blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Vappuviikon festiviteettejä hyvässä seurassa

28.4.2016

Vappuviikolla kisaillaan vihertävällä nurmikolla kesäjuhlavaatteissa, nautitaan opiskeluvuoden päättymisestä, auringonpaisteesta ja linnunlaulusta, juhlitaan ja pidetään hauskaa.

Missä näitä harhaisia mielikuvia oikein tehtaillaan? Vapun aikaan sää on kylmä ja kolkko - jos nyt ei ihan aina niin vähintäänkin usein ja ainakin suurimmassa osassa maata. Turussakin tarvottiin alkuviikolla tuoreessa useamman sentin lumikerroksessa, joka oli märkää ja kaikenkastelevaa.

Sain myös flunssan. Eipähän ainakaan tarvitse pohtia, lähtisikö säätä uhmaten ulos ilakoimaan. Tällä erää parhaat kaverini ovat nenäliinat, sohva, tietokone ja apteekista ilmaisnäytteenä saadut hunajatabletit, jotka auttavatkin muuten yllättävän hyvin kurkkukipuun.

Vappuviikon viettoa parhaiden kavereiden kanssa.

Hoidan flunssaa särkylääkkeillä vain harvoin. Tänään olen kuitenkin aikeissa napsia ison kasan kipu- ja särkylääkkeitä, sillä kaiken muun riemun lisäksi kuukautiset alkoivat etuajassa, ja niistä en kyllä selviä ilman vahvaa lääkitystä. Pillereitä tarvitaan niin paljon, etten aina pysy laskuissa, joten yliannostuksen välttämiseksi kasaan vuorokauden annoksen heti aamulla valmiiksi esille. Kaunista, eikö?

Nykyään käytän vieläpä huomattavasti vähemmän nappuloita, kun olen joutunut lopettamaan voimakasta pahoinvointia aiheuttaneen Litalginin käytön. Aiemmin kasassa oli vielä kuusi kappaletta niitäkin. Punainen pilleri on happosalpaajaa. En enää uskalla käyttää tulehduskipulääkkeitä ilman sitä. Olen jo kerran onnistunut kehittämään mahahaavauman, joten naprokseenin kanssa on oltava varovainen.

Kipulääkitystä kehiin.

Tämmöistä tänään. Onneksi vapun aattoon on kuitenkin vielä pari vuorokautta. Tässä ehtii hankkia vaikka vatsataudin tai luunmurtuman, ja sääennusteen optimistinen +13 astetta ennättää hyvin vaihtua lumimyrskyyn. Sitä odotellessa voi mukavasti tarkkailla, kuinka kurpitsantaimet ikkunalaudalla kasvavat valon puutteen vuoksi ihan miten sattuu.

Eivätkä kuvatkaan onnistuneet tämän paremmin.

PS. Muistinko mainita, että vappu on kaikista juhlapäivistä suosikkini?

Munakoisovuoka - lasagnea ilman lasagnea

24.4.2016

Uusi suosikkiruokani taitaa olla munakoisovuoka, jonka reseptin ajattelin nyt jakaa. Se on vähän kuin lasagnea, mutta perinteiset lasagnelevyt on korvattu ohuilla munakoisosiivuilla. Tomaattiallergiani takia varsinaisen tomaattikastikkeen sijaan tässä on aurinkokuivattua tomaattia, joka allergisoi vähemmän ja on helppo nyppiä sivuun valmiista annoksesta, jos oireita alkaakin ilmetä.

Tässä reseptissä käytän jauhelihaa, mutta sen voisi yhtä hyvin korvata vaikkapa liotetulla ja paistetulla soijarouheella. Tämä on myös gluteeniton vaihtoehto lasagnelle. Öljyn ja juustoraasteen määrästä riippuen tämä saattaa myös olla terveellisempää kuin tavallinen lasagne. Ainakin törmäsin joskus Kuntoplussan sivuilla hiukan vastaavaan reseptiin.


Munakoisovuoka GL
yksi vuoka

1 pienehkö munakoiso
300 g jauhelihaa
1 pieni purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (siis sopivasti)
100 g juustoraastetta
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa

leipävuoka (semmonen tavallisen kokonen pieni, kys tiät)

Paista jauheliha ja mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi munakoiso ohuiksi siivuiksi. (Munakoisoa ei tarvitse valmistella "itkettämällä" suolan avulla, sillä nykyään markkinoilla olevat lajikkeet eivät tavallisesti ole lainkaan kitkeriä.)

Aloita vuuan täyttäminen munakoisosiivuilla ja ripottele niiden päälle suolaa ja pippuria. Kasaa sitten kerroksia kuin olisit tekemässä lasagnea: aurinkokuivattuja tomaatteja ja öljyä, basilikaa, jauhelihaa ja juustoraastetta. Sitten seuraavat munakoisolevyt ja uusi kerros. Kerroksia mahtuu vuokaan noin kolme niiden paksuudesta riippuen. Laita päällimmäiseksi vähän enemmän juustoraastetta.

Paista uunissa 45-60 minuuttia 175 asteessa. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen painele pintaa, jotta kerrokset painuvat vähän lyttyyn ja munakoiso kypsyy paremmin. Jos juustoraaste meinaa kuivahtaa liikaa, peitä vuoka alumiinifoliolla. Voit varmistaa munakoisojen kypsyyden haarukalla. Anna vetäytyä huoneenlämmössä ennen tarjoilua.

Aloitus. Muista laittaa suolaa
munakoisoille imemään kosteutta.
Ensimmäinen kerros kasattu.
Seuraavaksi taas munakoisoa.

Viimeisen munakoisokerroksen pinnalle
kannattaa laittaa paljon juustoraastetta.
Valmis!

 
Vaihekuvat ovat Krotin ottamia. Annoksen kuvasin ehkä minä.

Tänään tarkkailin mustahaikaran pesimäpuuhia

21.4.2016

Mustahaikara lukeutuu niihin lintuihin, joilla alkaa olla maailmassani liki myyttinen maine. Se tuntuu jotenkin poikkeuksellisen tavoittamattomalta - miten niin suurikokoista lintua voi olla niin vaikea onnistua havaitsemaan? Moisen elukan pesäkameravideon seuraaminen tuntuu jotenkin aivan erilaiselta kuin vaikkapa Seilin kalasääskien, joiden elämää on tullut kuitenkin tarkkailtua paikan päällä monena kesäpäivänä.

Vaikka nämä salaperäiset linnut ovat kamerassa suurimman osan ajasta aika lailla hiljaa ja paikallaan, siis potentiaalisesti melkoisen tylsiä, voisin silti katsella niitä sujuvasti vaikka koko päivä. Poimin tähän Youtubesta tällaisen mukavan pienen pätkän, jossa haikarat ainakin liikehtivät, ja nähtävillä on myös kaksi munaa.


Tykkään kyllä tosi paljon ihan kaikista pesäkameroista. On mahtavaa, että niitä on vapaasti katseltavissa niin paljon, ja videoiden laatukin on ihan mainio. Tosin materiaalin määrä ja helppo saatavuus on kohtalokasta esimerkiksi tenttimenestyksen kannalta - tänäänkin piti lukea eläinfysiologiaa, mutta onhan se nyt selvää, mitä olen tässä puuhaillut. Turmion tiellä ollaan.

Haikaroiden kotimetsässä tuulee parhaillaan aika kovaa. Puut huojuvat hurjasti. Lähellä pesää lauleskelee jokin lintu, jota en osaa määrittää. Se on hiukan häiritsevää, mutta äänimaailma on kyllä ihanan keväinen.

Haikarakamera ja koko joukko muitakin suosikkejani Virosta löytyy Looduskalender-sivustolta.

Kevään merkkejä

19.4.2016

Kevät on vähän samanlainen juttu kuin lätkän ämämmät. Silloin kun se on ajankohtaista, itse kukin tuppaa puhumaan pääasiassa siitä. Jos et tykkää, joudut kuuntelemaan väkisin tai välttelemään aktiivisesti. Onneksi minä tykkään - siis keväästä - ja lukeudun tietysti sen myötä itsekin niihin, jotka vaahtoavat aivan hurjasti. Katson myös asiakseni vielä valitella, etten ole ehtinyt vaahdota niin paljon, kuin mielestäni olisi tarpeen. Nyt otan sitä vähän takaisin!

Kevätpiippo! En väitä, mutta luulen. Kuvasin huhtikuun alussa Halisissa.

Tämän lajin määrityksessä tuskin on epäselvyyttä. Sama paikka, sama aika, sama tilanne.

Olemme käyneet syksystä lähtien noin kerran kuussa Ruissalossa Saaronniemen rannalla iltasella katsomassa merta. Kyseessä on seudun suosituin ranta, jossa puoli Turkua hengaa myös kesäkauden ulkopuolella. Rantaviiva on kuitenkin pitkä ja metsissä on tilaa, eikä merelle päin katsoessa edes huomaa, miten paljon jengiä rannalla hyörii. Sitä paitsi onpa kohdallemme sattunut yksi talvinen ilta, jolloin rannalla ei ollut meidän lisäksemme ristin sielua ja parkkis oli tyhjä, vaikka sääkin oli mitä mainioin - tuuli kävi mereltä reilut 10 m/s ja räntää paiskoi vaakana päin näköä.

Maaliskuun puolivälissä vietimme ensimmäistä todella keväistä iltaa rannalla eväsretkeillen. Aurinko paistoi ja lämmintäkin oli ainakin kymmenisen astetta. Luonto oli kuitenkin vielä melko hiljainen. Kyhmy- ja laulujoutsenia kyllä kellui merellä, pari isokoskeloa pyyhälsi ohitse Kolkan nokassa, telkkä viuhutteli siipiään ja yksinäinen mustarastas luritteli illan hämärryttyä, mutta muuten pimeyden laskeuduttua ja sään viilennyttyä kevään aisti enää vain vahvasta maan tuoksusta.

Rannoilla oli vielä jäätä.

Näitä parhaita tunnelmia: ruokoja ilta-auringon valossa.

Auringonlasku oli kyseisenä iltana myös ihan kohtuullinen.

Tietenkin yksi hyvin keskeinen ei-niin-luontoon-liittyvä kevään merkki havaittiin myös: Krotti kahlaili paljain jaloin rantavedessä! Tämä oli merkittävä havainto paitsi vuodenajan vaihtumisen selvänä indikaattorina myös osoituksena siitä, että polvileikkauksesta on toivuttu hyvin.

Varpaat vedessä. Se on kevät.

Nyt kuukautta myöhemmin suunnatessamme taas samaan kohteeseen - aikomuksenamme viettää iltaa tulilla aterioiden - oli tunnelma jo astetta lähempänä kesää. Hämärän laskeuduttua ei nimittäin koittanutkaan enää hiljaisuus, vaan siitä se riemu vasta alkoi. Laulurastas, punarinta, mustarastas, punakylkirastas ja lehtokurppakin aloittivat ihastuttavan öisen soidintelunsa. Illan aluksi kohtasimme myös valkoposkihanhia taapertelemassa itävällä heinikolla.

Tällä kertaa ei auringonlaskussa ollut paljoa värejä, mutta tunnelmalatausta kyllä riitti.

Ihan mukava hiillos saatiin aikaan pikku risunuotiollakin.

Puolikuu oli juuri sopivassa valossa, jotta myös sen varjoon jäävä puoli näkyi - ja tallentui jopa pokkarilla.

Minkälainen mahtaa olla meininki ensi kerralla? En malta odottaa!

Tunnelmia puutarhamessuilta

2.4.2016

Käytiin tänään Turun Piha & Puutarha -messuilla tekemässä hankintoja parvekepuutarhaan, etsimässä uusia ideoita ja hypistelemässä kaikkea jännää. Totuttuun tapaan messut olivat aivan mainiot. Hypisteltävää ja kuvattavaa riitti.

Saatiin ilmaiset messuliput Kotipuutarha-lehden tilaajalahjana.

A-hallin keskelle rakennettu yleiskoristelualue oli kaunis ja hauska. Näin huhtikuun alussa, kun alkaa käydä jo aivan malttamattomaksi, on ihanaa päästä kuljeskelemaan ikään kuin toukokuiseen puutarhaan kukkien ja vihreyden keskelle.





Messujen teema oli tällä kertaa puutarhajuhlat. Niinpä esillä oli kivoja juhlateemoja vauvakutsuista häihin - tai häistä vauvakutsuihin, miten päin sen nyt haluaa kokea.



Olen haaveillut näppärien ja hyvännäköisten kasvatushyllyjen, kasviportaiden ja muiden telineiden hankkimisesta tai tekemisestä parvekkeelle. Toistaiseksi se on jäänyt pelkän ajatuksen tasolle. Messuilla oli tarjolla vaikka mitä hienoja telineitä ja viritelmiä, mutta hinnat olivat tietysti aika porvarillista luokkaa. Onneksi inspiroituminen ei maksa mitään.

Vertikas valmistaa tällaisia käteviä taittuvia telineitä.

Tämä systeemi oli tosi jännittävä! Siinä oli hieno kastelumekanismikin.

Kekkilän kasvihyllyvalikoima oli myös aika houkutteleva.

Myös huonekasveja varten löytyi ideoita. Olen miettinyt, mitä tekisin taannoin tuparilahjaksi saamallemme pitsilehdelle - se on yhä hengissä, vaikka emme missään vaiheessa ole oikeastaan tienneet, miten sitä kuuluisi tarkalleen ottaen hoitaa - ja messuilta löytyikin yksi kiva idea, miten nätin pikkukasvin voisi asetella edustavasti.

Pitsilehti metallivadissa erilaisten kivien ja harmaan risun kanssa.

Nyysittyjen ideoiden ja lukuisien esitteiden ynnä muun ilmaismateriaalin lisäksi messuilta lähti mukaan koko joukko siemeniä sekä yksi mukava kirja, Puutarhaliiton julkaisema, Mari Mörön kirjoittama Jutta ja Julius puutarhan parissa. Rakastan hyviä lastenkirjoja. Ne ovat usein aivan parhaita, ja tämä vaikutti juuri sellaiselta. Miltei kymmenen vuotta sitten ilmestyneellä kirjalla ei ollut hintaakaan enää kuin viisi euroa. Repikää siitä.

Messusaalista!

Kasvun ihme!

1.4.2016

Minusta on hurjan jännittävää seurata kasvien kasvua. Ehkä kaikkein jännittävintä on odottaa itämistä. Tsekkaan kylvökset monta kertaa päivässä ja toivon näkeväni jotain ilahduttavaa. Jos ei ole kiire minnekään, voin istua tuijottamassa multaa pitkäänkin. Kun ensimmäiset versot nousevat pintaan, olen onnesta soikeana.

Ensimmäiset sirkkalehdet näkyvissä!

Joitain viikkoja sitten kylvämäni tomaatit ja kurkut ovat lähteneet hyvään kasvuun. Sen sijaan suippopaprikat eivät jostain syystä idä vieläkään, mikä on vähän outoa ja hiukan pettymyksellistä. No, ehkä kylvän niitä lisää paremman menestyksen toivossa. Vielä ei ole myöhäistä, ja onhan tässä muutenkin tarkoitus jatkaa pian kylvöhommia.

Paljon paljon sirkkalehtiä!

Paprikaosastolla hiljaista, viereisessä purkissa kukoistaa.

Salaattibaarin purkit osoittautuivat juuri kätevän kokoisiksi ja muotoisiksi tähän hommaan. Teksti on myös mukavan huvittava. Nerokkaat vessapaperirullan hylsyistä kierrätetyt taimipotit alkoivat puskea hometta pintaan aika pian kylvön jälkeen, mutta ovat kyllä pysyneet toistaiseksi kasassa.