blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Kevättunnelmaa keittiössä

20.2.2016

Krotti sai ihanan tulppaanikimpun heti leikkauksen jälkeen, mutta viikkoa myöhemmin kukkien nuupahdettua keittiössä tuntui jotenkin tyhjältä. Niinpä koimme tarpeelliseksi hankkia lisää samanlaisia leiskuvan värisiä tulppaaneja maljakkoon. Vaikka ulkona on nyt taas jonkin verran lunta, keittiössä tuntuu tosi keväiseltä värikkäiden tulppaanien ansiosta. Myös ihana auringonpaiste luo tunnelmaa. Keittiömme ikkuna on luoteeseen päin, joten talven pimeimpään aikaan sinne ei kauheasti auringonvaloa tihku. Nyt siellä pystyy jo hyvinä päivinä ottamaan ihan kivoja valokuvia.



Lisäksi hankin nyt toistuvasti uudet ruukkuyrtit kaupasta keittiön hyllyn purkkeihin. Ne tuoksuvat niin hyvältä ja tuovat lisää vihreyttä huoneeseen! Uudet pitää ostaa aika usein, koska syön yrttejä kovaa tahtia. Suosikkiani on tuore basilika paahdetun kauraleivän päällä, sitä menee vaikka joka aamu.

Vaikka omia kukkia ja yrttejä emme ole vielä edes kylväneetkään, kasvukauden tunnelma on jo täällä. Se on ihanaa. En malta enää ollenkaan odottaa, että koittaa kevätkylvöjen aika. Nyt taitaa olla oikea hetki alkaa laatia suunnitelmia tulevalle kesälle parvekepuutarhaan.

Veneitä ja bååtteja ja muita suosikkeja

19.2.2016

Käytiin keskiviikkona seikkailulla Helsingissä katsastamassa vuoden Vene Båt -messut. En ole ennen käynyt näillä messuilla, mutta kokemus oli mukava ja voisin mennä joskus uudestaankin, vaikka en välttämättä ihan olekaan messujen pääasiallista kohderyhmää. Tämän huomasi siitä, että pääosa messuhalleista oli täynnä valtavia valkoisia huviveneitä sekä vapaa-ajan kalastus- ja vesiurheilukamaa. Meribiologia- ja luonnonharrastuspohjalta vesillä liikkumisesta kiinnostuneelle ihmiselle oli hiukan vähemmän tarjontaa - mutta ihan sopivasti kuitenkin.


Suuntasimme ensimmäisenä suosikkiemme Busterin ja Yamahan osastoille. Siellä sai osallistua myös vuoden messuarvontaan, jonka palkinto on todella osallistumisen arvoinen: oma pikkubusteri! (Ihan kuin oikeasti kuvittelisin voittavani jossain arvonnassa, johon osallistuu tuhansia muitakin messukävijöitä, mutta mistä sitä koskaan tietää. Elän toivossa, kunnes arvonnan tulokset julkistetaan.)


Mukavan näköisiä ja kenttäkelpoisen oloisia alumiiniveneitä löytyi toki muidenkin valmistajien osastoilta, ihan lupaavilla ominaisuuksillakin. Suosikkiemme asema suosikkeinamme pohjautuukin lähinnä niiden statukseen meille tutuimpana kalustona, koska ne ovat käytössä Saaristomeren tutkimuslaitoksella.

Anytecit tekivät vaikutuksen. Jos olisin joskus oikeasti varoissani veneenhankintaan, saattaisin harkita.

Pienoismalli, jonka sisällä oli karkkeja! :D

Poliisin, rajavartiolaitoksen ja viestintäviraston osasto oli myös mielenkiintoinen. Kalusto oli hienoa!

Etsi kuvasta uusi ystävämme, meripelastuskoira Köpi!

Krotti halusi adoptoida meille meripelastuskoirapehmolelun. Niitä myytiin Suomen Meripelastusseuran osastolla tukituotteina, joten rahat menivät ainakin hyvään tarkoitukseen.


Vaikka en olekaan kaiken maailman kauniiden valkoisten lasikuitupaattien ystävä, tykkäsin kyllä jotenkin Särki-veneistä. Valkoisesta olemuksesta huolimatta niissä oli asennetta.


Tämä pikkuruinen tapaus Suomi-veneiden osastolla oli tosi hellyyttävä!


Myös aivan pikkuinen, yhden lapsen matkustettava ilmatyynyalus löytyi. Se oli myös ihanan värinen. Hovercraft-osasto oli muutenki kiva. Siellä riitti hypisteltävää. Minä niin haluan päästä joskus ajamaan tällaisella!


Antiikkipuoltakin löytyi. Ihastelin ja ihmettelin liikaa saadakseni paljoakaan valokuvia. Tässä joku vanha höyrypaatti, ehkä. Aluksen ympärillä oli jatkuvasti niin paljon yleisöä, että sekaan ei meinannut mahtua - siitä huolimatta, että messuilla oli muuten aika vähän kävijöitä näin keskellä viikkoa.


Pyörittiin tietysti läpi myös kaikki sisustus- ja lifestyle-osastot, hypisteltiin ja valokuvattiin kaikkea paljon.



Suosikkejamme Batela-vaatteita oli messutarjouksissa ja poistomyynnissä suosikkimme Ocean Spirit Storen osastolla. Krotti jopa löysi yhden pitkään haluamansa paidan viimeinkin sopivassa koossa ja sopivan hintaisena hankittavaksi.

Rivin viimeinen sininen purjevenepaita on se, jonka Krotti lopulta hankki.

Tietysti huomionarvoista oli myös Rapalan jättiakvaario, jossa oli valtava parvi kaikkia hirvittäviä kaloja. Joukossa oli suosikkejani, kaikista Suomen kaloista kauneimpia, ahvenia!

Affenat!

Aulasta löytyi jännittävä näyttely vanhoista merikartoista. Se oli tosi hieno. Onneksi jaksoimme käydä katsomassa sen vielä ennen lähtöämme kotimatkalle. On entisaikoina mahdettu suhtautua mereen omituisesti - kaiken maailma hirviöitä!


No mutta, tiivistääkseni olennaisimman tästä seikkailusta:

Crème brûlée, vaahtopanukas vai krämpyle?

18.2.2016

Tämän postauksen aiheena on crème brûlée, tuo aiemmin aivan yliarvostettuna pitämäni jälkiruoka. Tarjosimme kerran yhdessä ravintelissa muuan synttärisankarille sellaisen ja, vaikka meitä oli useampi kaveri maksamassa jälkkärilaskua, tuntui hinta suorastaan ryöstöltä suhteessa siihen, mitä pöytään kannettiin. Kupin pohjalla möllötti pieni surkea annos pinnasta paahdettua valjun näköistä vanukasta. Synttärisankari kyllä kehui sen makua, mutta en vakuuttunut.

Nykyään ymmärrän paremmin. Krotti valmisti tuossa männäviikonloppuna ystävänpäiväherkuksi pienet paahtovanukkaat kaikilla herkuilla, ja se avarsi maailmankuvaani. "Kaikilla herkuilla" meinaa sitä, että työvaiheita oli ihan tautinen määrä ja hommaan meni tunteja aikaa. (Krotti sanoo, ettei kyllä mennyt, mutta minä olenkin huijaripuijari ja kerron tarinan omasta näkökulmastani. Jos jälkkärin valmistumista saa odotella yhtään pidempään kuin kahvin tippuminen kestää, siinä menee tunteja.)


Ensimmäinen työvaihe oli vaniljavanukaspohjan valmistaminen Valion reseptin mukaan.


Kunhan vanukaspohja oli jäähtynyt, laitettiin sen päälle paksu kerros marjahyytelöä: kaivettiin kasa mansikoita ja mustikoita pakkasesta, ladottiin ne annoksiin ja kaadettiin päälle loraus hyytelösokerivettä. Sitten taas hetki jäähtymistä.


Seuraavaksi kerros marenkia: vaahdotettiin kananmunanvalkuaisia ja sokeria, pursotettiin annosten päälle ja laitettiin uuniin viideksi minuutiksi 200 asteeseen.


Lopuksi vielä annokset koristeltiin cashewpähkinärouheesta, merisuolasta ja sokerista tehdyllä rapealla sälällä: sulatettiin sokeri, heitettiin muut raaka-aineet leivinpaperille ja valutettiin sokeri niiden päälle, ja kunhan juttu taas jäähtyi hiukan, siitä murennettiin "sirpaleita" ja lätkäistiin annoksiin.

Oli tosi hyvää. Ei sitä paahtovanukasta kyllä mitenkään täysin turhaan arvosteta. Kandee ihan kokeilla kotona - perinteistä crème brûléetä tai vaikka tällaista erikoista tuunattua versiota. 

Höttöpullaa

10.2.2016

Harmaan ja sateisen laskiaistiistain ohjelma: pullanleivontaa ystävien kanssa. Käytimme vanhan kunnon Kotiruoka-kirjan juhlapullareseptiä, joka on eräänlainen muunnos ihan tavallisesta pullataikinasta. Se on vähän herkullisempi, (vähän epäterveellisempi) ja vähän juhlavampi. Hyvällä vaivaamisella ja kohottamisella pullista tuli tosi täyteläisiä ja höttöisiä!


Taikina kohosi ihan älyttömästi. Se oli jo ryömimässä kulhon reunojen yli.


Vaivaaminen tapahtui tyylikkäästi kumihanskat kädessä, koska vaivausnakkilaisella oli haava sormessa. Hanskoista tuli sen myötä tosi ällöttävän näköiset, mikä oli luonnollisesti hurjan hauskaa - olemmehan me sentään fiksuja ja filmaattisia akateemisia henkilöitä, joiden huumorintaju on hyvin jalostunut.


Pikkupullia pyöriteltiin kaksi ja puoli pellillistä, ettei vaan pääse loppumaan kesken. Ahnaita laskiaisenviettäjiä oli koolla kuitenkin peräti viisi. Jos nyt joku nokkela laskee, montako pullaa se tekee per pää ja kammoaa meitä, niin lohdutukseksi voin sanoa, että osa pullista meni kyllä pakastimeen pahan päivän varalle.


On aina tosi ihanaa, kun pullat onnistuvat hyvin ja niistä kypsyy sekä kauniita että maukkaita, etenkin kun niitä ei tule oikeastaan tehtyä kuin pari kertaa vuodessa.


Täytteeksi vatkattiin kermavaahtoa ja kiehautettiin mikrossa pikahilloa pakastemansikoista. Se on tavallaan paljon parempaa kuin oikea hillo, maistuu enemmän mansikoilta ja vähemmän sokerilta.


Valmis laskiaispulla ja kuppi kahvia - parhautta!

Tapaturman kautta inspiraation äärelle

6.2.2016

Kerran vuodessa jonkun jokin raaja murtuu ja sitten ollaan viikkokausia vaivalloisia eikä mihinkään päästä. Näin on käynyt lähipiirissäni nyt jo kolmena vuonna peräkkäin, toivottavasti ei enää neljäntenä. Näistä onnettomuuksista kaksi osui omalle kohdalleni, mutta tämän kevään pakettijalkainen pyörätuolisankari on nyt vaihteeksi toveri Krotti, jonka polvi hajosi, kun olimme luistelemassa. Siitä seurasi tietysti passitus polvileikkaukseen ja kolmeksi (3) kuukaudeksi (!) sairaslomalle. Urheilu on vaarallista.

Ilman tätä onnettomuutta en olisi kuitenkaan päätynyt maleksimaan Tyksin kirurgisen sairaalan käytäville, enkä siten olisi päässyt tapaamaan siellä majailevia ihastuttavia viherkasveja - koska ne ovat oikeasti todella huomionarvoisia! Harvassa julkisessa tilassa kohtaa yhtä hyväkuntoisia, runsaskasvuisia ja kauniita viherkasveja. Yleensä tällaisissa paikoissa nähdään joko muovikasveja tai sitten vähäisestä hoidosta kärsiviä, pölyisiä ja ränsistyneitä kituuttajia. Täällä oli ihan toinen meininki.


Erilaiset vehkat ovat ykkössuosikkikasvejani, etenkin laikkuvehkat, joten näitä uljaita yksilöitä, joiden valistuneesti arvailen olevan malakanlaikkuvehkoja, jäin ihastelemaan ja kuvaamaan kännykälläni sen verran pitkäksi aikaa, että ehdin jo herättää vähän hämmennystäkin. Myös samaisesta sairaalakompleksista löytyvän apuvälinelainaamoon ikkunalaudalla kukoisti todella mukavasti. En ole ehkä ikinä ennen nähnyt missään yhtä kaunista saintpauliaa.

Lisäksi inspiroiduin kirurgisen sairaalan viikko-osaston aulassa olevista merellisistä asetelmista niin paljon, että aion askarrella meille vastaavanlaiset, kunhan vain saan tarvittavat materiaalit kasaan. Nämä ovat puhtaasti viehättäviä. Olemme sisustamassa kämppäämme merellisteemaista huonetta, ja tällaiset sopisivat sinne mainiosti.

Kohti kevättä

5.2.2016

Helmikuu on - tai sen pitäisi olla - oikeastaan vielä ihan talvea, mutta ainakin Turun seudulla tuntuu nyt jo hetkittäin aika lailla keväältä. Kova pakkasjakso hellitti, tuli vettä, kaikki lumi lähti, saatiin ihan kaamea pääkallokeli. Tintit alkoivat laulaa. Nyt on taas ihan mukavasti lunta, mutta tuossa aamuna eräänä, kun jo ennen sarastusta kaivoin autoa esiin kinoksista ja räntää pyrytti vaakana, oli talitiaisten laulu kyllä aika erehtymätöntä. Sen kunniaksi haluan jakaa muistoja viime keväältä, koska en malta odottaa!

Hankin pääsiäisen aikaan vanhan parvekepuutarhan kevään ensimmäisiksi kukkasiksi narsisseja.

Kirsikat kukkivat Aurajoen rannoilla vappuna. Oli myös perinteikkäästi tosi komea vappusää, kuten kuvasta näkyy. Taivas oli valehtelematta juuri näin harmaa. Tämä kuva on varmaankin Pöllen ottama.

Toukokuu laittoi kukkimaan myös ihanat, keltaiset rentukat. Nämät yksilöt nähtiin Porissa eeppisen linturetkiviikonlopun yhteydessä. Kameran takana taisi olla Krotti.

Sitten olikin jo ihan vihreää. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.

"Ulkona on viistoist senttii lunta ja Hiippo kirjottaa kevätpostausta", havaitsi Krotti. Sherlock! Minä keskityn aina olennaiseen ja elän vahvasti hetkessä, kuten näkyy.