Vapaus ja kesä - kaunis yöretki ja parvekepuutarhan kuulumiset

17.6.2015

Eilen kävin viimeisellä kontrollikäynnillä lääkärillä murtuneen nilkkani kanssa ja pääsin viimein taas vapaasti viilettämään yli viiden viikon tauon jälkeen. Mikä uskomaton tunne! Olen aina rakastanut kävelemistä, mutta pieni tauko sai sen tuntumaan vielä moninkertaisesti ihanammalta. Kun otin ensimmäisen askeleen kotona paljain jaloin ilman keppejä, itkin pari ilon kyyneltä.

Suuntasimme heti illan tultua yöretkelle Paraisille Lenholmin lehtoon ja Mattholmsfladanin lintutornille kuuntelemaan, josko vielä näin juhannuksen alla olisi yölaulajalintuja äänessä. Muutama ruokokerttunen, satakieli ja kaulushaikara havaittiinkin. Oli ihanaa päästä fiilistelemään pitkästä aikaa öisen metsän salaperäistä tunnelmaa ja kesäyön valoa, mutta parasta tässä retkessä oli kuitenkin käveleminen.

Vaikka lehdon kivikkoisilla poluilla ja lehmäaitojen portailla taiteilu teki ajoittain kipeää tukevista saappaista huolimatta, olin aivan ylitsevuotavan kiitollinen kävelemisestä. En enää koskaan uudestaan halua kokea luunmurtumia. Lopetan varrettomien paksupohjaisten kenkien käytön, vaikka ne ovatkin olleet vuosikausia rakkaimmat kenkäni.

Mattholmsfladanilla viime yönä.

Lenholm (Lenholma, Lenholmen) on aivan loistava kohde pienelle retkelle mihin tahansa aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Pääasiassa se koostuu komeasta tammilehdosta, joka on vanhalle hakametsälle tyypillisesti avointa ja valoisaa. Mattholmsfladan on rehevä ja lajistoltaan runsas lintuvesi. Tähän mainioon luontokohteeseen kannattaa tutustua. Luontopolun kiertää tarvittaessa sen verran nopeasti, että käynti Lenholmissa asettuisi varmasti hyvin osaksi vaikkapa pidempää reissua Saariston rengastiellä.

Entäpä mitä kuuluu parvekepuutarhallemme? 

Liikuntarajoitteisuuteni ja toveri Pöllen kiireisyydeen vuoksi parvekeviljelyt ovat joutuneet jäämään tänä kesänä vähän sivurooliin. No, tomaattia ja paria eri sorttia paprikaa meillä on tulossa ihan mukavasti, mutta eipä sitten oikeastaan muuta. Kesäkurpitsat kuolivat jo esikasvatusvaiheessa. Kuoleman syy on edelleen mysteeri.

Meillä oli myös basilikaa tulossa, mutta myös sille viljelmälle tapahtui jotain kummallista. Ensin kasvamaan lähti monien kymmenien kylvettyjen siemenien joukosta vain yksi (1) vaatimaton taimi. Sitten kun kylvimme uudet siemenet, oli itävyys parempi, mutta jostain syystä jälkeenpäin kylvetyt eivät kuitenkaan lähteet kunnolla kasvuun, vaan ovat toistaiseksi jääneet kituuttamaan parin sentin mittaisina nysinä, kun taas ensinnä itänyt kyllä kasvaa normaalia vauhtia.

Yksi toinen kaunis yö. Tämä ei kyllä liity taas mitenkään mihinkään.

Juhannuksen jälkeen siirryn majailemaan Nummelaan reiluksi kuukaudeksi lomailun ja hauskanpidon merkeissä, joten parvekeviljelyhommat jäävät jatkossakin pääasiassa rakkaalle kämppikselleni. Ai, miksikö Nummelaan? No, toveri Krotti asettuu sinne kesätöiden perässä, ja minä sain tilaisuuden seurata mukana, joten miksikä ei.

Mutta nyt oikein hauskaa juhannusta kaikille! Katsotaan, kirjoittelenko jotain Nummelasta - riippuu varmaan siitä, onko kämpässämme laajakaistaa saatavilla.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti