensi kesänä ehkä idätämme suoraan siemenestä paitsi tätä jääsalaattia myös muita lehtisalaatteja, ehkä ainakin friseetä, jos sen siemeniä ylipäätään saa jostakin.

Miksiköhän en ole ottanut salaateistamme yhtään kuvia? Kummallista.

Huomioita parvekeviljelystä #1: kurkku ja tomaatti

10.10.2014

Nyt kun ensimmäinen kesäni aloittelevana parvekeviljelijänä on takana, ajattelin kirjoittaa aiheesta muutamia keskeisiä havaintoja tänne kaiken kansan iloksi ja myös itselleni muistutukseksi seuraavaa kesää varten. Aloitetaanpa nyt vaikka kurkuista ja tomaateista, noista parvekepuutarhamme kesän päätähdistä.

Kasvihuonekurkku


Kurkut osoittautuivat tosi ihaniksi mutta myös tosi työläiksi. Kasvusto oli kaunista (niin kauan kuin se oli kaunista) ja satoa tuli hyvin (niin kauan kuin tuli). Suosittelen (joka tapauksessa) ja aion itsekin yrittää taas ensi vuonna kurkkujen kasvattamista parvekkeella.

Meillä aloitettiin neljän taimen idätys ja esikasvatus ikkunalaudalla maalis-huhtikuun vaihteessa. Viides otettiin vastaan kaverilta, jolla oli taimia yli oman tarpeen. Kasvatuksen aloituksen ajoitus vaikutti juuri hyvältä. Taimet olivat sopivan kokoisia ulos istutettavaksi siinä vaiheessa toukokuuta, kun yölämpötilat parvekkeella alkoivat pysytellä kohtuullisen korkealla. Meillä on kuitenkin lasitettu parveke.

Jos parvekkeella ei ole laseja, en suosittele aloittamaan kasvatusta kovin varhain, sillä kasvuun ryhdyttyään kurkun taimi venyy silmin nähden ainakin sentin vuorokaudessa ja kasvattaa miltei joka toinen päivä uuden lehden, joten taimi voi olla jo aivan hillittömän suuri siinä vaiheessa, kun yöt alkavat olla tarpeeksi lämpimiä, jotta se pärjäisi ympäri vuorokauden lasittomalla parvekkeella. Suuren taimen siirtäminen ja isompaan astiaan istuttaminen on vähän hankalaa.

Esikasvatusta ikkunalaudalla.

Kun parvekkeella alkaa olla öisin varmasti riittävän lämmintä, taimet voi siirtää pysyvästi ulos. Arvioimme, että yli kymmenen astetta plussalla on tarpeeksi, mutta en tiedä, minkälaisia lämpötiloja kurkut oikeasti sietävät. Kannattaa miettiä heti alussa, mihin suuntaan haluaa köynnösten kiipivän, koska sitä ne varmasti tulevat tekemään, ja viritellä tarvittavat tukirakenteet (esim. keppejä ja/tai naruja). Kasvatusastiaksi sopii valita niini kään heti alkuunsa riittävän iso purkki.

Jos edellä mainitsemani ennakkovalmistelut taimien partsille istuttamisen alla jättää puolitiehen, joutuu ehkä siirtelemään kaksimetriseksi venynyttä kurkkuköynnöstä ruukusta ja tukikepistä toiseen. Valtaisat karhean piikikkäät lehdet läiskivät naamaa, pitkät mutta hontelot varret ovat vaarassa katketa ja tiukasti aivan väärän kohteen ympärille kiertyneet kärhet eivät ota irrotakseen eivätkä seuraavaksi enää tarttuakseen uuteen kohteeseen. Been there, done that.

Pari pätkittyä ruokoa ei riitä kurkun taimen tueksi pitkään.

Kurkku ei tarvitse mitenkään erityisen vahvoja tukirakenteita kiipeilyyn, mutta isoja niiden täytyy olla. Käytimme ensin pätkittyjä järviruokoja, sittemmin metsästä kerättyjä oksia ja lopulta kalastajanlankaa, josta viriteltiin verkko ikkunan eteen, ja kurkut saivat kiipeillä sitä pitkin niin, että kasvusto peitti lopulta näkyvyyden ulos. Ilmeisesti kurkkumme olisivat voineet kasvaa vieläkin isommiksi, jos tilaa ja lannoitetta olisi riittänyt, eivätkä tuholaiset olisi ajaneet niitä perikatoon.

Meillä kurkut aloittivat kukinnan kesäkuussa. Satoa sai kerätä juhannuksen tienoilta lähtien oikeastaan läpi koko kesän sellaista tahtia, ettei pariin kuukauteen tarvinnut ostaa kaupasta kurkkuja. Siinä ohessa kului aivan tolkuttomat määrät vettä ja lannoitetta ja vähäsen myös meidän hermojamme, mutta väitän kaiken olleen vaivan arvoista. Koko ikkunaruudun peittävä kurkkuköynnös valtaisine lehtineen, mutkittelevine varsineen ja nätteine kukkineen oli todella ihanaa katseltavaa, ja tietysti vihannessadon kerääminen suoraan omalta partsilta palkitsi.

Näkymä huoneeni ikkunasta parvekkeelle kesä-heinäkkun vaihteessa.

Kurkun alttius joutua kaiken maailman ötököiden syömäksi on sitten tietysti aivan oma lukunsa. Meillä ensin vihannespunkit alkoivat jäytää, sitten jauhiaiset. Mikään ei lopulta enää auttanut. Tähän kannattaa varautua. Torjuntaan paranee panostaa ja kasvien tilannetta seurata. Lehtien alapintoja pitää tarkastella säännöllisesti vaikkapa ihan suurennuslasilla, jotta huomaa ötököiden läsnäolon ajoissa. Torjunta-aine tulee myös sumuttaa suoraan lehtien alapinnoille, eikä ylimalkaisesti vain kasvuston päälle, jotta se varmasti osuu vihulaisiin.

En tiedä, estäisikö parvekkeen lasien kiinni pitäminen tuhohyönteisten pääsyä kasvien luokse. Ei varmaan, sillä ne kyllä lentävät sisään pienistäkin raoista, mutta voisihan sitä kokeilla. Suoralla auringonpaisteella se olisi kuitenkin lämpötilannousun puolesta ainakin meillä täysin mahdotonta.

Nytkin parvekkeella oli yhtä lasia auki pitäen iltapäivällä helposti jopa 40 astetta lämmintä ja sisällä huoneessani 28, mikä on sekä kasveille että ihmisille jo vähän liikaa. Lisäksi kukkien pölyttäminen käsipelillä on sen verran työlästä, että lasit kannattaa pitää auki, jotta asiantuntijat pääsevät hoitamaan homman. Meillä vieraili säännöllisesti jopa yksi touhukas mehiläinen, mutta pääasiassa pölytyksestä huolehtivat erilaiset kukkakärpäset.

Valtaosa kurkuista kasvaa ties millä tavalla käyrään.

Kun kasveja on sumuttanut torjunta-aineella, pitää asia muistaa huomioida ravintokäytön yhteydessä. Ajoittain käyttämäämme ihan oikeaa hyönteismyrkkyä sumuteltuamme pidimme pakkauksen ohjeen mukaan useamman päivän tauon ennen kuin syötimme kurkkuja kenellekään ja sittenkin huuhtelimme ne huolellisesti ennen tarjoilua. Mäntysuopaliuoksen kohdalla varsinaista varovaisuusväliä ei pidetty, mutta hedelmät pestiin kyllä kunnolla.

Tomaatti


Tomaattien viljeleminen parvekkeella oli tosi hyvä keksintö, kunnes havaitsin, että jo pelkkä niiden tuoksu hengitettynä allergisoi jonkin verran. Pahimmilla helteillä partsin ovea oli kuitenkin pakko pitää öisin auki, joten aivastelu oli seuranani läpi heinäkuun helteiden. En halua toistaa samaa virhettä ensi kesänä, joten emme istuta niin montaa yksilöä, emmekä sijoita niiden kasvatusastioita suoraan parvekkeen oven viereen vaan mieluiten kaikkein perimmäiseen nurkkaan.

Tomaattikasvuston voimakas tuoksu ja myrkyllisyys kannattaa ottaa huomioon myös esikasvatusvaiheessa. Niitä ei sovi pitää lasten eikä lemmikkieläinten ulottuvilla. Esimerkiksi kissanomistajan ei ehkä kannata kasvattaa tomaattia lainkaan, sillä kisu varmasti menee ja syö sen, eivätkä seuraamukset liene mukavia. Itse parvekeviljelijänkin kannattaa olla varovainen, pestä kädet kasviin koskemisen jälkeen ja olla tunkematta naamaansa (ainakaan kovin säännöllisesti ja/tai intensiivisesti) kasvuston sekaan.

Tomattien esikasvatus voidaan aloittaa samaan aikaan kuin kurkkujen. Nekin kasvavat kerran alkuun päästyään aivan hillitöntä vauhtia. Siemenet kannattaa istuttaa heti alkuun jokainen omaan pikku astiaansa. Meillä ne olivat samassa isossa purkissa, mikä ei ollut järkevää, sillä taimien siirtäminen siitä oli vaivalloista. Esikasvatimme varmaan kaksitoista yksilöä, mutta muutama niistä katkesi ja heitti henkensä siirtojen yhteydessä. Toimitimme myös muutamat taimet landelle mamin kasvimaalle ja erään kaverin takapihalle Ylioppilaskylään. Jäljelle jäi viisi yksilöä, mikä sekin oli kyllä aika paljon.

Tomaatin raakileita...

Luonnossa nämä kai suikertaisivat maata pitkin, mutta viljelyssä varret on tapana tukea ylöspäin joko tukikepeillä tai katosta roikkuvilla naruilla. Tukikeppien kanssa pelaaminen on vähän vaikeaa, sillä tomaatti ei itsessään pyri varsinaisesti kiipeilemään, mutta narutekniikka, jota kuulemma tuotantokasvihuoneissakin käytetään, osoittautui ihan toimivaksi.

Nidoimme ikkunan yläkarmista roikkumaan naruja (joo, vuokraisäntä varmasti arvostaa) niin, että jokainen taimi pystyttiin sitomaan yhdellä narulla pystyyn. Varren kasvaessa kiersimme sitä varovasti narun ympäri tai sidoimme varren tukinaruun pienillä langanpätkillä. Lopputuloksena oli siisti rivi miltei suoraan ylöspäin kasvavaa tomaattipusikkoa, joka lopulta myös saavutti ikkunan yläkarmin ja peitti omalta puoleltaan näkyvyyden ulos. Varsinainen viidakko. 

Tomaattien vedenkulutus on hiukan hillitympää kuin kurkkujen, mutta kyllä niillekin sai olla kantamassa vettä vähintään kerran päivässä, etenkin helteellä. Lannoitetta ne puolestaan tarvitsevat vielä enemmän. Nestemäisen lannoitteen käyttäminen alkoi itse asiassa tuntua vähän naurettavalta, kun olisi voinut heti taimia kasvatuslaatikkoon parvekkeelle siirrettäessä lannoittaa koko kasvualustan kiinteällä lannoiterakeella.

... ja yksi jo hiukan kypsempi hedelmä.

Satoa alkoi tulla hiukan myöhemmin, heinäkuun mittaan, mutta sitä kyllä saatiin aivan yhtä tasaista tahtia kuin kurkkujakin. Hedelmät olivat vaihtelevan kokoisia ja makuisia. Osa pääsi kasvamaan ihan markettikokoon asti, mutta osa jäi pieniksi.

Tomaattikasvusto ei kerännyt ollenkaan niin paljoa tuhohyönteisiä. Kyllä sitä pitkin kesää ihan säännöllisesti aina joku pikku öttiäinen halusi vähän nakertaa, mutta missään kohtaa se ei kohdannut aivan totaalista tuhoa. Liekö kasvin myrkyllisyydellä osuutensa tähän - vai onko kurkku vain yksinkertaisesti enemmän vihulaisten mieleen ja kaiken huomion keräävällä läsnäolollaan pelasti tomaatit?

Mainitsemisen arvoista on myös mahdollisuus kypsyttää tomaatteja vielä poimimisen jälkeenkin. Jos vihreä hedelmä esimerkiksi irtoaa vahingossa kasvista, jätä se vain odottamaan huoneenlämpöön, niin pian se muuttuu punaiseksi. Siivotessamme lokakuun alussa parvekkeen tyhjäksi viljelmistä, keräsimme vielä raa'aksi jääneet tomaatit kulhoon pöydälle, ja nyt liki jokainen on jo kypsynyt ja tullut syödyksi. Kuin kätevää.