Keskikesän juhla huuhkajavuoren maisemissa

26.6.2016

Vietimme juhannusaattoa Lohjalla todellisessa maaseudun idyllissä toveri Krotin porukoitten luona. Illan alkajaisiksi teimme seikkailun läheiselle kukkulalle, jonka maisemat ovat monelle tuttuja Heikki Willamon ja Leo Vuorisen mahtavasta Huuhkajavuorella-kirjasta. Tarinat suurista salaperäisistä pöllöistä ajelehtivat mielessä, kun seikkailimme vanhan metsän hämyssä kohti vuoren huippua.

Huuhkajavuori
Juhannusaattomme maisemat huuhkajavuorelta nähtynä.

Huuhkajavuori
Komeita kelopuita näkyy näissä metsissä paljon.

Huuhkajia emme kohdanneet, vaikka kävimme niin lähellä niiden pesäjyrkännettä kuin uskalsimme. Niiden läsnäolo oli kuitenkin havaittavissa - metsänpohjalta löytyi oksennuspalloja. Retkellämme minulle selvisi, että osa täällä otetuista upeista kuvista on ainakin osittain lavastettuja, kun vastaan tuli maisemapaikalle pystytetty irtokelo.

Huuhkajan oksennuspallo
Oksennuspallo. Niin jännää!
 
Huuhkajavuoren kuvauslavasteita
Lavasteeksi pystytetty kelo.

Pysähdyimme vuoren huipulle levähtämään hengästyttävän kiipeämisen jälkeen ja ihailemaan näköalaa. Tutustuimme myös kallionlaen kiehtovaan kasvillisuuteen - kukkaloistossa nimittäin riitti ihmeteltävää.

Vuorimunkki
Vuorimunkit kukkivat.

Laskeuduimme alas vuorelta kaunista ja jännittävää reittiä. Kallionseinämän ja puiden välissä kulkeva pieni polku oli kuin kapea käytävä, joka johti lopulta jyrkänteen juurella kasvavaan tiheikköön. Metsä raikui lintujen laulua ja tuoksui lämpimältä kesäillalta. Hyttyset inisivät.

Huuhkajavuori
Pieni polku vei vänkyräpuun ja kallion muodostaman portin läpi.

Retkeilymekko
Paras asuvalinta: retkeilymekko, trikoot ja montsarit. Hyttysenpuremia riitti. Onneksi ne eivät juuri haittaa minua.

Huuhkajavuori
Tämän kallion salaperäisestä ilmeestä ei oikein ota selvää. Jotain se virnuilee.

Ilta jatkui pihapiirissä ja juhannuskokon äärellä. Söimme juhlaruokaa ja katselimme kokkoa, kunnes yö alkoi hämärtyä. Ruisrääkkä raksutteli viljapellossa. Laulurastas laverteli jossain lähettyvillä.

Veneranta
Täydelliset jussinjuhlintamestat.

Huuhkajapatsas
Huuhkajapatsas kartanon pihassa.

Juhannuskokko
Juhannuskokon syttyminen.

Mansikkakakku
Mansikkakakkua!

Juhannuskokko
Aika grillata maggaraa ja vaahtogarggia.

Kun kokko hiipui ja väki alkoi kaikota, lähdimme vielä yöretkelle Savijärvelle. Vaikka kesä oli jo pitkällä, lukuisat eri kerttuset, taivaanvuohet ja lehtokurpat pitivät yhä meteliä yllä. Yö oli ihmeellisen lämmin. Pilvisen taivaan ja sumun myötä oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen pimeää. Savijärveltä jatkoimme vielä läheiselle laitumelle tervehtimään komeaa ylämaankarjaa. Töyhtöhyypät huutelivat hämärän keskeltä, kun kuljimme tietä laidunten poikki nautoja etsimään.

Savijärvi
Savijärven torni näyttää aina kuvissa olevan vinossa. Ei se kai oikeasti ole.

Majoituimme telttaillen vanhan kartanon pihassa. Juuso-kissa kävi moikkaamassa meitä aamuyöllä. Ikinä ennen mikään eläin ei ole kävellyt telttani yli, vallankaan yön aikana minun nukkuessani. Se oli aika hirvittävää. Juuso tunkeutui ulkoteltan alle ja kiipesi sitä kautta päällemme. Pelkäsin kauheasti, että se alkaisi leipoa ja hajottaisi sisäteltan ohuen kankaan. Eipähän kuitenkaan leiponut, ja nukuimme vielä välikohtauksen jälkeenkin jokusen tunnin ennen kuin heräsimme kultarinnan lauluun ja auringonpaisteen kuumuuteen.

Kissa omenapuussa
"Minäkö muka olisin hajottanut?"

Juhannuspäivänä kävimme veneretkellä Lohjanjärvellä. Sääennusteessa varoitettiin veneilijöitä voimakkaista ukkoskuuroista, mutta onneksi sää pysyi poutaisena ja taivas kirkkaana.

Sinisorsa
Normaali pullapläikkäri elikkä sinisorsa venerannassa. Tämä on koiras, vaikkei enää niin värikäs.

Sinisorsa
Koko joukko samoja kavereita jonkun veneen kimpussa.

Lohjanjärvi
Lohjanjärvi aika tyynenä.

Illaksi siirryimme vähän lähemmäs Turkua maaseudulle vanhempieni luokse syömään. Grilliherkkujen jälkeen loikoilin nurmella katsellen pilvetöntä taivasta ja fiilistellen liki helteistä säätä. Yöllä oli taas aika tuijotella tuleen. Täälläkin lenteli lehtokurppa, ja pari lepakkoa kierteli pihamaata. Kurppia ja etenkin lepakoita on tullut havainnoitua samalla pihalla aina juhannuksena niin kauan kuin jaksan muistaa, joten niiden näkemisessä on jotain hyvin nostalgista.

Pilvetön taivas
Olipa kaunis juhannusilma!

Hajuherne
Mami oli tehnyt pihapöydän maljakkoon asetelman hajuherneistä.

Risukokko
Risukokko paloi korkealla liekillä.

Tätä helteistä ja kaunista juhannusta tullaan muistelemaan lämmöllä.

Kuvat ovat itse räpsimiäni, lukuun ottamatta ihan ekaa maisemaa huuhkajavuorelta, joka on Krotin kuvaama. En mainitse vuoren oikeaa nimeä, sillä niin huuhkajat kuin tilan isäntäkin varmasti toivovat paikan pysyvän salassa suuremmalta yleisöltä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti