blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Alkukevään juhlaa

30.3.2016

Minä juhlin aina, kun vain voin. Vaikka en pidä itseäni kristittynä, en malta olla juhlimatta pääsiäisen aikaan. Kaikki muutkin juhlivat, on kivaa, aurinko paistaa, monet lintusetkin jo lauluttelevat, on täydellinen alkukevään tunnelma ja monen monta peräkkäistä vapaapäivää - tilannehan suorastaan huutaa laittamaan kestit pystyyn!


No, tänä vuonna pääsiäislomasta kaksi ensimmäistä päivää vietin retkellä Teijossa. Yövyimme puolijoukkueteltassa, kuljeskelimme kansallispuiston hiljaisilla poluilla, havainnoimme kevään merkkejä ja fiilistelimme sumuisen yön säkkipimeyttä. Kun kömmin aamuvarhaisella yksin ulos teltasta ja lähdin kävelylle, sankkaan sumuun kietoutunut metsä soi teerien ihmeellistä soidinpulinaa, ja olin miltei varma, että kuulin jostain myös metson äänen. Retki oli ihana, ja heti kotiin palattuani pääsin ryhtymään kestimeininkeihin.

 
Krotti oli hankkinut meille narsisseja. Ne lukeutuvat suosikkikukkieni joukkoon, mutta olen välillä saanut niistä aika ikäviä allergiaoireita. Iloiseksi yllätyksekseni en oireillut niistä tällä kertaa juuri ollenkaan - asiaan saattaa vaikuttaa lepän kukinnan vuoksi aloittamani intensiivinen allergialääkitys.


Sunnuntaiaamuna maalattiin kananmunia, tai piirrettiin. Teimme kumpikin yhden hienon ja yhden tosi karsean. Karseat syötiin saman tien, hienot säästettiin tuonnemmaksi. Koittakaa arvata, mitkä näistä ovat ne hienot.


Krotti oli idättänyt rairuohoa useampaan eri purkkiin ja laittoi sekaan paljon pikkutipukoristeita ja ruohomunia. Nuo krääsätivut ovat paitsi söpön näköisiä myös aika karseita - mutta samanlaisia on ollut pääsiäiskoristeina niin kauan kuin muistan, joten erityisesti ne ovat nostalgisia. Olisi kuitenkin mukavinta askarrella tipuja itse.


Käväisin tietysti myös vierailulla vanhempieni luona. Siellä kiurut jo lauloivat, leskenlehdet kukkivat pientareilla ja pelloilla hengasi hanhia ja joutsenia. Minun poissa ollessani Krotti valmisteli kotona puolisalaa juhlapäivällisen. Palasin siis kotiin yllätysherkkuja notkuvan pöydän ääreen.


Ruokaa jäi yli niin paljon, että sitä riitti rääppiäiskutsujakin varten. Sama juttu kuin jouluna - Krotti kokkaa aina koko komppanialle, joten varsinaisen juhlan jälkeen on aika kutsua porukkaa kyläilemään yli jääneiden ruokien tuhoamiseksi. Onneksi mielestäni juhlaan kuin juhlaan sopii hyvin herkkujen paljous, enkä pahastu saman ruuan syömisestä useampana päivänä peräkkäin.




Mikä ihana pitkä viikonloppu!

2 kommenttia